Lenkki Oy7:n toimitusjohtaja Annamaija Mäkilouko esittelee renkaasta valmistetulla uusioraaka-aineella vahvistettua kengänpohjaa PlastExpo Nordic -messuilla Helsingissä.
Suomen Rengaskierrätyksen uusioraaka-ainetta käyttävä Lenkki Oy on voittanut Kestävät innovaatiot -kilpailun, joka pidettiin PacTec, FoodTec ja Plast Expo Nordic -messujen yhteydessä Helsingin Messukeskuksessa 13. maaliskuuta.
Lenkin siivittivät voittoon kengänpohjat, joissa 30 prosenttia öljypohjaisesta termoplastisesta elastomeeristä on korvattu renkaista valmistetulla uusioraaka-aineella.
”Nyt tunnelma ja fiilis ovat ihan mahtavat. Ajatuksenamme on, että jos kotimaisia uusioraaka-aineita on tarjolla, niillä kannattaa korvata neitseellisiä raaka-aineita niin paljon kuin mahdollista”, Lenkin toimitusjohtaja Annamaija Mäkilouko sanoo.
Lenkillä on teetetty ulkopuoliset laskelmat kotimaassa tuotetun uusioraaka-aineen ympäristövaikutuksista. Uusioraaka-aineella vahvistettujen kävelykenkien pohjien raaka-aineen hiilijalanjälki on 46 prosenttia pienempi kuin perinteisellä pohjalla.
”Nyt uusioraaka-aineella vahvistetut pohjat ovat meillä tuotannossa ja niitä nähdään ensi talven talvikengissä. Uskomme, että yhä useampi kuluttaja arvostaa vastuullisesti valmistettuja jalkineita, kun niitä vain on saatavilla”, Mäkilouko sanoo.
Voitto vaati sitkeää tuotekehitystä
Lenkki Oy käyttää renkaissaan uusioraaka-ainetta, jonka Suomen Rengaskierrätys on valmistanut Nokian talvirenkaista Lopella sijaitsevassa kiertotalouslaitoksessaan. Lenkin ja Suomen Rengaskierrätyksen tiet kohtasivat ensi kertaa samoilla messuilla kaksi vuotta sitten. Silloin uusioraaka-ainetta valmistava laitos oli vasta valmisteilla.
”Olemme todella iloisia Lenkin saamasta tunnustuksesta. He ovat osoittaneet, että uusioraaka-aine toimii laadukkaassa kengänpohjassa teollisessa mittakaavassa. Se on vahva viesti siitä, että uusioraaka-ainetta voi hyödyntää myös monissa muissa muovi- ja kumituotteissa”, Suomen Rengaskierrätys Oy:n markkinointipäällikkö Thomas Söderström sanoo.
Yhtiöt ovat tehneet paljon tutkimus-, suunnittelu- ja testaustyötä yhdessä oikean seossuhteen löytämiseksi ruiskuvaluun. Parhaillaan Lenkissä testataan uusioraaka-aineen käyttöä jämeriin ja suojaaviin työjalkineisiin.
”Lenkki on hyvä esimerkki siitä, että päättäväisellä asenteella ja yhteistyöllä voidaan kehittää entistä fiksumpia tapoja valmistaa tavaroita. Jotta maapallon luonnonvarat riittävät, meidän on opittava käyttämään jo jalostettuja materiaaleja uudelleen aiempaa paremmin”, Söderström sanoo.
Uusioraaka-aine luo ja vahvistaa suomalaista teollisuutta
Mäkilouko sanoo suoraan, että uusioraaka-aineen käyttöönotto vaatii työtä. Kun tehtaat tuottavat tasaista laatua vanhoilla menetelmillä, on aina riski kokeilla jotakin uutta.
”Se on kuitenkin ympäristön kannalta välttämätöntä. Samalla näen, että Suomessa tuotetun uusioraaka-aineen hyödyntäminen voi ylläpitää ja myös luoda uutta työtä suomalaiseen kiertotalouteen ja teollisuuteen”, Mäkilouko sanoo.
