Auton vertaisvuokraus on sekä Suomessa että Virossa kasvava trendi, mutta molempien maiden kansalaiset ovat lämmenneet oman autonsa jakamiselle suhteellisen hitaasti.

Omistamiemme asioiden – etenkin hinnaltaan arvokkaiden ja meille tavalla tai toisella tärkeiden – lainaaminen muille on usein tarkan harkinnan takana.

Jakamistalous on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut saamaan jalansijaa yhteiskunnassamme.

Teknologia on osaltaan mahdollistanut luottamuksellisen suhteen luomisen meille tuntemattomiin ihmisiin.

Kuka olisi muutama vuosi sitten uskonut, että suostumme hyppäämään sellaisen tuntemattoman ihmisen kyytiin, joka ei ole lisensioitu taksin kuljettaja? Entä kuka olisi uskonut, että annamme ventovieraiden yöpyä kodissamme, kun emme itse ole paikalla?

Auton omistaminen maksaa tuhansia euroja vuodessa, ja mahdollisuus kattaa näitä kuluja on monelle pääasiallinen syy alkaa vuokraamaan autoaan silloin, kun sitä ei itse tarvitse.

Jo neljä prosenttia virolaisista ajokortin omistajista (Suomessa luku vastaisi 150 000 ihmistä) käyttää vertaisvuokrauspalveluita.

Löydän koska tahansa korttelin päästä kotoani Tallinnassa auton, jota voin lainata minulle ennestään tuntemattomalta ihmiseltä.

Uskon tämän trendin ottavan vahvempaa jalansijaa pian myös Suomessa lähinnä kolmesta syystä:

1. Kuulemani ja kokemusteni mukaan suomalaiset haluavat usein ensin nähdä, että jokin asia on todistettu toimivaksi muualla, ennen kuin he uskaltavat itse lähteä sitä yrittämään. Muutama vuosi sitten virolaiset olivat yhtä vastahakoisia vuokraamaan autoaan kuin suomalaiset ovat tänä päivänä. Vaikka auton vuokraaminen ventovieraalle epäilyttäisi, olemme kuitenkin lähes kaikki valmiita lainaamaan autoamme tutuille ihmisille. Vertaisvuokraus Virossa saikin alkunsa pienten yhteisöjen keskuudessa, rakentaen luottamusta niihin ihmisiin, jotka olivat edes jollain tasolla tuttuja. Mahdollisuus jakaa oma arvostelunsa tuotteesta tai palvelusta ja vertailla toisten käyttäjien antamia arvioita lähentää ihmisiä ja lisää turvallisuuden tunnetta. Me luotamme vertaisiimme, ja jos naapurillamme on pelkästään hyviä kokemuksia autonsa vuokraamisesta omille naapureilleen, rohkaistumme itsekin kokeilemaan.
2. Suurin ihmisiä painava huoli on molemmilla markkinoilla ollut vakuutus. Suomessa monet vakuutusyhtiöt kattavat myös auton vuokraamisen ainakin tiettyyn pisteeseen asti ja on todennäköistä, ettei olemassa olevaan autovakuutukseen tarvitse tehdä muutoksia vertaisvuokrauksen mahdollistamiseksi niin kauan, kun siitä ei tehdä säännöllistä liiketoimintaa. Tietoisuuden kasvaessa kynnys oman auton laittamisesta vuokralle todennäköisesti laskee.
3. Uuden auton valmistaminen vie paljon taloudellisia ja ympäristöresursseja. Kestävä kehitys ja ilmastokysymykset koskettavat yhä suurempaa joukkoa suomalaisia, ja ihmiset etsivät jatkuvasti uusia tapoja hyödyntää jo olemassa olevia resursseja.

Autoa satunnaisesti lainaan tarvitsevan näkökulmasta vertaisvuokrauksen erottaa autovuokraamosta jakamistalouden luoma yhteisöllisyys. Personoidulle asiakaskokemukselle on tilausta nykyisessä massatuotannon ja automatisoinnin maailmassa.

Kuulemani tarinat hääautoksi vuokrattuun Audiin jätetystä häälahjasta ja suklaarasian toimittaminen kiitokseksi pienen bussin lainasta juniorijoukkueen jalkapalloturnausta varten ovat osoitus vertaisvuokrauksen yksilön ja yhteisöllisyyden huomioon ottavasta luonteesta.

Kaikkea ei tarvitse itse omistaa, vaan jakamalla voimme auttaa paitsi itseämme ja toisiamme myös ympäröivää yhteiskuntaa.

Näistä syistä rohkenen ennustaa, että Suomi seuraa pian Viron jalanjälkiä autojen vertaisvuokrauksen yleistymisessä.

Tauri Kärson

Kirjoittaja on virolaisen vertaisvuokrauspalvelu Autolevin perustaja ja toimitusjohtaja.