Kaikella järjestykseen tähtäävällä toiminnalla on sekä hyvät että huonot puolensa. Mahdollisimman hyvin toimivassa yhteiskunnassa tämä tosiasia on kaikkien pakko hyväksyä.
Liikkumisen jatkuvasti kasvaessa eri mahdollisuuksia on vertailtava, pyrittävä parhaaseen lopputulokseen mahdollisimman pienin haittavaikutuksin.
Liikkumisen sujuvuuden turvaamiseen pyritään kehittyneen tekniikan avulla.
Tärkeimpiin kuuluu liikenteen valo-ohjaus. Ongelmalla on pitkät varjot, ensimmäiset liikennevalot kun otettiin käyttöön jo 150 vuotta sitten.
Silloin auton käyttö oli ensi vaiheessaan ja ruuhkista sen paremmin kuin etuajo-oikeuksista ym. nykyisistä säännöistä ei osattu haaveillakaan.
Mistä ongelmat syntyvät?
Lähtökohta kaikkeen on yksilön käyttäytyminen. Turmiollisinta on yhä yleistyvä itsekäs ajatus: minä ensin.
Kansainvälisessä politiikassa tämä tulee esiin lähes joka tilanteessa.
Liikenteessä ilmiö tulee esiin mm. valo-ohjatussa risteyksessä, joka on myös ratin takana istuvalle testin paikka: mikä on valoja lähestyvän vauhti, onko se sopiva tilanteen hallintaa ajatellen, vaiko liian suuri.
Onko kysymys huonosta aikataulusuunnittelusta, jossa ei ole otettu huomioon mahdollisia viivästyksiä. Eli kiire on siis itse aiheutettu tapa.
Viimeinen, vahingollisia seuraamuksia aiheuttava, on liian suuri tilannenopeus. Tässä tilanteessa autoa ei pysty pysäyttämään, vaan on pakko ajaa päin keltaista, niin kuin osuva sanonta sen kuvaannollisesti kertoo, ”vanhoilla vihreillä.”
Valojen vaihtumisen huono ja mahdoton ennakointi lisää kiirehtimistä valoihin. Yhä lisääntyvä punaista päin ajaminen tietenkin lisää onnettomuuksien mahdollisuutta.
Edellä mainittuihin ongelmiin saattaa vaikuttaa myös huonosti suunniteltu valo-ohjaus, joka liikenteen kulkua helpottaakseen saattaa tarpeettomasti hidastaa sitä. Näin tapahtuu varsinkin hiljaisen liikennevirran aikana. Tällaisissa tapauksissa monilta hermot kärähtävät ja ikävät seuraukset näkyvät.
Optimaalisen ratkaisun vaikeudet
Todellisuudessa on kysymys nollasummapelistä. Siinä yhden toimijan voitot ovat aina pois muilta toimijoilta. Kaikkien etuja ei ole mahdollista toteuttaa.
Eri suunnista tulevien määrää ei pystytä arvioimaan. Kiusallisimmassa tapauksessa yksikin tulija suunnastaan katkaisee kymmenien ajoneuvojen jonon.
Uusi koko maailmaa sivuava asia, joka aikaisemmin ei tullut meille edes mieleenkään, on valoissa pitkään seisovien ajoneuvojen päästöt, jotka pilaavat ilmaa suurilta ja alavilta alueilta.
Nollatilanteesta lähdettäessä auton liikkeelle saamisessa moottorin kulutuslukemat moninkertaistuvat aiheuttaen runsaat pakokaasut. Tähän tilanteeseen on jo tarjolla monilla valmistajilla moottorin käynnin lopettava ”start-stop” toiminto, joka säästää polttoainetta ja vähentää päästöjä.
Liikennevalojen hyvät puolet
Tämä tekninen ratkaisu antaa jalankulkijoille turvallisen mahdollisuuden ylittää ajotie.
Menetelmän toimivuus edellyttää ehdottomasti molempien osapuolten sitoutumista pelisääntöihin. Liian usein voi havaita myös ”kiireisten” jalankulkijoiden hyppelevän suojatiellä vasten kieltovaloa.
Kaikkeen uuteen ei totuta eikä alistuta hetkessä. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Olkaamme valmiit joustavuuteen, se varmistaa positiivisen lopputuloksen.
Kiire on huono isäntä tuumailee
Kauko Säätäjä