Lenkissä tavoitteena on kasvattaa viennin osuutta uusioraaka-aineella vahvistettujen kengänpohjien avulla. Yhtiön pohjat on tunnettu kestävyydestään ja hyvästä pidosta talvikeleillä. Lenkin laboratoriokokeiden ja testiryhmien havaintojen mukaan molemmat ominaisuudet ovat hieman jopa parantuneet entisestään.
”Jotta uusioraaka-aineesta saadaan hyödyt irti, sen on kyettävä vastaamaan asiakkaidemme laatuvaatimuksia. Pelkkä hyvä tahto ei riitä”, Mäkilouko linjaa.
Seuraavaksi Lenkissä satsataan markkinointiin. Mäkilouko haluaa tavoittaa suuret keskusliikkeet, sisäänostajat ja myös kuluttajat. Mitä enemmän asiakkaat edellyttävät kestäviä ratkaisuja, sitä hanakammin niitä myös tuotetaan.
”Jos jokainen suomalainen ostaisi vuodessa kaukaa tuotujen kenkien sijaan parin Suomessa suomalaisen uusioraaka-aineen avulla valmistettuja kenkiä, sillä olisi jo merkittävä vaikutus”, Mäkilouko sanoo.
Ford Escort Mexico 1600 Gt 1975. Kuva: Huutokaupat.com.
Ajoneuvojen ostaminen korjattavaksi näkyy erityisesti verkkohuutokauppa Huutokaupat.comissa, mistä etsitään ja hankitaan aktiivisesti vaurioituneita ajoneuvoja projekteiksi.
Etenkin epävarmassa markkinatilanteessa tuunausprojektit houkuttelevat suomalaisia. Auton tuunauksella osaava korjaaja hyötyy taloudellisesti kuluja säästämällä tai myydessään ajoneuvon eteenpäin.
Huutokaupat.comin ajoneuvojen liiketoiminta-alueen Business Manager Martin Hankalin kertoo, että ajoneuvoja korjattavaksi ostavat erityisesti alan harrastajat, amatöörimekaanikot ja ammattilaiset.
“Monet harrastajat nauttivat vanhojen autojen entisöinnistä. Jotkut korjaavat ajoneuvoja pelkästään omaan käyttöönsä, kun taas toiset korjaavat ajoneuvoja eteenpäin myytäväksi”, Martin kertoo. Huutokaupasta huudetaan myös paljon varaosia ja ajoneuvotarvikkeita, joilla korjausprojektit saa käyntiin.
Martin on huomannut, että taloudellisesti haastava aika on saanut ihmiset etsimään edullisempia vaihtoehtoja. Huutokaupat.comissa korjattavien ajoneuvojen huutokauppahinnat ovat selkeästi alempana ehjiin verrattuna. Tämänkin takia autojen viat ja puutteet tulee olla tarkoin kirjattuna huutokauppailmoituksiin.
Tähän mennessä kallein auto myytiin Huutokaupat.comissa vuonna 2017, kun auton lopullinen myyntihinta oli 329 000 euroa. Halvimpien, korjattavien ajoneuvojen myyntihinnat lähtevät 50 eurosta.
BMW E30 M3 1988. Kuva: Huutokaupat.com.
“Osaavat tuunaajat hyötyvä siitä, että heillä on kykyä hoitaa korjaukset itse. Korjaamalla ja myymällä ajoneuvon eteenpäin parempaan hintaan tuunaaja kerää rahallisen hyödyn”, Martin kertoo.
Martin näkee, että halu hyötyä rahallisesti tai tukea kiertotaloutta voi kasvattaa intoa korjata ajoneuvoja tulevaisuudessakin.
Huutokaupat.comissa myydään Suomen erikoisimpia autoharvinaisuuksia, jotka odottavat tuunausta tai ovat päässeet jo jonkun projekteiksi.
Hienoimpia Huutokaupat.comissa myytyjä ajoneuvoja ovat olleet varmasti kilpa-autoista tuttu, legendaarinen BMW E30 M3 ja ikiklassikko Ford Escort Mexico 1600 GT.
