Lähdimme huoltoasemalta takaisin kohti autobaanaa. Huoltoasemalta poistuminen vaati huoltoaseman kiertämistä yksisuuntaista poistumistietä myöten. Tie kulki kohti pysäköintialueita, joissa oli tilaa myös lukusille Euroopan läpi matkaaville rekoille. Seurasimme edellä ajavaa rekkaa, joka ajoi noin 20 km/h hiljalleen poistumistietä kohti moottoritietä.
Meitä seurasi useampi rekka sekä joitakin henkilöautoja. Olimme ajaneet muutamia satoja metriä poistumistietä, ja edellä ajava rekka pysähtyi risteykseen, josta pääsee liittymää seuraavan poistumisväylää, joka johtaa takaisin autobaanalle.
Suuri unelmamme murtuu
Liikenne pysähtyi kokonaan, ja yhtäkkiä rekan perutusvalot syttyivät. Mitä hittoa!!! Mihin se aikoo mennä, meillä oli rekkaan noin 30 metriä edessä tilaa, ja takana ehkä saman verran seuraavaan rekkaan. Poistumistiellä mahtuu periaatteessa menemään, vaikka kaksi rekkaa rinnakkain, mutta TÄMÄ, edessämme oleva rekka peruutti keskellä tietä, tukkien molemmat ajokaistat. Meillä ei ole mitään pakoreittiä, painon hulluna torvea (äänimerkkiä), ja autossa on todella äänekästorvi. Kyllä sen on kuultava, kyllä se kuulee ja tajuaa ettei voi peruuttaa. Yksisuuntainen, ei saa peruttaa!!!
Täysperävaunu tulee hiljalleen kohti meidän autoamme. SLK 200 on todella matala urheiluauto, joten rekan perävaunun I-palkki puskuri tulee automme konepellin korkeudella hiljalleen valuen meitä kohti, sekunnit kuluvat, eikä se pysähdy. Ja lopulta kuului kova rysähdys, ja lopulta rekka pysähtyi. Onneksi! Olimme molemmat shokissa, unelmamme oli murskana!
Hyppäsin nopeasti autosta ja juoksin kohti rekan nuppia, ja huusin kovaa englanniksi, mitä kuljettaja on tekemässä. Kuljettaja tuli ulos nupista. Rekka oli Unkarin rekisterissä, ja kuski ei selvästi juuri puhunut vieraita kieliä. Menimme yhdessä taakse, ja kuljettaja sai sanottua huonolla englannilla, ettei nähnyt meitä.
Automme on pieni, vika on meidän. Rekassa ei ollut naarmuakaan. En tajua, mitä ihmettä tuo kuski oli tekemässä, peruuttamassa yksisuuntaista tietä. Ei minnekään, mihin mennä. Huusin, että tarvitaan poliisi, ja otin pikaisesti kuvia rekasta, jotta saamme sen rekisterin talteen.
Soitin välittömästi Timille, ja kerroin mitä oli käynyt. Tim halusi tietää missä olimme, jotta voivat tulla paikalle. Kaikki huoltoasemat autobaanalla ovat hyvin samanlaisia, ja en löytänyt mistään sellaista merkkiä mikä olisi kuvannut missä olimme. Samalla rekkakuski kapusi takaisin nuppiin ja käynnisti rekan.
Kuski oli lähdössä karkuun. Samalla minä ryntäsin rekan eteen seisomaan, KUOLEMAN UHALLA. Rekka kuski jäi istumaan paikalleen autoon, ja moottori käynnissä, valmiina lähtöön. Lopulta tšekkiläinen rekkakuski osasi kertoa Timille puhelimessa missä olimme. Tim sanoi, että ovat paikalla 15 minuutissa.
Ne olivat pitkiä minuutteja meille. Yritimme saada ympärillä olevia ihmisiä soittamaan poliisin paikalle. Samalle kolarin jatkoksi kertyi lukuisia rekkoja ja autoja jonoksi. Ne eivät päässeet meistä ohi.
Näytin rekkakuskille käsimerkein, että meidän on siirrettävä autoja sen verran että muut pääsevät meistä ohi. Kerroin vaimolleni, että hänen tulisi seistä rekan edessä sen aikaa, kun siirrän meidän autoamme vähän laidemmaksi. Rekka siirtyi sen verran että muut autot pääsisivät ohi.
Se oli pelottava hetki. Entä, jos rekka nyt karkaa. Toisaalta olin sanonut, että poliisi tulee, joten ehkä se pisti kuskia miettimään asiaa. Joka tapauksessa saimme autot sivuun, ja palasin takaisin seisomaan rekan eteen ja kuski istui nupissa, rekka käynnissä. Odotimme.
