Anonyymi Autonomisti: Dieseleitä ruvettiin kieltämään — ja kuinkas sitten kävikään?

Arkistokuva. Kuva: Matti Sulanto.

Kevättä rinnassa, katupölyä keuhkoissa, ja uuden edustajat kansalla piakkoin pähkäilemässä mitä autoilevankin kansan pään menoksi seuraavaksi säädetään, siinäpä sitä pureskelemista, itse kullekin säädylle.

Toivoa sopii, että tämä tuleva ja pian valansa vannova eduskunta osaa säätää fiksuja lakeja, joista on iloa ja valoa suurelle osalle kansaa pidemmäksikin aikaa.

Tosin esimerkiksi autoveron poistosta vähintäänkin lievän populistisesti pauhanneet ehdokkaat jäivät tylysti rannalle ruikuttamaan ja rinnanmitalla voiton vei enempi tai vähempi kaikenlaisen verotuksen kiristämistä lupaillut osasto.

Eli ota tuosta nyt sitten etuveikkaan selvää, millainen lienee tuleva hallitus ja ohjelmansa, onko värisuoraa vai ”sixpackia”, onko autoilevan kansanosan puolesta vaiko vastaan?

Varmaa on vain se, että ovat ne tulevat lait ja asetukset millaisia hyvänsä niin ne taatusti herättävät suuria tunteita autoilevissa kansalaisissa, puolesta ja vastaan. Nykyisin näiden suurien tunteiden julkituomiseen on olemassa vähän liiankin helppoja kanavia, ei muuta kuin anonyymi Twitter-tili pystyyn ja suoltamaan sitä ihteään, mahdollisimman korkealta ja kovaa, ”öyhöttämään” siis.

Autonomistia ei vaan lakkaa hämmästyttämästä kuinka vajavaisella asiantuntemuksella päästään kritiikittömästi ääneen ja saadaan suuriakin kansanosia oman viestin kannalle, oli se viestin ydin reikiä täynnä eli ei.

Toki tällaista on nähty globaalisti isossa mittakaavassa viimeisten vuosien aikana, mitä näitä trumppeja ja brexittejä nyt olikaan, mutta jos asiaa ajatellaan eurooppalaisen autoilun näkökulmasta niin loistelias esimerkki on diesel-autojen demonisointi.

Kaikki alkoi ”Dieselgatesta”

Kaikkihan alkoi 2015 syksyllä Volkswagen-konsernin ”Dieselgatesta”, pojilla kun oli mennyt puurot, vellit ja päästöistä huolehtineiden ohjelmistojen bitit iloisesti sekaisin voittoa tavoitellessaan, tyyppihyväksyntä-viranomaisia huijaamaan siis ryhtyivät.

Tarkoitushan oli saada mahdollisimman halvalla EU-alueelle tyyppihyväksytty diesel-tekniikka mahdollisimman moneen autoon ja siinä testejä pähkäillessä tuli oikaistua mutka jos toinenkin.

Saivat sittemmin ansaitusti tuomioita ja lähti useampi tyyppi sieltä konsernin kaapin päältäkin, mutta sen isoimman osuman, joka tästä koko touhusta tuli, otti diesel-tekniikka itsessään.

Ei mennyt aikaakaan, kun alettiin öyhöttää siitä, kuinka diesel-autoilla ei kohta saa ajaa kaupungeissa niistä Volkkarin peittelemistä kamalista hiukkaspäästöistä johtuen.

Ja saatiin pian myös kuulla diesel-autojen menettävän suosiotaan siellä sun täällä, jopa meillä täällä pohjolan perukoilla, pitkien etäisyyksien Suomessa.

Asiasta oikeasti jotain tietävät osasivat toki pitää tunteet kurissa ja järjen päässään, nämä vuonna 2014 voimaan tulleen EURO6-päästönormin täyttävät nyky-dieselit kun ovat moninkertaisesti puhtaampia ja ympäristöystävällisempiä kuin 2009 jälkeen tehdyt EURO5-moottorit, puhumattakaan oikeasti vanhoista EURO4-autoista, siis niistä, joita Saksassa ei enää päästetä ihan jokaisen kaupungin keskustaa pienhiukkasilla saastuttamaan.