Vuosimallin 1988 BMW oli kunnostettu täysin uudenveroiseksi, jonka takia sen markkina-arvon arvioitiin olevan yli 100 000 €. Ford Escort Mexico 1600 Gt vuosimallia 1975 myytiin onnekkaalle ostajalle tuunauskohteeksi alkuperäisillä aluvanteilla ja etupenkeillä.
Nyt jo viidettätoista kertaa Lahden Messukeskuksessa järjestettävä klassikkoajoneuvonäyttely Classic Motorshow on alusta pitäen ollut myös moottoripyöränäyttely. Usein näytteillä on ollut toistasataa kaksi- ja kolmepyöräistä, niin tälläkin kertaa.
Järjestäjän teema on tänä vuonna ”Pieni on kaunista”. Yli neljänkymmenen teemanäyttelyn ajoneuvon joukossa on kymmenkunta kaksipyöräistä. Joukossa on kokonaisia miespolvia kasvattaneita minimopoja, mutta myös 60-luvulta alkaen nuorison suureen suosioon nousseita kevytmoottoripyöriä.
Pienikokoisia kaksipyöräisiä tuotiin markkinoille, kun haluttiin helpottaa liikkumista erilaisissa ahtaissa tiloissa, kuten tehtailla tai varikoilla. Helposti auton tavaratilaan mahtuvaa menopeliä oli myös helppo kuljettaa mukana ja kaivaa esiin tarvittaessa, esimerkiksi siirtymävälineeksi leirintäalueilla.
Suomessa ’tossumopoinakin’ tunnetut kulkupelit kuitenkin löysivät alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan poikkeavan markkinaraon, kun ne yleistyivät etenkin nuorten vapaa-ajan välineinä. Teemaosastolla tätä kulttuuria edustavat esimerkiksi Honda Monkey ja kotimainen toteutus, Helkama Tossu.
Muutakin pientä ja kaunista teemaosastolta kuitenkin löytyy, myös kaksipyöräisten tiimoilta. Järjestäjän ajatus on teeman kautta aina ravistella niitä ilmeisimpiä mielleyhtymiä. Pienuus ja kauneus saattavat esiintyä ajoneuvojen saralla yllättävilläkin tavoilla.
Hyvä kattaus kaksipyöräisten kerho-osastoja
Teemanäyttely on kuitenkin vain pieni osa kokonaisuutta. Kaksipyöräisiä aarteita on esillä paljon myös kerho-osastoilla, joissa niiden osuus on vankka. Kaksitahtikäryn sävyttämiä mopomuistoja herättelevät Salpausselän mopoharrastajien ja Kalen tallin osastot.
Isompien koneiden ystävät voivat antaa kyynelen vierähtää poskipäälleen Japsistarojen ja Veteraanimoottoripyöräklubin kaluston äärellä. Merkkikerhoista on paikalla kaksi kunnianarvoisten merkkien perinnettä vaalivaa yhdistystä; Ariel- ja BMW-kerhot.
Moottoripyörätarjonta ei kuitenkaan lopu siihen: näyttelyyn osallistuvat omilla pyörillään myös alan harrastamisen ympärille syntyneet Classic Motocross- ja Classic Enduro-kerhot sekä kolmen pyörän varassa etenevä Triker’s Club of Finland. Russian Iron Finland -yhdistyksen osastolla voi lisäksi tutustua neuvostotieteen saavutuksiin kaksipyörärintamalla.
Teemanäyttelyn kalustoa ja neuvostopyöriä lukuun ottamatta moottoripyörät on keskitetty omalle alueelleen Lahden Messukeskuksen A-halliin.
Poliisi suorittaa päivittäin useita kiireellisiä hälytystehtäviä, joihin ajetaan hälytysajona. Tavoitteena on päästä kohteeseen niin nopeasti ja turvallisesti kuin mahdollista. Siksi kaikkien olisi hyvä tunnistaa, mitä autonkuljettajana, pyöräilijänä tai kävelijänä tulee tehdä silloin, kun näkee poliisiauton valojen välkkyvän.
Usein kiireellisen hälytystehtävän taustalla on esimerkiksi käynnissä oleva väkivallanteko tai sen uhka, tapahtunut onnettomuus tai mahdollisuus saada rikoksentekijä verekseltään kiinni. Kaikkien yhteinen etu on se, että poliisi pääsee tehtäväpaikalle mahdollisimman nopeasti.
