Vain joka neljäs autoilija on täysin välttynyt tuulilasin tai muun auton ikkunalasin vaurioilta, selviää LähiTapiolan kyselystä. Lähes aina vaurion on aiheuttanut kivi, nasta tai jokin muu pieni lasiin lentänyt esine. Asiantuntijan mukaan tämä korostaa sitä, että pidemmillä turvaväleillä voimme vaikuttaa vahinkojen syntyyn.

Talven jäljiltä teillä on epäpuhtauksia, hiekkaa, kiviä ja talvirenkaista irronneita nastoja, jotka tuulilasiin osuessaan aiheuttavat säröjä. Pahimmillaan pieni iskemä voi levitä isoksi halkeamaksi, joka johtaa koko lasin vaihtoon. Vaurioita auton laseihin voi tulla myös monella muulla tavalla.

LähiTapiolan tuoreen Arjen katsaus -kyselyn* mukaan vain joka neljäs (24 %) autoileva suomalainen on täysin välttynyt kotitaloudessa olevan auton ikkunalasin vaurioilta. Yleisimmin eli 60 prosentissa tapauksia kyseessä on ollut pieni tuulilasiin tullut särö tai iskemä. Muihin kuin tuulilasiin tulleita vaurioita on kohdannut selvästi pienempi osa vastaajista. Tuulilasin halkeaman tai muun laajemman vaurion taas on kokenut lähes joka kolmas (29 %).

– Pieni iskemä tuulilasissa voi tuntua harmittomalta, mutta kuten tulokset näyttävät, se voi hyvin herkästi levitä halkeamaksi. Lämpötilan vaihtelu, lasiin kohdistuva isku tai paine ja ihan ajaessa syntyvä tärinä voi saada vauriokohdan laajenemaan. Siksi tuulilasi kannattaakin aina viedä korjattavaksi mahdollisimman pian, jotta vältetään esteet kuljettajan näkökentässä ja paljon laajemmat korjaustyöt, sanoo LähiTapiolan korjauspalveluiden asiantuntija Tommi Helosvuo.

LähiTapiolan kaskovakuutuksesta korvataan vuosittain noin 50 000 autojen lasivahinkoa. Karkeasti sanoen lasivahingot ja autopalvelu- eli hinausvahingot muodostavat kappalemääräisesti noin puolet kaskosta korvatuista vahingoista. Ne ovat siis hyvin yleisiä ajoneuvovahinkoja.

Kyselytulosten mukaan useampi mies- (35 %) kuin naisautoilija (23 %) kertoo autonsa tuulilasin haljenneen tai muuten laajemmin vaurioituneen. Pienemmissä särökokemuksissa ei sen sijaan juuri näy eroa sukupuolten välillä.

– Voisiko olla niin, että naiset herkemmin korjauttavat pienet lasivauriot, jolloin ne eivät pääse leviämään halkeamaksi. Tai sitten miehet ajavat enemmän ja siten joutuvat liikenteessä useammin tilanteisiin, joissa auto altistuu kiveniskemille. Tämä on tosin vain arvailua, eivätkä kyselytulokset anna siihen vastausta, pohtii LähiTapiolan liikenneturvallisuudesta ja autopalveluista vastaava johtaja Tapani Alaviiri.

Pieni kivi tai nasta aiheuttaa valtaosan vahingoista – näissä paikoissa tarkkana

Arjen katsaus -kyselyssä selvitettiin myös, kuinka vastaajat arvioivat lasivahingon syntyneen. Selvä enemmistö eli peräti 92 prosenttia vastaajista kertoo vahingon aiheutuneen lasiin lentäneen kiven, nastan tai jonkin muun pienen esineen takia. Mikään muu vastausvaihtoehdoista ei noussut yli 10 prosenttiin.

Esimerkiksi isommasta esineestä ikkunalasin arvioi vaurioituneen 6 prosenttia vastaajista, ilkivallan seurauksena 4 prosenttia ja sääolosuhteiden, kuten myrskyn tai raesateen takia, 3 prosenttia.

Vaurioita syntyy tulosten mukaan harvoin myös lasia pestessä tai lumesta tai lehdistä puhdistaessa.