Lopulta Tim tuli paikalle
Lopulta Tim tuli paikalle ja mukana oli hänen isänsä ja isän veli. Tim ajoi autonsa rekan eteen, ettei kuski pääse karkuun. Oloni helpotti – ei tarvitse enää itse pysäyttää rekkaa, nyt se voi enää karata. Tim kertoi, että poliisit ovat tulossa. Ensin hän kysyi, oliko rekkakuski myöntänyt peruttaneensa, kerroin kyllä. Kuski oli syyttänyt meitä siitä, että hän ei näe pienempää autoa, kun oli peruuttanut, kuulemma meidän vikamme.
Tim oli helpottunut, nyt ei ole huolta syyllisestä, kun poliisit tulevat, ja kuski tunnustanut peruttaneensa yksisuuntaista tietä taaksepäin, joka on kiellettyä. Tämä takaa saksalaisessa vakuutuksessa korvauksen auton omistajalle, vaikka vastapuolen vakuutusyhtiö ei olisikaan yhteistyökykyinen. Silloin asia käsitellään vakuutusyhtiöiden kesken.
Nyt Tim ja hänen isänsä alkoivat keskustella rekkakuskin kanssa ja itse keräsin auton kappaleet talteen tieltä, etteivät ne riko tulevien renkaita, sekä jos niistä olisi apua myöhemmin korjausarvioinnin tekemisessä.
Poliisit saapuivat paikalle
Poliisit saapuivat varsin nopeasti paikalle. Kolarista oli kulunut ehkä 20–25 minuuttia, ja asian selvittely alkoi. Kolme poliisia ja ainakin yksi puhui hyvin englantia. Poliisit ottivat rekkakuskin kuulusteluun ensin, ja alkoivat käydä läpi tapahtumaketjua.
Seuraavaksi poliisit tulivat kuulustelemaan minua, ja ottivat minulta ajokortin, sekä halusivat minun passini, eli nyt pelkkä EU:n henkilökortti ei ollut riittävä henkilötodistus heille. Kävin poliisin kanssa läpi mitä oli tapahtunut, ja kerroin että olimme koeajolla, ostamassa autoa.
Tarkoituksena oli tehdä kaupat ja rekisteröinti seuraavana päivänä, ja ajaa Suomeen. Nyt tämä suunnitelma mureni asfaltille. Poliisi olivat todella ystävällisiä ja myös pahoittelivat osaltaan meidän huonoa onneamme. Syysillisyyden toteamisessa, ei ollut epäselvyyttä, kun yksisuuntaista tietä ei saa peruuttaa, ja toiseksi syy on aina törmäävän osapuolen kuten Suomessa. Poliisit jatkoivat kuulustelupöytäkirjojen tekemistä.
Samalla keskustelimme Timin isän kanssa tilanteesta, ja he kertoivat, että korjaus voi viedä jopa pari kuukautta ennen kuin kaikki vakuutuskorvaukset ja varaosat saadaan pakettiin. Olemmeko edelleen kiinnostuneita autosta, jos se laitetaan kuntoon?
Kerroin että auto oli meille ok, mutta emme ehtineet vielä tehdä tarpeeksi koeajoa, jotta saisimme varmuuden vaihdelaatikon kunnosta. Seuraava kysymys oli, jos auto korjataan ja varmistetaan vaihdelaatikko kuntoon, ostammeko sitten auton? Sanoin, että siinä tapauksessa, auto vastaa meidän odotuksiamme, toki seuraava kysymys olisi miten saisimme aikanaan auton.
Kolariauton kohtalo Saksassa
Tim tuli paikalle ja kertoi että Saksassa, yleensä kolari auto, eli tämä auto voidaan myydä ajokunnottomana, edullisempaan hintaan, ja ostaja korjaa itse auton. Suomessa? Luulen, että korjauskulut tulisivat olemaan melko suuret, joten ei liene meille nyt vaihtoehto.
Saksassa vakuutusyhtiön korvaukset ovat yleensä kattavia, ja tässä tapauksessa myyjän kannattaa myydä auto korjaamattomana, ja nostaa vakuutusyhtiön korvaus autosta. Eli tarkoitta sitä, jos ostaisimme auton korjattuna, hinta ei olisi enää sopimamme 16 800 euroa, vaan enemmän.
Autossa olisi paljon myös uusia osia, koko etupää maalattuna. Tim sanoi, että lopulta auton omistaja tulee tekemään päätöksen, ja jos hän haluaa silti myydä auton meille, asia selviää samalla viikolla. Joka tapauksessa me joudumme palamaan ilman tätä autoa Suomeen.