– Hälytysajon aikana joudumme poikkeamaan liikennesäännöistä. Kun hälytysajoneuvon hälytyslaitteet eli siniset valot ja hälytysääni ovat päällä, muut tienkäyttäjät ovat tieliikennelain mukaan väistämisvelvollisia, toteaa komisario Hannu Kontola.
Poliisi ei aja kovalla nopeudella esimerkiksi punaisia päin, risteysalueelle tai suojatien yli ennen kuin on varmistunut siitä, että kaikki ovat varmasti hälytysajoneuvon havainneet ja alkaneet noudattamaan väistämisvelvollisuuttaan. Pysähdy siis hyvissä ajoin ennen risteystä, kun havaitset hälytysajoneuvon tulevan.
Jos tehtävä niin edellyttää, on poliisilla oikeus poiketa liikennesäännöistä myös ilman, että hälytyslaitteet ovat päällä. Poliisi joutuukin ajoittain ajamaan hälytysajossa ilman hälytyslaitteita taktisista syistä. Tällöin muille ei kuitenkaan synny väistämisvelvollisuutta ja poliisin tuleekin noudattaa näissä tilanteissa aivan erityistä varovaisuutta.
Auta poliisia ja kanssakulkijoitasi hälytysajotilanteessa näin
Muut tienkäyttäjät voivat tehdä paljon nopeuttaakseen hälytysajoneuvon perille pääsyä. Mikäli näet peileistä hälytysajoneuvon lähestyvän, voit laittaa autoon hätävilkut päälle, jolloin hälytysajoneuvon kuljettaja tietää, että olet havainnut tämän. Älä kuitenkaan käytä aikaa hätävilkkukytkimen etsimiseen, mikäli et sitä nopeasti löydä, vaan keskity mieluummin ajamiseen.
Pahimmat virheet, joita autoilijat voivat Kontolan mukaan tehdä havaitessaan hälytysajoneuvon lähestyvän, ovat äkkinäiset, ennalta arvaamattomat liikkeet. Missään nimessä ei saa jarruttaa voimakkaasti tai tehdä äkkinäisiä kaistanvaihtoja. Paras tapa onkin jatkaa normaalisti ajoaan.
– Poliisi ohittaa sinut kyllä, kun havaitsee sopivan ohituspaikan. Bussipysäkille, jalkakäytävälle tai pientareelle voi siirtyä, mikäli sen pystyy tekemään turvallisesti. Jos takana oleva hälytysajoneuvo ei mahdu ohittamaan ja risteysalue on varmasti täysin tyhjä, voi myös punaisia päin hyvin varovasti ajaa, Kontola kertoo.
Taajamassa jalankulkijat voivat pysähtyä ja siirtyä esimerkiksi hieman kauemmaksi suojatiestä tai ajoradan reunasta sekä ottaa katsekontaktin hälytysajoneuvoon. Tämä on alustava viesti hälytysajoneuvon kuljettajalle siitä, että olet havainnut tämän. Jalankulkijat voivat myös varoittaa toisiaan, mikäli vaikkapa huomaavat toisen jalankulkijan lähtevän kuulokkeet korvilla ylittämään suojatietä hälytysajoneuvon lähestyessä.
Hälytysajoneuvo ohittaa yleisimmin keskeltä tai vasemmalta tilanteesta riippuen
Useampikaistaisella tiellä, jossa vastakkaiset ajosuunnat on erotettu keskikaiteella, hälytysajoneuvo ohittaa muut vasemman puoleista ajokaistaa käyttäen. Kun huomaat tällaisessa tilanteessa hälytysajoneuvon takanasi, siirry rauhallisesti vilkkua käyttäen oikean puoleiselle kaistalle. Vältä tässäkin tilanteessa äkkinäisiä liikkeitä.
Moottoritiellä ruuhkassa hälytysajoneuvo ajaa yleensä hiljaisella nopeudella keskellä tietä. Tällöin ohituskaistalla olevat siirtyvät vasemmalle pientareella ja oikealla kaistalla olijat oikealla pientareelle siten, että hälytysajoneuvo mahtuu ajamaan keskeltä ohitse. Moottoripyöräpoliisit saattavat turvallisuussyistä ajaa hälytysajoa ruuhkassa myös oikeanpuoleisella pientareella.
