Kuolemaan johtaneiden moottoriajoneuvo-onnettomuuksien taustalla on usein ylinopeutta, päihteiden käyttöä ja puutteita turvalaitteiden käytössä. Vuonna 2021 onnettomuuksien pääaiheuttajista 45 % ajoi vähintään 10 km/t ylinopeutta ja 40 % oli jonkun päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena. Turvavyön käyttö olisi voinut pelastaa 33 henkilö- ja pakettiautoissa kuollutta henkilöä.
Onnettomuustietoinstituutin julkaisema raportti kokoaa tiedot vuonna 2021 tapahtuneista tutkijalautakuntien tutkimista, kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista.
Vuonna 2021 tapahtui kaikkiaan 193 tutkijalautakuntien tutkimaa, kuolemaan johtanutta liikenneonnettomuutta (sairauskohtausonnettomuudet pois lukien). Niistä 151 oli moottoriajoneuvo-onnettomuuksia, 40 jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksia sekä kaksi kevyiden sähköajoneuvojen onnettomuuksia. Onnettomuuksissa kuoli yhteensä 209 henkilöä.
Moottoriajoneuvo-onnettomuuksista yleisimpiä olivat kohtaamis- ja suistumisonnettomuudet. Ne kattoivat vuonna 2021 yhteensä 77 % onnettomuuksista.
Suurin osa, eli 71 % kaikista kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista tapahtui nopeusrajoituksen ollessa 80 km/t tai korkeampi. Valtaosa kaikista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista tapahtui kuivalla tiellä (65 %) ja kirkkaalla tai pilvipoutaisella säällä (85 %).
Lue myös: Päihtyneenä ajaminen tai ylinopeus voivat yli satakertaistaa kuolonkolarin riskin!
– Tutkijalautakuntien tutkimien kuolemaan johtaneiden moottoriajoneuvo-onnettomuuksien vuotuinen määrä on laskenut kahdessakymmenessä vuodessa noin sadalla. Viimeisten viiden vuoden aikana kehitystä parempaan ei kuitenkaan ole tapahtunut. Asetettuun tavoitteeseen, eli alle sataan kuolemaan vuonna 2030, ei tätä menoa päästä, harmittelee Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari.
Onnettomuudet tyypillisesti riskikasaumia – välinpitämättömyys turvavyön käytössä näkyy karulla tavalla
Moottoriajoneuvo-onnettomuuksien taustalla on yleensä monia riskitekijöitä, joista keskeisin löytyy usein ratin takaa. Yleisesti tarkasteltuna onnettomuuksista 89 %:ssa vaikutti taustalla jokin ihmiseen liittyvä riskitekijä, kuten kuljettajan päihtymys, turvalaitteiden käyttämättömyys tai ajonopeus.
Liikkumisvälineeseen liittyviä riskejä, kuten ajoneuvon tai renkaiden vikoja, esiintyi 62 % onnettomuuksista. Samoin liikenneympäristöön liittyviä riskitekijöitä tunnistettiin 62 % onnettomuuksista. Näitä olivat mm. keskikaiteiden puute tai tien huono kunto.
On hyvä huomata, että onnettomuuksien taustalta löytyy vain harvoin pelkästään ajoneuvoon tai liikenneympäristöön liittyviä riskitekijöitä.
Vuonna 2021 päihdyttävien aineiden sekakäyttö onnettomuuksissa oli yleistä, ja jonkun päihdyttävän aineen vaikutuksen alaisena ajoi 40 % pääaiheuttajista. Alkoholi oli yleisimmin käytetty päihde (28 % pääaiheuttajista).
Huumekuskeja oli 15 % ja ajokykyyn mahdollisesti vaikuttaneiden lääkkeiden vaikutuksen alaisena ajoi 14 % pääaiheuttajista.
Onnettomuuksien pääaiheuttajista 16 %:lla ei ollut ajokorttia tai ajo-oikeus ei ollut voimassa tai riittävä. Kahdeksan pääaiheuttajakuljettajaa ajoi anastetulla ajoneuvolla. Ylinopeutta onnettomuustilanteessa ajoi lähes joka toinen: vähintään 10 km/t ylinopeutta suhteessa nopeusrajoitukseen ajoi 45 % pääaiheuttajista.
