Ruotsissa on päätetty viedä kansallisen uusiutuvien biopolttoaineiden jakeluvelvoitemalli EU-velvoitteen minimitasoiseksi ensi vuonna. Suomen ei kannata seurata tässä Ruotsia, vaan järkevämpää on jatkaa pitkäjänteistä politiikkaa uusiutuvien polttoaineiden tuotannon ja kysynnän kasvattamiseksi, todetaan Suomen Biokierto ja Biokaasu -yhdistyksen tiedotteessa.

Suomessa on syntymässä kotimaista biokaasun ja vedyn sekä muiden sähköpolttoaineiden tuotantoa, joita olisi äärimmäisen tärkeä edistää nyt kaikin keinoin. Tässä jakeluvelvoite ja erityisesti sen edistyneiden biopolttoaineiden ja sähköpolttoaineiden alatavoite on erittäin oleellinen.

Poukkoileva lainsäädäntö heikentää niin sijoittajien kuin yritysten luottamusta Suomen investointiympäristöön laajemminkin, jolloin myös muiden alojen investoinnit voivat suuntautua ulkomaille, sillä kilpailu on kovaa.

Ruotsin jakeluvelvoitemalli ei ole samanlainen kuin Suomen malli. Täten suora vertailu ei ole mahdollista. Ruotsin mallissa ei esimerkiksi ole mukana biometaania. Myös muissa ilmastopoliittisissa ohjauskeinoissa on eroa maiden välillä.

Suomessa biometaani tuli mukaan jakeluvelvoitteeseen tammikuussa 2022. Syynä päätökseen oli se, että sillä haluttiin luoda jakelijoille lisää vaihtoehtoja jakeluvelvoitteen täyttämiseen ja vähentää yleistä biopolttoaineiden kustannusten nousupainetta.

Ruotsissa päätös jakeluvelvoitteen laskemisesta laskisi polttoaineen kustannuksia lyhyellä aikavälillä, mutta samalla se todennäköisesti nostaisi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä Ruotsin päästövähennystoimien kokonaiskustannuksia ja siirtäisi liikennesektorin päästövähennyskustannuksia muiden sektoreiden maksettavaksi.

Lisäksi riippuvuus fossiilisista polttoaineista jatkuisi, mikä ei ainakaan laske polttoaineiden kustannuksia keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Ruotsin jakeluvelvoitteen madaltaminen on todennäköisesti väliaikainen päätös, sillä juuri päivitetty uusiutuvan energian direktiivi lisää jäsenmaiden päästövähennysvelvoitteita.

Uuden velvoitteen mukaan jäsenmaiden tulee edelleen vähentää liikenteen hiilidioksidi-intensiteettiä, joka käytännössä Suomessa tarkoittaa kutakuinkin nykyisen tasoista jakeluvelvoitetasoa (vähintään 29% uusiutuvia v. 2030). Ruotsin päätös on ongelmallinen myös maan nykyisten ilmastotavoitteiden toteutumisen suhteen.

Uusiutuvia halutaan yleisesti tukea paitsi niiden hiilidioksidipäästövähennysvaikutuksen vuoksi, niin myös eritoten sen vuoksi, että ne vahvistavat kansallista energiaomavaraisuutta ja luovat työpaikkoja ja hyvinvointia kotimaahan.

Uusiutuvien polttoaineiden valmistus on tavanomaisia fossiilisia polttoaineita kalliimpaa. Uusiutuvien polttoaineiden hintakilpailuasetelmaa voidaan kompensoida esimerkiksi veroteknisillä ratkaisuilla, erilaisilla tuotantotuilla, investointituilla tai muilla keinoilla.

Suomessa uusiutuvien polttoaineiden, ja nykyään myös biometaanin, pääasialliseksi tukimuodoksi on valittu jakeluvelvoite.

Muutokset jakeluvelvoitteeseen vaikuttavat suoraan nykyisten biokaasulaitosten kannattavuuteen ja erityisesti tulevien uusiutuvien polttoaineiden tuotantolaitosten investointinäkymiin.

Jakeluvelvoitetasojen väliaikaiset madaltamiset vuosien 2022 ja 2023 osalta sekä vihjailut jakeluvelvoitetasojen pysyvistä madalluksista ovat jarruttamassa laitosinvestointeja Suomessa.

Siksi on erittäin tärkeää, että vuoden 2030 jakeluvelvoitetaso on vähintään 34 % ja vuoden 2024 jakeluvelvoitetasosta (28%) pidetään kiinni, todetaan tiedotteessa.

Kotimaista tuotantoa voidaan edistää tehokkaasti 10 % edistyneiden biopolttoaineiden ja sähköpolttoaineiden (ns. “RFNBO” Renewable Fuels of non-biological origin) alatavoitteella vuodelle 2030, josta nestemäisten uusiutuvien polttoaineiden ja biokaasun osuus on vähintään 3,5 % vuonna 2030.

Jakeluvelvoitteen kustannuksia voidaan laskea, kun velvoitteessa ovat mukana nestemäisten uusiutuvien polttoaineiden lisäksi myös biokaasu sekä uusiutuva vety ja synteettiset polttoaineet. Mitä enemmän tarjontaa, niin sitä alhaisemmat hinnat ovat.

// TILAA TÄSTÄ AUTOTODAYN UUTISKIRJE //