Suuret ennakkotilaukset uunituoreen EX30:n kohdalla kertovat kuluttajien kovasta kiinnostuksesta täyssähköistä liikkumista ja Volvoa kohtaan. Auto esiteltiin Suomessa yleisölle ensimmäisen kerran viime syyskuussa Vantaan Flamingossa, jolloin EX30:n lisäksi kylmät tyypit ilman koeajoa oli mahdollista ottaa myös tulevasta isoveljestä EX90:stä.
Ensimmäiset EX30-mallit ovat rantautuneet Suomeen ja asiakas- ja lehdistökoeajot ovat täydessä käynnissä. Flamingosta jäi EX30:n kohdalla tunne pienehköistä sisätiloista ja hieman erikoisista sisätilojen materiaaliratkaisuista. Sen sijaan ulkonäkö ja muotoilu herättivät jo ensikohtaamisella paljon positiivisia ajatuksia.
Vasaroista ei päästä millään eroon
Volvojen etuvaloja on jo useiden vuosien ajan koristaneet Thorin vasaroiksi kutsutut ajovalot eikä EX30 ole tässä poikkeus. EX30:ssä itse valot ovat ikään kuin suurista pikseleistä tehdyt, ja vaikkakin muotokieli on nähty jo pitkään, ovat ne kieltämättä todella hyvän näköiset pikkuvolvon keulalla.
Kuva: Antti Järveläinen.
Kooltaan suurehkot ajovalot antavat auton etuosalle visuaalisesti lisää leveyttä ja tekevät muuten pelkistetystä keulasta kiinnostavan näköisen. Etumaski on sähköautoille tunnusomaiseen tapaan kokonaan umpinainen.
Sivuprofiilissa auton senttimetrit ovat pituuden suhteen käytetty tehokkaasti. Kattolinja laskee vain vähän takapäätä kohti mentäessä, mikä mahdollistaa takana kohtuulliset tilat pystysuunnassa jopa pidemmälle aikuiselle. Samaa ei voi sanoa takamatkustajien jalkatiloista, sillä jo normaalimittainen aikuinen saa istua polvet kiinni etuistuimen selkänojassa.
Kuva: Antti Järveläinen.
EX30:nen lyhyestä 4,23 metrin kokonaispituudesta huolimatta ovet ovat kookkaat, ja normaalia henkilöautoa korkeampi maavara auttaa autoon nousemista. Etupenkille mentäessä tunne on kuin istuisi selvästi kokoluokkaa suurempaan autoon.
EX30:ssä on säilytetty perinteiset ovenkahvat, mikä ei tunnu nykyisissä täyssähkömalleissa olevan itsestäänselvyys ilmanvastuksen minimoimisen takia. Ovenkahvoja, joista saa kunnolla kiinni, osaa arvostaa etenkin talven jäisissä olosuhteissa.
Takavaloissa on etuosan tapaan turvauduttu muotoilun puolesta tuttuun ja turvalliseen. Kyljellään olevasta U-muodosta ja tavaratilan yläosaan nousevista takavaloista on löydettävissä tuttuja muotoja muista Volvon malleista.
Kuva: Antti Järveläinen.
Sähköinen tavaratilan luukku toimii takaikkunan alapuolella olevaa pientä nappia painamalla. Ensikertalainen etsii perinteisempää ”kahvaa” tai painiketta takaluukusta ja rekisterikilven yläpuolelta. Pieni avauspainike jää helposti huomaamatta kiiltävän mustasta paneelista takalasin pyyhkijän alapuolelta. Tavallista ylempänä olevan sijaintinsa ansiosta painike kerää selvästi vähemmän kuraa, kuin jos se olisi suoraan rekisterikilven yläpuolella.
EX30:n avaimena toimii ensisijaisesti kännykän sähköinen avain. Kännykkään asennettava avain tulee kaikkiin EX30-malleihin langattomasti OTA (Over The Air) -päivityksen kautta kuluvan kevään aikana.
