Kauko Säätäjä: Seikkailuja matkailuautoilun alkutaipaleelta

Kuva. CvB.

Omasta autohistoriasta muistuu mieleen automatkailu.

Leirintäalueille ilmestyivät ensimmäiset saksalaiset Volkswagen Kastenwagenin pohjalle rakennetut, hienosti sekä käytännöllisin kaasuliesin sekä lämmityksin varustetut Camping-Wohnmobile-vaunut. Näiden katto oli mahdollista kohottaa niin paljon, että sisällä mahtui leirintäalueilla seisomaan.

Katso tästä muut Kauko Säätäjän kolumnit.

Into tällaisen retkeilyauton hankintaan törmäsi Suomen silloiseen lainsäädäntöön. Siitä oli maksettava henkilöautovero ja auton hinta kohosi pilviin. Onneksi laista löytyi porsaanreikä, henkilöautojen alustalle rakennetut pakettiautot, kuten Volkswagen ja Ford Transit.

Ne oli mahdollista muutoskatsastuksen jälkeen rekisteröidä henkilökäyttöön.

Toinen mahdollisuus matkailumukavuuksien lisääjänä perustui käytetyistä pakettiautoista muunneltujen ns. retkeilyautojen rakenteluun.

Suosittuja olivat isot pakettiautot lähinnä Mercedes Benzin 500-sarja sekä vanhojen linja-autojen lähinnä Mersujen sisustaminen. Näiden varaan rakentui suomalainen retkeily-/matkailuautoinnostus.

Innokkaana automatkailijana olin niihin aikoihin reissaillut perheineni pienillä ja ahtailla perheautoilla. Lähinnä saksalaisten matkailuautojen tilat ja monikäyttöisyys innosti. Tämä kärpänen pisti minuakin.

Kahdeksan hengen bussi

Satuin löytämään SPR:n käytöstä poistetun Ford Taunus Transit-pienoisbussin, jonka rakenne perustui Volkswagenin vastaavaan. Bussina se oli mahdollista rekisteröidä jopa kahdeksalle hengelle.

Niinpä sitten istuimet pois ja tilalle junanvaunua muistuttavat, vastakkain olleet istuimet, joiden selkänoja oli mahdollista laskea alas. Näin syntyi vuode kahdelle hengelle.

Auton takaosaan nestekaasulla toimiva liesi ja eikun menoksi. Tällaisia pelejä rakentelin aikoinaan neljä versiota. ”Aihioina” kaksi saksalaista, yksi englantilainen, yksi italialainen.

Tilantarve kasvoi.

Uskomaton ensimmäinen tankkaus

Se johti katselemaan tilavampien amerikkalaisten suuntaan ja monilla herkuilla varustetun Dodge Sportsman Maxivagonin hankintaan. Kahdeksanpyttyinen kone, automaattivaihteet ja pilot eli vakionopeuden säädin, siinäpä peli.

Unohtumaton kokemus oli auton ensimmäinen tankkaus. Parkkeerasin bensamittarin viereen ja aloin lorotella. Numerot bensamittarin asteikolla vilisivät – 50, 60, 70, 80 litraa. Minnekkäs se menovesi oikein lirisee.

Oli aiheellista katsoa auton alle, ei se sinnekään ollut valunut. Katsotaanpa mallin käyttöohjekirjaa, sieltähän se selvisi, tankin vetoisoisuus 120 litraa.

Ajattelin, että tällä muhkealla bensamäärällä ajelisin puolet lomamatkasta, mutta yllätys yllätys, ensimmäinen tankkauslukema kertoi kulutuksen olevan 35 litraa sadalla. Huh, huh!!

Hämmennyksen vallassa vein auton huoltoon tarkistettavaksi. Tulos, kaikki säädöt OK. Kerroin tapauksesta tuntemalleni alan ”moottorivelholle.”

Huumorimiehenä hän totesi kuultuaan rajun kulutuksen: ”Sinä olet kohdellut Sportswagoniasi huonosti. Se on kimpaantunut sinulle siitä. Mutta minäpä yritän vähän lepytellä sitä. Tule parin päivän kuluttua käymään”.

Sain auton, ajoin sillä muutaman sata kilometriä ja suoritin piripintatankkauksen kulutuksen tarkistamiseksi. Jännittyneenä laskin kulutusta. Se oli pudonnut lukemaan 20 litraan satasella.

Kaveri sanoi vielä tarkistavansa joitakin säätöjä ennen meidän Lapin matkaamme. Keskikulutus pilotilla ajaen putosi vielä kaksi litraa, vaikka tunturiteitä kiivettiin.

Olin kuitenkin tyytyväinen, olihan kulutus ollut sama kuin isoa matkailuperävaunua vedettäessä.

Jotenkin sen ymmärsi, olihan kyseessä Maxikokoinen kulkupeli ja eihän bensan hinta niihin aikoihin maksanut USA:ssa edes yhden dollarin vertaa.

Mainita tietenkin pitää myös Sportsman Maxiwagonin kokonaispaino yli 3500 kg. Tehtaan valmistusohjelmassa oli myös pitkälle alustalle rakennettu minibussi, joka kalustuksesta riippuen olisi voinut olla myös 18 hengen bussi.

Vertailun vuoksi voidaan muistella menneiden aikojen amerikkalaisautojen mukavuuksia sekä muhkeita tehoja, mutta myös kulutuslukemia.

Auto- ja liikennetoimittajien Taloudellisuusajoon osallistui niihin aikoihin myös 6 hengen amerikkalainen Dodge Aspen. Sen keskikulutukseksi mitattiin alle 12 litraa sadalla. Siis 2 litraa per henkilö, oliko paljon? Sama kuin pikku Fiatilla.

Monien maahantuojien uutuusesittelyissä vielä nykyisin autolle luvataan 7 litran kulutus. Moottoritoimittajien esittelykoeajojen perusteella kerrotaan niiden todellisen kulutuksen olevan seka-ajossa jopa 12 litraa. Eli teho sekä mukavuus maksaa.

Säätöjen tarkistusta ei siis kannata aliarvioida, toteaa nimimerkki

Kauko Säätäjä

// TILAA TÄSTÄ AUTOTODAYN ILMAINEN UUTISKIRJE //   

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here