Vedin aikoinaan työryhmää, jonka eräs tehtävä oli suunnitella ilmoituksia, joilla haluttiin perustella ilmajäähdytteisten moottorien etuja sekä raskaissa kuorma-autoissa että työkoneissa kuten traktoreissa.
Tekstin tekijänä projektissa oli nainen, joka omien sanojensa mukaan kuului ryhmään ”nainen ei ymmärtä kone.”
Mitä tehdä?
Selitin hänelle moottorin toimintaperiaatteen ja sen parhaat puolet. Teksti syntyi ja valmis luonnos esiteltiin asiakkaalle.
Tekstin luettuaan myyntipäällikkö lausui tyytyväisenä, että näin hienoa kuvausta näiden moottorien tekniikasta en ole koskaan lukenut.
”Oletpas sinä hienosti osannut selvittää kansatajuisesti autotekniikkaan liittyvät monimutkaiset ratkaisut.”
Vastasin, että en ole tekstiä tehnyt, vaan sen oli kirjoittanut ajokortiton naismaisteri.
”Älä narraa” vastasi myyntipäällikkö. Tässä vaiheessa minulta rapisi viimeisetkin epäilyt naisten epäteknisyydestä.
Nainen ratissa
Elämän monilla alueilla tulee vastaan erilaiset ennakkoluulot, kuten sekin, että naiset eivät ymmärrä tekniikkaa.
Tästä asenteesta erinomaisena esimerkkinä Suomen Kuvalehden (nro 11/2020) Hän-palstalla julkaistu juttu ”Nainen ratissa” sekä haastattelu Radio-Suomen ohjelmassa 15.4.2020.
Näissä tietokirjailija Noora Jokinen kertoo suhtautumisestaan autoon ja sen ajoon. Ensimmäiseksi hän nostaa esiin nämä tutut fraasit kuten ”äiti ei osaa ajaa ja että naiset ovat tukkona liikenteessä.”
Jokinen neuvoo tuoreessa kirjassaan ”Aikuinen nainen ratissa”, että vähänkään epävarmaa naista pitäisi, näiden syrjivien huomauttelujen sijaan, kannustaa ja kehua!
Nuorempana hän kertoo vastustaneensa yksityisautoilua ja uusien teiden, kuten Kehä kakkosen rakentamista.
Vasta avioero muutti asennoitumisen, hän meni autokouluun.
Elämäntilanteen muuttumisen seurauksena Jokinen antoi itselleen luvan ostaa auton ja kehittyä riittävän hyväksi ajajaksi.
Ensimmäisen ajotunnin jälkeen Jokinen kertoi tärisseensä ajon jälkeen adrenaliinihuumassa. Olo oli jotenkin riemukas ja epäuskoinen. Hän kertoi, että kortin saatuaan ajoa vaivasi jonkinlainen epävarmuus vielä vuoden verran.
Kokemattomuus ja harjoittelun puute
Tällaisten moitteiden paineessa halusin aikoinaan rohkaista oman vaimoni itsetuntoa viemällä hänet meren jäälle auratulle jääradalle. Muutaman lumivalliin pukkauksen jälkeen ratin nopeat liikkeet ja nelipyöräliuku alkoivat sujua ja puolisostani tuli mainio kuski.
Naisten ajaminen on vuosien saatossa lisääntynyt. He omistavat Suomen 3,7 miljoonasta ajokortista 47 %. Aktiivisten käyttäjien lukumäärä on silti hämmentävän pieni.
Pariskunnan lähtiessä yhdessä autolla liikkeelle, ratin taakse istuu yleensä mies. Kokemuksen puutteen tuoma epävarmuus estää naisen ajamisen sateella, pimeällä, kaupunkien keskustassa, talvella, ulkomailla jne. Vähemmän ajaville turvallisemmaksi ajomatkaksi jää tavallinen mökkitie.
Automaailma on perinteisesti ollut miesten maailma. Mukaan tulo tähän tuntuu monista naisista alussa pelottavalta, mutta harjoitus antaa taitoa ja ajan myötä myös rutiinia.
Varsinkin keski-ikäisten ja vanhempien naisten varovaisuuteen vaikuttaa merkittävästi kielteiset sukupuolikäsitykset. Yleinen käsityshän on, että naisten epävarmuus liikenteessä aiheuttaa ongelmia.
Tosiasia kuitenkin on, että miehet ajavat valtaosan kuolonkolareista. Kolme neljästä liikenneonnettomuudessa kuolleista on miehiä.
Ekologisuus tätä päivää ja tulevaisuutta
Auton käyttöä ajatellen monen mielessä pyörii kuitenkin erilaiset ekologiset asiat kuten hiilijalanjälki.
Auton käyttö on edelleen nähtävä osana liikkumisen kokonaisuutta. Siitä ei tarvitse luopua kokonaan, mutta mukaan on otettava myös järkevyys.
Lue myös tämä: Nainen vai mies ratissa – onko sillä väliä?
Löytyy monia keinoja, jotka on syytä ottaa huomioon. Sellaisia ovat välttämättömyyden pakko, yhteiskäyttö, suunnitellut yhteismatkat, vähäinen polttoaineen kulutus, ym.
Melko varmaa on, että naiset pystyvät ottamaan tämänkin haasteen realistisesti vastaan. Kevyt kaasujalka sekä tasainen ajo isoilla vaihteilla alentaa polttoaineen kulutusta. Myös automaattivaihteisto on hyvä ratkaisu.
Nimimerkki Kauko Säätäjä