Turvavyöttömien osuus henkilö- ja pakettiauto-onnettomuuksissa oli pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Vuonna 2021 henkilö- ja pakettiauto-onnettomuuksissa kuoli 65 ja vammautui 15 henkilöä, joilla ei ollut turvavyö käytössä.
Tutkijalautakuntien arvion mukaan turvavyö olisi voinut pelastaa puolet niistä henkilö- ja pakettiautossa kuolleista, jotka eivät käyttäneet turvavyötä, eli 33 henkilöä. Ja toisaalta, 19 turvavyötä käyttänyttä henkilöä pelastui turvavyön ansiosta kuolemalta.
– Onnettomuudet ovat tyypillisesti riskikasaumia. Vuonna 2021 joka neljäs pääaiheuttajana olleista henkilö- ja pakettiautojen kuljettajista ajoi ylinopeutta, oli päihtynyt eikä käyttänyt turvavyötä. Piittaamattomuuden lisääntyminen näkyy näitä sääntöjä noudattaneiden osuuden selvänä laskuna. Niiden pääaiheuttajien, jotka ajoivat selvin päin, nopeusrajoitusten mukaisesti ja turvavyö kiinnitettynä, osuus oli vuonna 2021 ennätyksellisen pieni. 20 vuoden keskiarvosta (31 %) on tultu alas kymmenen prosenttiyksikköä, eli nyt pääaiheuttajista vain joka viides ajoi mainittujen sääntöjen mukaisesti, selittää Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuustutkija Niina Sihvola.
Liikenteessä menehtyneet jalankulkijat ja pyöräilijät usein iäkkäitä
Jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksissa kuoli 40 henkilöä, joista 23 oli jalankulkijoita ja 17 polkupyöräilijöitä. Onnettomuuksissa kuolleista suurin osa oli iäkkäitä. Menehtyneistä polkupyöräilijöistä 12 ja jalankulkijoista 11 oli iältään yli 64-vuotiaita. Onnettomuuksissa kuoli yksi alle 15-vuotias pyöräilijä ja jalankulkija.
– Tutkittujen jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksien määrä on vähentynyt hitaasti viime vuosina. Erityisesti pyöräilyonnettomuuksissa riski tutkinnan ulkopuolelle jäämisestä on suurempi kuin moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa, sillä onnettomuudet eivät aina tule tutkijalautakuntien tietoon. Siksi tiedot onnettomuusmääristä eivät välttämättä ole täysin kattavia, selittää Sihvola.
40 kuolemaan johtaneessa jalankulku- ja pyöräilyonnettomuudessa oli mukana kaikkiaan 38 moottoriajoneuvoa. Moottoriajoneuvon kuljettajista yksi ajoi vähintään 10 km/t ylinopeutta. Jalankulkuonnettomuuksista suurin osa (82 %) tapahtui muualla kuin suojatiellä.
Kypärä ja heijastin olisivat voineet säästää ihmishenkiä
Hämärällä tai pimeällä tapahtuneissa jalankulkuonnettomuuksissa menehtyi yhdeksän jalankulkijaa. Heistä kahdeksan ei käyttänyt heijastinta. Tutkijalautakunnat arvioivat heijastimen käytön vaikutusta seitsemässä tapauksessa, ja arvion mukaan heijastimen käyttö olisi mahdollisesti pelastanut kuolleista jalankulkijoista neljä.
Onnettomuuksissa kuolleista 17 pyöräilijästä 12 ajoi ilman kypärää. Lautakuntien arvioiden mukaan kypärän käyttö olisi mahdollisesti voinut pelastaa heistä neljä.
Alkoholin vaikutuksen alaisena onnettomuushetkellä oli neljä jalankulkijaa ja kolme moottoriajoneuvon kuljettajaa. Pyöräilijöistä kukaan ei ollut alkoholin vaikutuksen alaisena.
Jalankulku- ja pyöräilyonnettomuuksissa oli tyypillistä, että onnettomuuden osalliset eivät havainneet toista osapuolta tai tilannetta. Tutkijalautakuntien mukaan myös tilanteiden puutteellinen ennakointi oli yleistä. Tähän liittyi esimerkiksi omiin oikeuksiin luottaminen ja luottamus siitä, että toiset väistävät.