– Yleiskuva on siis se, että selvästi useimmin autossa vaurioituu tuulilasi, ja syynä siihen ovat teillä renkaista lentävät kivet, sepeli ja nastat. Kiveniskemien vaaranpaikkoja ovat esimerkiksi moottoriteiden ramppien ja liittymien jälkeiset tieosuudet, joissa renkaan pyörintänopeuden kasvun myötä keskipakovoima heittää renkaan uriin ja lamelleihin kiinni jääneitä epäpuhtauksia. Näissä tilanteissa turvavälin hyödyt kasvavat, sanoo Alaviiri.

Hän avaa, miten meistä kukin voi ajotyylillään ehkäistä lasivahinkoja.

– Jo turvallisuussyistä kannattaa aina pitää riittävä turvaväli edellä ajavaan, jolloin myöskään lentävät kivet eivät osu niin todennäköisesti tai ainakin pienemmällä voimalla omaan tuulilasiin. Ohitustilanteissa on myös tärkeää jättää riittävästi väliä ohitettavaan. Esimerkiksi moottoritiellä omalle kaistalle kannattaa palata vasta, kun turvaväli ohitettavaan on jo kasvanut riittävän suureksi.

Keväällä lumesta vapautuvalla asfaltilla irtokivet ja nastat voivat kuitenkin lennellä renkaista yllättävästi.

– Kaikkia vahinkoja emme toki voi ajotyylillä ehkäistä, mutta monia kuitenkin. Lopulta on hyvä muistaa, että rikkoutunut tuulilasi on myös riski matkustajien turvallisuudelle. Nykyautoissa lasi on usein osa auton kantavia rakenteita, ja jos se on vaurioitunut, voi se suojata heikommin kyydissä olijoita törmäyksessä, sanoo Helosvuo.

Särö tai iskemä auton lasissa? Se kannattaa korjauttaa nopeasti

• Jos tuulilasiin on tullut kiveniskemä, sen voi suojata likaantumiselta esimerkiksi teipillä tai tuulilasilaastarilla. Jos vauriokohta pysyy pienenä ja puhtaana, se saadaan usein korjattua huomaamattomasti. Tällöin vältytään lasinvaihdolta.
• Auto kannattaa pian viedä korjattavaksi lasiliikkeeseen tai korjaamoon, sillä esimerkiksi lämpötilan vaihtelu voi pahentaa lasivauriota.
• Vapaaehtoinen autovakuutus eli kasko tuo turvaa lasivahinkojen varalle. LähiTapiolan Loistokaskoon ja Laajaan kaskoon kuuluu lasivakuutus, joka korvaa vauriot, jotka aiheutuvat ikkunalasiin ulkoapäin osuneesta iskusta. Vakuutuksesta korvataan niin tuuli-, sivu-, taka- kuin kattolasien vahinkoja. Lasivakuutuksen voi ottaa lisäturvana myös Osakaskoon.
• Lasivakuutuksen käyttö ei vaikuta kaskovakuutuksen bonukseen. Jos iskemä on vielä korjattavista, se korvataan ilman omavastuuta. Lasin vaihdon yhteydessä maksetaan omavastuuosuus, joka on tyypillisesti noin 200 euroa.
• Jos auton jokin muu lasi kuin tuulilasi rikkoutuu, se joudutaan yleensä vaihtamaan. Sivu- ja takalasit ovat yleensä karkaistua lasia, jota ei voi korjata.

*LähiTapiolan Arjen katsaus -kyselytutkimukseen vastasi 6.–16.1.2023 välisenä aikana kaikkiaan 1 043 suomalaista. He edustavat Suomen 18 vuotta täyttänyttä väestöä (pl. Ahvenanmaan maakunnassa asuvat). Auton lasivahinkoihin liittyviin kysymyksiin vastasi vajaat 900 henkilöä, jotka omistavat auton, joilla on auto käytettävissä tai jotka ovat ajaneet autoa viimeisen 12 kuukauden aikana. Tutkimuksen toteutti Kantar Public. Tulosten tilastollinen virhemarginaali on koko aineiston tasolla noin 3,1 prosenttiyksikköä.