Pääasia oli kuitenkin, ettei meille käynyt mitään, sillä ainekset olisivat voineet olla hyvinkin vakavaan onnettomuuteen. Toinen hyvä asia, oli se, ettei kolarin aiheuttajasta jäänyt epäselvyyksiä, joten me emme olleet korvausvelvollisia. Korjauskustannukset nousevat joka tapauksessa tuhansiin euroihin.
Poliisien selvittely valmistui lopulta
Ilta pitkittyi ja lopulta 2,5 tuntia, rekkakuski sai sakot liikennerikkomuksesta, ja me saimme takaisin passin ja ajokortin. Poliisi antoi Timin isälle luvan ajaa kolariauto pikkutietäpitkin heidän liikkeensä pihalle, auto oli vaivoin ajokunnossa. Menimme Timin kyytiin ja ajoimme liikkeeseen ja pakkasimme tavaramme takaisin vuokra-autoon. Ilta oli pitkällä, olemme molemmat vielä shokissa tapahtuneesta, ja halusimme päästä pikaisesti hotelliin.
Sovimme, että palaamme auton kohtaloon myöhemmin viikolla ja seuraavaksi oli tehtävä jatkosuunnitelma, suuntaammeko Hampuriin katsomaan vaihtoehtoa 2, vai paluumatkalle.
Vihdoin hotelilla pitkän päivän päätteeksi
Päästyämme hotelille, olimme väsyneitä, ja ajatuskin etsiä junayhteyksiä Hampuriin tai lentoja Suomeen tuntui raskaalta. Päästyämme syönnin jälkeen huoneeseen, katsoin paluulentojen vaihtoehtoja seuraavaksi illaksi, ja ne olivat korkeissa hinnoissa, paluu Düsseldorfista, Hampurista tai Münchenistä olisivat olleet yli 500 euroa per henki, ja lennot olivat lähes täynnä, lisäksi viimeiset lennot lähtivät jo kuudelta.
Vain Berliinistä oli myöhempi lento kello 20.05 ja siellä oli paremmin tilaa ja lippujen hinnat alle 300 euroa per henki. Messut olivat täyttäneet lennot, joten parempi nukkua yön yli ja päättää aamulla mitä seuraavaksi, kunhan vain heräämme ajoissa.
Uusi päivä ja uusi mahdollisuus
Aamulla kävimme läpi vaihtoehtoja. Jo suuntaisimme Hampuriin katsomaan toista vaihtoehtoamme junalla, se veisi 6 ja puolituntia. Kun palautamme vuokra-auton, ja olisimme junassa, saattaisimme juuri ja juuri ehtiä autoliikkeeseen ennen sen sulkeutumista illalla.
Käytännössä ehtisimme koeajolle ja auton tarkastamiseen vasta perjantaina, joten auton saaminen rekisteriin ja kotimatkalle venyisi viikonlopun yli maanantaille. Joutsiimme olemaan viikonlopun yli Saksassa, ja käytännössä hukkaan menisi useampi päivä. Toisaalta voisimme ottaa jokin toisen auton lähempänä meitä ja menisimme vaan paikalle, katsomaan autoa mutta olisiko sekään hyvä ratkaisu.
Olimme mielestämme suunnitelleet kaiken hyvin, paitsi tämän, kolarin. Pienen pohdinnan jälkeen aamupalalla, tulimme siihen tulokseen, että menemme nyt kotiin ja mietimme asiaa enemmän Suomessa, ja kun kuulemme myös Timiltä mitä auton omistaja lopulta päättää.
Maitojunalla kotiin
Asetimme ensi kohteeksi Düsseldorfin juna-aseman, josta olisi mahdollista ottaa express yhteys Berliiniin ja siellä ehtisimme iltalennolle.
Ajoimme palauttamaan vuokra-auton ja nousimme junaan Düsseldorfissa. Junassa aloin katsomaan tarkemmin jatkoyhteyttä Berliiniin, ja huomasimme junassa, että säästämme tunnin, jos hyppäämme pois junasta jo Kölnissä. Joten poistuimme Kölnissä, ja menimme rautatieaseman lippupisteeseen ostamaan Berliinin junamatkaa. Samalla katsoin, että Finnairin lennolle Berliinistä oli vielä paikkoja jäljellä.
Kun onni on ollut puolellamme, niin ”ironisesti” junatkin Berliinin olivat täynnä, ja viimeiset liput maksoivat 352,80 euroa. Virkailija sanoi, että jos olisimme ostaneet liput pari päivää aikaisemmin, niin hinnat olisivat olleet alle puolen. Otimme liput Berliinin junaan ja sieltä lentoasemalle.
