Vuonna 1977 markkinoitiin Holkkinastaa Tekniikan Maailmassa kokosivun mainoksella. Mainoksessa kerrotaan muun muassa mikä on Holkkinastan idea.
”Holkkinasta on kehitetty vaihteleviin sääolosuhteisiin – se ”tuntee” keliolosuhteet ja toimii sen mukaisesti. Holkkinastan pääosina ovat nailonista valmistettu holkki ja terässydän, jossa on kovametallikärki. Nailonholkki toimii liukulaakerina, jossa terässydän liikkuu ja tarvittava pistovoima aikaansaadaan rengaskumin puristumisesta terässydämen kantaan vastaan. Ajettaessa sulalla asfaltilla sydän painuu sisään, mutta jääpinnalla Holkkinastan terässydän painuu jäähän antaen renkaalle hyvän pitokyvyn. Jääpintahan on aina asfalttia hauraampi. Talviolosuhteissa Holkkinasta toimii siis aivan samalla tavalla kuin perinteiset jäykät liukuesteetkin, mutta paljaalla tienpinnalla ajettaessa rengas ei ole nastojen varassa, vaan kumipinnalla on täydellinen kosketus tien pintaan. Tästä johtuen Holkkinasta on ajoturvallinen kaikissa olosuhteissa. Holkkinasta on tuplasti turvallinen.”
Holkkinastan oli keksinyt Martti Salakari ja vuonna 1976 valaisintehdas Arisuo Oy osti patentit ja valmistusoikeudet.
Mainoksessa todetaan myös, että VTT:n Holkkinastasta tekemät testit olivat todella mullistavia. Testien mukaan tiestölle aiheuttama kuluminen oli peräti 86 % pienempi kuin perinteisillä liukuesteillä ajettaessa.
Holkkinasta oli myös patentoitu seitsemässä maassa: Suomessa, Norjassa, Kanadassa, USA:ssa, Sveitsissä, Itävallassa ja Italiassa.
Holkkinasta ei kuitenkaan menestynyt ja Arisuo-yhtiön toiminta siirtyi ensin Enstolle ja sitten Sähköliikkeiden Oy:lle.
Holkkinastaa palkittiin ensimmäisessä Tuottava idea -kilpailussa.
Tekniikan Maailman numerossa 7/1985 kerrotaan Holkkinasta kuolleen oikeastaan ennen kuin se oli edes ollut valmis. Se kohtasi myös voimakkaan vastustuksen muilta nastavalmistajilta. Jutun mukaan nastan kovametallisydämeen ei koskaan saatu ostettua kunnollista raaka-ainetta. Se ei materiaaliensa ja tuotannon tasaisuutensa vuoksi täyttänyt kuluttajien vaatimuksia.
Mainos oli Tekniikan Maailmassa 19/1977.
// TILAA TÄSTÄ AUTOTODAYN UUTISKIRJE //
