Vanha sutkautus kuuluu, että ”ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen”, ja voi kuinka oikeassa sitä ollaankaan, kieli poskessa ja ihan vakavastikin.
Autonomisti ei nyt ala tässä sen enempää tulevaisuuden ennustamisesta jauhamaan, mutta autoiluun liittyvät ennusteet ovat olleet aina lähellä sydäntä, ja niistä muutama kevyempi ja painavampi sananen…
Jos uskominen olisi 50-luvun ennusteita niin 2000-luvulla autoja ei teillä enää näkyisi, lentäisivät pahalaiset, eivätkä enää kuluttaisi polttoainetta nykyisessä mallissa, vaan jotain magnetismia tai muuta maagista olisi käyttövoimana.
Siitä parisen kymmentä vuotta eteenpäin, eikä moottorin koolla ollut tuon taivaallista väliä, mitä enemmän oli iskutilavuutta, sen parempi.
Taas vähän eteenpäin, läpi öljykriisin ja kuinka ollakaan, jopa Amerikan Yhdysvalloissa alkoi kiinnostaa pienemmät autot ja ennen kaikkea pienemmät ja taloudellisemmat moottorit. Noh, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta josko otettaisiin katse nyt tästä hetkestä kohti autoilun tulevaisuutta, yhdessä autoalan kanssa?
Erinäiset tahot ja visionäärit ovat maalailleet kohtuu lavealla pensselillä autoilun värikkään tulevaisuuden kuvioita polttomoottorien täyskieltojen ja sähköautoilun ihanuuden tietämissä, asiasta riittämättömästi tietäen.
Esimerkiksi Sitran visio sähköautojen määrästä Suomessa vuonna 2030 tarkoittaisi sitä, että valtava osa koko maailman autoteollisuuden sähköautotuotannosta myytäisiin Suomeen, ja näinhän asiat eivät todellisessa maailmassa etene.
Nyt autoala itse on piirtänyt niin sanotun Tiekartan, kuinka asiat voivat edetä tästä seuraavat muutamat vuosikymmenet ja koska kyseessä on omasta tulevaisuudestaan puhuva taho, on syytä katsoa mitä näillä ”bensalenkkareilla” on meille kaikille kerrottavaa?
Jos lähdetään liikkeelle faktoista; vuonna 2018 rekisteröitiin aika tarkalleen 120 000 uutta henkilöautoa ja näistä likimain 70 prosenttia kulkee bensiinillä, dieselin osuuden ollessa 24 prosenttia.
Nokkelimmat ovat jo tässä kohtaa huomanneet, että niille ”vaihtoehtoisille käyttövoimille” ei paljoa osuutta jää, pistokehybridien napatessa lopusta yli neljä prosenttia, kaasun ja sähkön ollessa prosenttia tai alle. Tuosta kun aletaan suuntamaan kohti seuraavaa vuosikymmentä lienee kaikille kokolailla selvää, että äärettömän nopeaa muutosta ei tiedossa ole, ilman valtaisia kannustimia tai raskaita sanktioita!
Autoalan näkemyksen mukaan seuraavan reilun viiden vuoden aikana bensiinimoottorien osuus tippuisi nykyisestä noin kymmenellä prosentilla polttomottoreiden kokonaisuuden tipahtaessa osimoilleen 80 prosentin tasoon. Loppuosuudesta noin vajaa kolme neljäsosaa menisi pistokehybrideille ja loput seitsemisen pinnaa sähköautoille, joka sekin olisi valtaisi harppaus nykyisestä, alle prosentista.
Tällainen, hiukan varovaisempi ja asteittain etenevä muutos jo olemassa olevia käyttövoimia ja teknologioita hyödyntäen kuulostaa Autonomistinkin korvaan realistisemmalta skenaariolta pitkien välimatkojen Suomessa.
Mutta muistettava on myös, että EU kiristää CO2-ruuvia autovalmistajien suuntaan asteittain entistä tiukemmalle ja myytävän malliston keskiarvo-CO2 -päästöillä on merkittävä vaikutus myös valmistajien taloudelliseen kannattavuuteen, CO2-rajan ylittäville sakot kun ovat melko tanakat!
Noh, vuoteen 2030 mennessä ei Suomessa tule olemaan miljoonaa pistokeautoa, eivätkä autot leijaile kaupunkien taivailla edelleenkään, mutta autoalan mukaan polttomoottoriautojen osuus kokonaismyynnistä olisi tuohon mennessä tipahtanut jo sille tasolle, että markkinasta noin puolet olisi jo muullakin kuin lohkolämmittimen pistokkeella varustettuja, siis vähintään osittain sähköisiä ajopelejä.
Tuossa vaiheessa ennustellaan akkuteknologian ottaneen sellaiset harppaukset eteenpäin, että lataaminen on suhteellisen vaivatonta ja nopeaa, latausverkosto olisi nk. mintissä ja autojen hintoihin ei käyttövoimalla enää olisi niin valtavaa merkitystä.
Ja jos myynti käy suunnilleen ennustetun mukaisesti kokonaismarkkinan ja käyttövoimajaottelun mukaan, niin tuohon aikaan Suomessa olisi jo upeat yli 350’k pistokkeella varustettua autoa. Mielenkiintoisen lisän ennustettuihin tulevaisuuden käyttövoimiin tuo tuossa vaiheessa vety, jonka ennustetaan pitkällä tähtäimellä olevan tasapäinen polttoaine muiden ohessa, omanlaisissa ajoneuvoissaan.
Se, mihin asiat alkavat hojaantua tulevina vuosina selvinnee, kun sinne päästään, mutta yksi hauska ajatus tuppaa nostamaan päätään Autonomistin mielessä näitä asioita ajatellessa; mitäpä jos silloin aikanaan, kun autoja alettiin isommissa määrin valmistaa ja polttomoottori ja sähkö kävivät lyhyen ja varsin yksipuolisen debatin omasta erinomaisuudestaan autoilun käyttövoimana, oltaisiin sittenkin päädytty sähköön, huonoista ja vähän sähköä varastoineista akuista huolimatta?
Veikkaisin, että sähköautojen toimintamatka olisi jopa pieniruokaista nyky-dieseliä pidemmät, latausinfra olisi näinä päivinä enemmän kuin kunnossa, autot olisivat paikallaan seistessään osa kaupunkien sähköverkkoa ja nämä asiat olisivat meille kaikille tavattoman arkipäiväisiä. Laittakaapa tuohon maailmaan joku visionääri, joka alkaisi pauhata polttomoottoreiden markkinoille tulon puolesta?
Mitä siitäkin tulisi? Öljyä pitäisi alkaa porata valtamerien pohjasta ja aavikoilta ja roudata jalostamoille matkojen päähän, kaiken maailman polttoaineiden jakeluasemia pitäisi alkaa rakentaa, ne autothan savuttaisivat ja saastuttaisivatkin vallan julmetusti, ja pitäisivät mahdottoman kamalaa meteliäkin mennessään.
Miettikääpä sitä, sitä oman autoilunne tulevaisuutta miettiessänne. Minä ainakin pidän omassa taloyhtiössäni palopuheita latausinfran rakentamisen puolesta, josko sitä itsekin, etunenässä?
Terveisin, Autonomisti
“Autonomisti” on keski-ikäinen, autojen sisällä, alla ja ympärillä ikänsä viettänyt autoalan ammattilainen, aina autoista lapsellisen kiinnostunut, hiukan sarkastinen, ja aina oikeassa.