Mutta nämä dieselin kamaluudesta ”öyhöttäneet” saivat yllättävän paljon julkisuutta ja ihmisten mielen muuttumaan, bensa-auto sen olla pitää, vaikka kyseisen teknologian aiheuttamat CO2-päästöt ovatkin reilusti dieseleitä korkeammat.

Tämä taasen alkoi näkyä diesel-autojen kysynnässä vaihtoautoina ja sillä osastolla tunnetusti toimii vanha kunnon kysynnän ja tarjonnan laki; jos kysyntää ei riittämiin ole, tulee tuotteen hinta alas.

Ja kuinka ollakaan, kaikki tämä johti diesel-autojen suosion laskuun sillä lailla kokonaisvaltaisesti.

Ja kuinkas sitten kävikään?

Euroopan Unioni on säätänyt autovalmistajille tiukat CO2-päästörajoitukset, jotka tulevat portaittain voimaan vuosina 2021, 2025 ja 2030.

Automerkkien vuosittain tekemien rekisteröintien keskimääräiset maksimi CO2-rajat on siis jo lakiin säädetty ja ensimmäinen isompi askel, sekä mahdolliset rajan ylityksestä johtuvat sakkomaksut, ovat siis tiedossa tuossa parin vuoden päässä.

Ja kun katsotaan, mitä viimeisen parin vuoden aikana on tapahtunut, niin hälytyskellojen voi kuulla ujeltavan kuin oikohöylä. On nimittäin käynyt niin, että dieseleiden suosion laskun vuoksi EU-alueen autoilun CO2-päästöt ovat lähteneet ensimmäistä kertaa 2010-luvulla nousuun, eikä muutosta asiaan ole näköpiirissä.

Toki autoilun asteittainen sähköistyminen edistää CO2-päästöjen alenemista varsin merkittävästi, mutta faktaa on, että sähköautot itsessään ovat vielä toistaiseksi aivan liian kalliita ”kansanautoiksi” ja infrastruktuuri ei ole missään päin EU-aluetta likimainkaan valmis isolle määrälle latausta vaativia autoja.

Esimerkiksi latausasemien lukumäärässä pitäisi päästä nykyisestä noin 150 tuhannesta reilussa kymmenessä vuodessa lähemmäs kolmea miljoonaa asemaa, jotta sähköautot pystyisivät hoitamaan nykyisten autojen ajosuoritteet.

Niiden parjattujen diesel-autojen myyntiä siis tarvittaisiin, jotta noihin CO2-rajoihin päästäisiin, joten mielenkiinnolla odotellaan saako EU säädettyä jo säätämäänsä hiukan sordiinoa, vai onko odotettavissa autojen hintojen radikaalia nousua sakkomaksujen rahoittamiseksi? Eihän mikään liikeyritys ole valmis tappiota tekemään.

Kansantaiteilija Juice Leskinen sanoi aikanaan eräässä haastattelussa, taisi itsekin suurta sankariaan Lauri Viitaa lainata, että ”kyllä maailma ääntä vetää, ja viita p..kaa”.

Autonomisti on Laurin ja Juicen kanssa pääosin samaa mieltä, näinhän se menee.

Mutta aina välillä, tätä ääripäiden öyhöttämistä seuratessa tulee mieleen josko nuo kaksi asiaa ovatkin saman asian erilaisia olomuotoja, riippuen siitä kenen suusta tai näppäimistöltä niitä lauotaan…

Terveisin, Autonomisti

“Autonomisti” on keski-ikäinen, autojen sisällä, alla ja ympärillä ikänsä viettänyt autoalan ammattilainen, aina autoista lapsellisen kiinnostunut, hiukan sarkastinen, ja aina oikeassa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here