Ihmiskunnan kehitys pohjautuu useilla aloilla uteliaisuuteen, ongelman haitallisuuden minimointiin sekä jonkin asian ärsyttävyyteen. Viime mainitusta hämmästyttävänä esimerkkinä on vakionopeudensäätimen keksiminen.
Tämän oivalluksen tarina vie meidät vuoteen 1788, jolloin James Watt sekä Matthew Boulton olivat älynneet käyttää keskipakoisvoimaa veturien moottorien voiman säätelyyn.
Kesti kuitenkin yli sata vuotta, vuoteen 1900, jolloin perustettiin Peerless Motor Car Company valmistamaan ranskalaisella lisenssillä De Dion-Bouton-merkkisiä tuotteita.
Yhtiö keskittyi korkealuokkaisten autojen valmistamiseen. Sen kuuluisimpia merkkejä olivat Packard, Peerless sekä Pierce-Arrow.
Nämä autot tulivat tunnetuiksi useiden teknisten laitteiden, kuten sähkövalaistuksen, sähkökäynnistyksen sekä vakionopeudensäätimen käyttöönotosta.
Nykyaikaisen vakionopeudensäätimen keksiminen on hämmästyttävä tarina. Se liittyy ajamisen tempon jatkuvaan vaihteluun. Tämä tuli esiin sokean insinöörin Ralph Teetorin istuessa asianajajansa kyydissä.
Teetor hikeentyi ajajan jatkuvasta kiihdyttämisestä sekä jarruttamista heidän puhellessaan ajon aikana.
Vuonna 1945 Teetor kehitti järjestelmän, joka perustui vetoakselinpyörimisen nopeuden mittaamiseen. Tämä ratkaisu pystyi tarvittaessa solenoidien avulla säätämään vetoakselin pyörimistä.
Autoteollisuus reagoi vähitellen keksinnön suuntaan. Vuonna 1958 Chrysler Imperial sai ensimmäisenä ohjauspyöränsä varusteeksi Cruise Control-laitteen. Olihan se mainio laite jenkkien ajellessa kolmen aikavyöhykkeen mittaista, nykyisin ”Historic Route 66” -baanaa halki Amerikan mantereen.
Tämän kuuluisan tien varrelta muuten löytyy myös suomalaisia kiinnostavaa nähtävää, nimittäin maailman kuulun arkkitehtimme Eliel Saarisen pojan Eero Saarisen suunnittelema St. Louisin kaupungin ylle kohoava Gateway Arch-kaari.
Cruise Control — Suomeksi tulkittuna Vakionopeuden säädin
Suomeen tämä hämmästyttävä laite saapui 1960-luvulla amerikkalaisten autojen mukana. Kiinnostus uudenlaista tekniikkaa edustaneen laitteen osalta jäi marginaaliin johtuen siitä, että lähes koko silloisen autokantamme varusteisiin ”kontrolli” ei kuulunut. Tänä päivänä sellainen löytyy melkein jokaisen automerkin varusteista.
Monia ajajia uuden tekniikan omaksumisessa vaivaa ennakkoluulot, jotka aiheutuvat asiantuntemuksen puutteesta. Jopa monet aiemmin laitetta vieroksuneet taksit ovat nyt innokkaita pilotin käyttäjiä. Säästäähän laite oikeasti käytettynä polttoainetta. Myös pilotti ja automaattivaihteet on loistava yhdistelmä.
Vakionopeudensäätimen käyttöönotto on helppoa. Alkukiihdytyksen jälkeen halutun nopeuden valinta tapahtuu näppäintä painaen. Tämä nopeus näkyy jatkuvasti pilotin mittarissa.
Valittua nopeutta on mahdollista tarpeen mukaan sekä kiihdyttää että hidastaa säätöpainikkeesta.
Jyrkän ylämäen tullen nopeuden alentuessa voi vauhtia tilapäisesti lisätä perinteisesti kaasupolkimella.
Edessä havaittavaa estettä, esim. risteystä lähestyttäessä voi pilotin kytkeä pois joko valintanapista tai jarrua tai kytkinpoljinta painaen ja antaa auton rullata.
Paluu aikaisemmin valittuun nopeuteen onnistuu taas painiketta painamalla. Ajonopeutta voi tilapäisesti automatiikan ollessa käytössä sekä vähentää, siis jarruttaa, että kiihdyttää näpäyttämällä sormella automatiikka pois sekä päälle. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa!
Ja mikä parasta, ajo sujuu juoheasti. Nyt uusissa autoissa on tarjolla myös mukautuva pilotti. Sen toimintoihin on lisätty tutkan avulla säätyvä nopeus. Laite jarruttaa, jos edessä ajavan nopeus on omaa nopeutta pienempi, tai kiihdyttää, jos edessä olevan auton nopeus kasvaa.
P.S. Vakionopeuden säädin ei kuulu kaikkien autojen vakiovarusteisiin. Sen voi kuitenkin hankia jälkiasennuksena. Hinnat pyörivät, merkistä riippuen, alimmillaan 300 sadan euron luokkaa.
Nimimerkki Kauko, innokas Säätelijä