Lue myös: Sähköautot voivat onnettomuustutkinnassa olla merkittävä turvallisuusriski!
– Liikenne on yhteispeliä, mutta autoilijoilla on korostettu velvollisuus huomioida turvattomat liikenteessä kulkijat, eli varoa jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Jokaisen liikkujan tulisi huolehtia omasta turvallisuudestaan kaikin käytettävissä olevin keinoin, eli liikenteeseen ei lähdetä päihtyneenä, noudatetaan liikennesääntöjä ja hyödynnetään turvalaitteita ja -välineitä. Myös poliisin liikennevalvonnalle on selkeä tarve. Yhteiskunnan vastuulla puolestaan on pitää huoli turvallisuudesta liikenneympäristön, eli esimerkiksi liikenneinfran osalta, muistuttaa Parkkari.
– Tutkijalautakunnat pyrkivät jokaisen onnettomuustutkinnan yhteydessä löytämään keinoja, joilla vastaavat onnettomuudet voitaisi jatkossa ehkäistä. Tutkijalautakuntien tekemät liikenneturvallisuuden parannusehdotukset liittyvät esimerkiksi ihmisen toimintaan vaikuttamiseen, ajoneuvoteknisiin ratkaisuihin ja liikenneympäristön pehmentämistoimenpiteisiin, sanoo Sihvola.
Poimintoja tutkijalautakuntien antamista turvallisuuden parannusehdotuksista 2021
- Alkolukko toistuvasti rattijuopumuksesta kiinnijääneille kuljettajille
- Turvavyön käytön varmistava tekniikka, kuten turvavyöhälytin tai ajonopeuden rajoittaminen, jos turvavyö ei ole käytössä
- Reuna- ja keskikaiteiden asentaminen törmäyksien estämiseksi ja niiden seurauksien lieventämiseksi
- Ajosuorituksen ohjausjärjestelmät, esimerkiksi ajonvakautusjärjestelmä, jalankulkijan ja pyöräilijän tunnistava varoitusjärjestelmä sekä ajonopeutta rajoittava järjestelmä
- Ajokyvyn säilymisen valvonta ja liikennelääkärijärjestelmän kehittäminen
- Mielenterveyden hoitoa tukevat toimenpiteet
- Riskitekijöistä, kuten ajo- ja liikkumiskuntoon liittyvistä riskeistä tiedottaminen
- Valistus varovaisuuden ja vastuun korostamisesta sekä ennakoinnista etenkin risteysajo- tai tien ylitys -tilanteissa
Taustatietoja
Vuonna 2021 tutkittiin 28 sellaista kuolemaan johtanutta tieliikenneonnettomuutta, joissa onnettomuuden uhri kuoli tapaturmaisten vammojen sijasta sairauskohtaukseen. Onnettomuuksista 25 oli moottoriajoneuvo-onnettomuuksia ja 3 pyöräilijöiden yksittäisonnettomuuksia. OTIn vuosiraportissa 2021 sairauskohtausonnettomuudet on käsitelty erikseen, omassa luvussaan.
Tietoja OTIn ja Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilastoinnista
- Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat myös ajon aikaiseen sairauskohtaukseen kuolleiden onnettomuudet. Nämä onnettomuudet eivät sisälly Tilastokeskuksen viralliseen liikenneonnettomuustilastoon. OTIn vuosiraportissa 2021 sairauskohtausonnettomuudet on käsitelty erikseen.
- Tutkijalautakunnat ottavat tutkintaan pääsääntöisesti ne onnettomuudet, joissa kuolema tapahtuu kolmen päivän kuluessa onnettomuudesta. Tilastokeskuksen tilastoissa liikennekuolemaksi lasketaan menehtyminen 30 vuorokauden kuluessa onnettomuudesta.
- Tutkijalautakunnat tutkivat myös kaikki kuolemaan johtaneet maastoliikenneonnettomuudet. Nämä eivät sisälly OTI-vuosiraporttiin.
Kuolonkolareissa moottoriteillä ylinopeutta ja päihteitä
Kiinnostaako autot ja liikenne? Tilaa tästä Autotodayn uutiskirje!
