Polttomoottoritekniikan kehitys perustui vielä 1800 ja 1900-lukujen vaihteessa saksalaisten Karl Otton sekä Gottlieb Daimlerin valmistamiin moottoreihin.
Viime mainitun valitsivat, ensimmäisenä autojen sarjavalmistuksen 1891 aloittaneet, Rene Panhard sekä Emile Levassor. Toinen ranskalainen auton rakentaja oli Armand Peugeot, jolle Panhard&Levassor toimitti valitsemansa Daimler-moottorin.
Samoihin aikoihin kiinnostus automobiileihin heräsi myös USA:ssa. Autosuunnittelun pioneereihin voidaan lukea 19-vuotiaana teollisuusoppilaitoksesta valmistunut Harry Knox.
Nuorukainen sai työpaikan sähkökojeita valmistaneesta Elektron Mfg-yhtiöstä. Seuraava työpaikka oli Overman Wheel Company, jossa hän sai osallistua polttomoottorien kehitystyöhön.
Katso tästä muut Historian havinaa -jutut.
Yhtiö valmisti muutaman polttomoottoriin perustuneen auton, mutta siirtyi höyrykoneiden valmistukseen.
Lähdettyään yhtiöstä 1898, Knox aloitti ilmajäähdytteisen moottorin suunnittelun. Hän sai yhteistyökumppanikseen opiskelutoverinsa Herman Farrin.
Yhteistyön tuloksena syntyi ilmajäähdytteisellä kuuden hevosvoiman moottorilla varustettu kolmipyöräinen ajoneuvo. Sen jäähdytys hoidettiin moottorin ulkopintaan kiinnitettyjen 1750 kappaleen rautatangon avulla.
Tällainen ratkaisu toi apparaatille liikanimen Old Porcupine, Vanha Piikkisika. Sen mainonnassa yhtiö käytti iskulausetta Waterless Knox, vedetön Knox.
Tämä kolmipyöräinen menopeli liikkui kaksiportaisen planeettavaihteiston avulla vain eteenpäin, koska peruutusvaihdetta ei ollut.
Luonnollista oli, että moinen menopeli herätti kiinnostusta. Eräs uteliasta oli 23-vuotias Charles Yale Knight. Hän ostaa päräytti 1901 yhden 15 valmistuneesta kolmipyöräistä vaunusta.
Knightiä tämä Knoxin moottoriversio ei tyydyttänyt. Kiinnostustaan tekniikkaan hän oli voinut toteuttaa korjailemalla isänsä sahalaitoksen voimakonetta, joka käytti saksalaisen Nicolaus Otton ratkaisuihin perustunutta luistiventtiilitekniikkaa. Autojen suunnittelu alkoi saada uutta vauhtia.
Into teknisesti kehittyneemmän moottorin aikaansaamiseksi johti hänet lautasventtiilitekniikasta poikenneisiin ajatuksiin. Hän ryhtyi toteuttamaan polttomoottorin ideaa käytännössä.
Knightin ensimmäinen tavoite oli saada koko sylinteriputki pyörähtämään, jotta imu- sekä pakokanavat pääsisivät avautumaan sekä sulkeutumaan. Knight patentoi suunnitelmansa ja se sai jatkoa.
Hän päätyi kahden sisäkkäin asetetun holkin käyttöön. Ensimmäinen koemoottori valmistui 1903, mutta tutkimustyö jatkui. Uusi prototyyppi valmistui 1905.
Knight ja kumppaninsa L.B. Kilbourn esittelivät valmiin autonsa ”Silent Knightin” Chicagon autonäyttelyssä vuotta myöhemmin.
Toverusten tavoitteena oli myydä moottorinsa valmistuslisenssejä amerikkalaisille autonvalmistajille, mutta kiinnostusta ei löytynyt. Eräs syy saattoi olla, että New Yorkin Buffalossa toimineella Pierce Arrowilla oli tekeillä oma ratkaisunsa.
Testivertailuissa todettiin Knightin moottorin olevan selvästi voimakkaampi. Siitä huolimatta Piece Arrow ei kuitenkaan kelpuuttanut Knightia omiin autoihinsa. Merkittävin syy lienee ollut Knightin suurempi öljyn kulutus sekä heikompi toimintavarmuus.
Mukaan kuvioihin tulee uusi yrittäjä, Overland-autoja myynyt John Willys. Vuonna 1912 hän valitsi yhtiönsä nimeksi Willys-Overland Company.
Seuraavana vuonna Willys osti Edwards Motor Co:n, jonka kaupan yhteydessä hän sai haltuunsa lisenssin patentoidun luistiventtiilimoottori Knightin valmistamiseen.
Silent Knightin uudenlainen tekniikka kiinnosti myös saksalaisia sekä englantilaista Daimleria. Jopa siinä määrin, että tehdas palkkasi keksijä-insinööri Frederik Lancherterin tutkimaan uuden Knight-moottorin valmistusta sekä sen asennussovellutuksia.
Seurauksena valmistuslisenssin osto ja jakaminen ne belgialaisen Société Anonyme Minerva Motorsin kanssa.
Daimler piti Knightin luistiventtiilimoottoreita kuitenkin niin hyödyllisinä, että luopui lautasventtiilien käytöstä ja käytti luistiventtiilejä 1930-luvun puoliväliin asti.
Myös saksalainen Daimler-Motoren-Geschellschaft kiinnostui Knightin tekniikasta ja käytti omien Mercedes-moottoriensa ohella myös luistiventtiilejä vuosina 1910-1924 lisenssillä nimellä Mercedes-Knight.
Viimeinen Knight-moottorin käyttäjä oli saksalainen auton valmistaja Simson Supra, joka ehti käyttää Knightin tyyppiä vuosina 1925-1926.
Luistiventtiilin käyttöön siirtyi ensimmäisinä, vuonna 1912, myös ranskalainen Panhard&Levassor lunastamalla lisenssin.
Vaiheesta tuli pitkäikäinen, sillä Knight-moottori nähtiin tehtaan Dynamic-mallin konepellin alla vielä vuonna 1940. Luistiventtiilin käyttäjiksi liittyivät myös ranskalaiset Peugeot, Mors, Avions sekä Voisin.
Summa summarum: auton moottoritekniikassa tapahtui yllättävän nopea muutos lyhyessä ajassa.
Teksti: Usko Sipilä
Willys valmisti jeeppejä WW II aikana ja sitten nelivetoisia farmareita:
https://en.wikipedia.org/wiki/Willys
Artikkelissa oikealla näkyvä osittain puukorinen punainen auto oli lapsuudenkaverini isällä, jolla oli Riikosen kauppapuutarha Vartiokylässä (lähellä Itistä), kuitenkin väriltään vihreä.