Maailman ensimmäinen kuorma-auto näki päivänvalon 125 vuotta sitten, vuonna 1896 eli kymmenen vuotta ensimmäisen henkilöauton jälkeen.
Gottlieb Daimlerin keksintö perustui hevosvetoiseen tavarakärryyn, jonka takaosaan hän asensi 2-sylinterisen Phoenix-moottorin. Sen iskutilavuus oli 1,06 litraa ja teho neljä hevosvoimaa, ja voima siirtyi kärryn taka-akselille hihnan välityksellä.
Kärryssä oli kovat rautapyörät, ja kuljettaja istui edessä ilman suojaa ja käänsi etupyöriä ohjausketjulla. Kulutus oli noin kuusi litraa sadalla kilometrillä.
Gottlieb Daimler oli liikennealan monipuolinen kehittäjä, sillä kuorma-auton hän keksi muun muassa moottoripyörän ja moottoroidun sammutuskärryn palokuntien käyttöön.
Kuorma-auton kehitys jatkui nopeana, sillä jo kaksi vuotta myöhemmin Daimler ja Wilhelm Maybach siirsivät moottorin kuljettajan istuimen alle ja ottivat käyttöön Boschin kehittämän magneettisytytyksen.
Moottorin koko nousi 2,2 litraan ja teho kymmeneen hevosvoimaan.
Ensimmäiset ”käyttötestit” suoritettiin tiilitehtaalla Heidenheimissa, ja niiden aikana Daimler paranteli keksintöään ja korjasi sen lastentauteja.
Ensimmäiset kaupallisesti tuotetut kuorma-autot myytiin Englantiin. Liverpoolissa vuonna 1901 järjestetyssä vertailutestissä Daimlerin kuorma-autot päihittivät jo selvästi silloiset höyrykäyttöiset kuorma-autot.