Saimme hyvät ohjeet miltä laiturilta vaihdamme junaa. Joten seuraavaksi ostimme lennot ja teimme lähtöselvitykset lennolle. Jos kaikki menee suunnitellusti, olemme lentokentällä puoli kuusi ja aikaa jäisi jopa 2.5 tuntia ennen koneen lähtöä.
Kohti kotia
Seuraavaksi ehdimme syömään lounasta, ja nousimme Berliinin junaan. Juna oli aivan täynnä. Lippupisteessä meille ei tarjottu paikkalippuja, jotka meidän olisi pitänyt ostaa, ja tietenkin tämä selvisi vasta junassa. Ei paikkoja. Lähes viisi tuntia junassa, aika pitkä aika seisoa. Jouduin kävelemään pitkän junan kolme kertaa päästä päähän, kunnes löysin kaksi paikkaa meille, johon pääsimme istumaan vierekkäin neljäksi tunniksi.
Lopulta saavuimme Berliinin juna-asemalle, ja meillä oli vaihtoaikaa lentokentälle 15 minuuttia. Kun kaikki junat ovat myöhässä, onneksi meidän expressimme oli aikataulussa. Menimme odottamaan junaa lentoasemalle, aseman ylimmälle laituritasolle. Kaikki junat liikennetauluilla olivat myöhässä.
Vain meidän junamme vaikutti olevan aikataulussa. Pienen odottelun jälkeen raiteelle saapui juna Prahasta, joka oli lähes tunnin myöhässä. Juna jäi siihen, ja lopulta se lähti. Meidän junamme piti olla seuraavana ja aikataulussa.
Odottelimme, ja kun aika koitti juna vaan katosi taululta. Mitäs seuraavaksi? Onneksi laiturilla oli konduktöörejä, ja kysyimme mihin junamme katosi, ja vastaus ettei se tule lainkaan, mitä? Onko varasuunnitelma Uberilla kentälle? Kysyimme olisiko jokin juna menossa kentälle, ja siihen saimme vastauksen, että jos juoksemme laiturille 4, joka sijaitsi kaksi tasoa alempana juna-asemalla, ehtisimme hyvin ajoissa kentälle.
Joten ryntäsimme juoksuun ja lopulta olimme 30 sekuntia ennen juna lähtöä lentoasemalle menevässä junassa. Lievästi sanottuna, hilkulla oli. Lopulta pääsimme kuudeksi lentokentälle ja lopulta hyvissä ajoin lentokoneeseen. Kone saapui ajoissa Helsinkiin, ja olimme juuri puolelta öin Helsingissä ja kotona. Eli olimme käyneet läpi 44 tunnin ”Amazin-race”-kisan ja selvinneet kotiin, todella väsyneenä.
Tällä kertaa emme saaneet autoa, vaikka suunnitelma oli hyvin tehty. Olimme käyneet värikkään seikkailun läpi, eikä autokuume ollut vielä kokonaan sammunut.
Hyvin nukuttu yö, ja valmiina seuraavaan ponnistukseen
Kun olimme saaneet levätä hyvät yöunet, ja heräsimme perjantai aamuun, aloin katsomaan heti uusia autovaihtoehtoa. Samalla heräsi ajatus, mitä jos kävisimme koeajolla Suomessa, jos vastaavia autoja olisi ilmaantunut myyntiin. Vielä olisi lomapäivä, ja me voisimme testata autoa Suomessa, saaden noista vaihdelaatikoista paremmin tuntumaa. Suomesta, löytyi yllättäen kaksi uutta SLK-200 autoa lähetä PK-seutua.
Toinen hyvin vastaava musta, AMG, vuosimallia 2011 juuri satasen alle 20 000 euroa, 240 000 km, Lohjalta, ja toinen valkoinen 2014 vuosimallia, 94 000 km, Hyvinkäältä kympin alle 24 000 euroa. Eli jälkimmäinen olisi aika lailla samoilla kilometreillä, ehkä tonnin-pari kalliimpi Timin autoa, ja toinen selvästi edullisempi, mutta aika lailla paljon ajettu.
Suuntasimme jälleen koeajolle Suomessa
Joten otimme perjantain koeajopäiväksi. Aloitimme Hyvinkäältä, jossa saimme todella hyvää ja ystävällistä palvelua. Myyjä vaikutti todella asiantuntevalta. Hän tunsi tämän automerkin, sekä myös uudemman SLC 200-version. Myyjä oli autoihminen, ja selvästi kiinnostunut autoista, joita oli myymässä. Auto oli tuontitavaraa Saksasta, ollut kolmella omistajalla, päällisin puolin kunnossa.
Otimme auton koeajoon 1,5 tunniksi. Testasimme autoa erityyppisissä ajo-oloissa ja vaihteet toimivat hyvin, ja muutenkin ajotuntuma aurinkoisena päivänä, edellisten päivien seikkailujen jälkeen tuntui hyvältä. Kokemus vakuutti, että olemme ehkä valinneet silti itsellemme sopivat autotyypin.
Syksy, avoauto, joten kauppa ei varmaan käy. Kun kesä on ohi silloin myös avoautoja, päätyy kauppoihin, syynä kahdelle uudelle myyntikohteelle. Hyvinkään auto vaikutti hyvältä, ja meille yllätyksenä, pienillä kilometreillä, Suomessa. Toki korissa oli muutamia pieniä painaumia, joita oli maalattu korjauskynällä. Yli 10-vuotias auto saa aina joitakin kiven iskemiä, mutta vanteet olivat ehjät, ja autossa oli jopa lohkolämmitin. Ei huono yksilö!
Myyjä kysyi lopuksi, olisimmeko valmiita ostamaan auton, johon kerroin, että olimme juuri käyneet Saksassa ja valittu auto jäin kolarikorjaamolle. Totesimme, että hinnan olisi pudottava, jotta harkitsemme autoa vakavammin.
Seuraava koeajomme samalle päivälle
Sitten matkasimme Lohjalle. Auto oli kuin kopio, Timin autosta. Ulkoisesti auto oli hyvässä kunnossa, maalipinta ja sisustus kunnossa. Kun keskustelimme myyjän kanssa, saimme ystävällistä palvelua, mutta myyjällä ei ollut mitään tietoa automerkistä, ja ei osannut muuta kuin antaa sen meille koeajoon.
Koeajomme jäi varsin lyhyeen, kun auton jouset olivat aivan loppu. Moottori ja vaihdelaatikko toimivat kyllä, mutta kilometrit painoivat selvästi. Autoon ei ollut tehty mitään ylimääräistä. Puolen tunnin ajon jälkeen palasimme liikkeeseen ja kävimme myyjän kanssa läpi auton historiaa. Auto oli käynyt lukusilla omistajilla, ja ollut liikkeissä myynnissä monta kertaa.
Merkintöjä omistajavaihdoksista löytyi matkaa yli kymmenen. Joten, yksi kokemus lisää, kun jatkamme auton etsimistä Saksasta.
Kokonaisuutena opimme jälleen uutta. Onko auto Saksasta hyvä ostos vai ei, ei ratkennut. Usko että, valitsemamme auto olisi varmaan ollut kaikin puolin hyvä ostos. Kohtalo ratkaisi asian vaan toisin.
Kuinka etenemme auton etsimisessä
Nyt kuitenkin olemme edelleen vakuuttuneita, että olemme ostamassa Mercedes 200 SLK-mallia. Nostammeko budjettia vielä kymppitonnilla kohti uudempaa SLC:tä vai jatkammeko SLC:llä. Autojen etsiminen mobile.de-palvelussa jatkuu.
Miten tarinamme jatkuu? Tämäkin tulee selviämään, kun seuraat Autotoday:n artikkeleita. Jos olet kiinnostunut tuontiautosta Saksasta, voit myös laittaa meille lehteen kysymyksiä asiasta osoitteeseen toimitus@autotoday.fi.
Käytetty auto Saksasta osa 1 — Olisiko käytetty auto Saksasta vaihtoehto?
Käytetty auto Saksasta osa 2 — Valintakriteerit hankittavasta autosta?
Käytetty auto Saksasta osa 3 — Yhteydenottoja myyjille
Käytetty auto Saksasta osa 4 — Kuinka etenimme keskusteluissa myyjien kanssa
Käytetty auto Saksasta osa 5 — Ennakoivat koeajot Suomessa antoivat lisää kokemuksia!
Käytetty auto Saksasta osa 6 — Miten auto rekisteröidään Saksassa!
Käytetty auto Saksasta osa 7 — Valinnat, paikat ja koeajot
Käytetty auto Saksasta osa 8 — Matka kohti unelmaa
Käytetty auto Saksasta osa 9 — Kaikki valmista? Vai onko?
Käytetty auto Saksasta osa 10 — Vihdoin paikan päällä liikkeessä
Käytetty auto Saksasta osa 11 — Saaga päättyy dramaattisesti