Kuva: Antti Järveläinen.
Auton mukana tulee myös luottokortin kokoinen avainkortti, jota etuoven karmiin näyttämällä saa ovet avattua ja lukittua. Lisävarusteena on saatavilla myös tavallista langatonta avainta muistuttava painikkeeton “mokkula”, mikäli ei ole mahdollisuutta tai halua asentaa kännykkään sähköistä avainta.
Muotoja ja materiaaleja – pelkistetyn yksinkertaista
Sisätiloissa auton tunnistaa Volvoksi lähinnä ohjauspyörän muotoilusta ja siinä olevasta Volvon logosta. Kojelaudan keskellä komeilee 12,3-tuumainen kosketusnäyttö. EX30:nen käyttöjärjestelmä on Android-pohjainen. Navigoinnista vastaa Google Maps ja Google Play Storesta pystyy autoon lataamaan applikaatioita.
Kuva: Antti Järveläinen.
Nopeusmittari löytyy keskinäytön vasemmasta yläkulmasta, sillä perinteisen mittariston paikalla on pieni paneeli, jossa on kuljettajaa tarkkailevia sensoreita. Auto tuntuukin tarkkailevan kuljettajan silmiä todenteolla, sillä äänimerkki huomauttaa jo muutaman sekunnin kuluttua, mikäli katse irtoaa etusektorista.
Lähtökohtaisesti turvallisuutta lisäävään varoitusääneen turtuu kuitenkin nopeasti, eikä ääneen osaa kiinnittää pidemmän ajon jälkeen enää edes huomiota. Todennäköisesti kuljettaja kytkee piippauksen jatkossa kokonaan pois, mutta sekin on tehtävä aina uudestaan auton sammuttamisen jälkeen .
Etuovien kyynärnojat ovat kelluvaa mallia. Osittain leijuvaan keskikonsoliin on yhdistetty ikkunoiden avauspainikkeet sekä telineet kahdelle juomapullolle. Minimalistinen muotoilu mahdollistaa erinäköisten säilytysratkaisujen toteuttamisen, josta hyvänä esimerkkinä on hyvät tilat tavaroille keskikonsolin alla.
Kuva: Antti Järveläinen.
Hansikaslokero on perinteisestä paikasta poiketen keskellä ohjaamoa ja kännykän langaton latausteline löytyy hansikaslokeron alta.
Sisätilojen materiaaleissa on käytetty luovuutta. Perinteiset laadukkaan ja pehmeän tuntuiset materiaalit loistavat pääosin poissaolollaan kojelaudan yläosaa lukuun ottamatta. Ohjaamon paneelit tuntuvat monin paikoin kovilta, ja tällä voisi luulla olevan suurta merkitystä ohjaamon melutasoon.
Moottoritiellä ohjaamomelu on kuitenkin hämmentävän alhainen verrattuna moneen tämän kokoluokan kilpailijaan. Osansa melutasoon tuo varmasti koeajoauton kitkarenkaat, mutta siitä huolimatta melutaso pysyi selvästi odotettua alhaisempana.
Kuva: Antti Järveläinen.
Matala melutaso tarjoaa myös entistä paremmat mahdollisuudet nauttia auton Harman/Kardonin audiojärjestelmästä, jotka tulevat vakiona jo koeajoauton Plus-varustetasossa.
Minimalistisessa ohjaamossa katse kiinnittyy muotoilultaan hyvännäköisiin ja toimiviin yksityiskohtiin. Ulkopeilit ovat sirot ja lähes karmittomat, ovenkahvoista saa hyvän otteen ja ilmastoinnin suulakkeet ovat pystymalliset ja huomaamattomat. Vaihteenvalitsin löytyy ohjauspyörän oikealta puolelta.
Kuva: Antti Järveläinen.
Minimalistista muotoilua tuntuu olevan myös istuimet, jotka muuten antavat hyvän tuen, mutta reisituki on olemattoman lyhyt. Istuinosan tynkämäisyys ja reisituen puute onkin selvästi yksi pisimmistä miinuksista EX30:nen ohjaamossa.
Tavaratila on kooltaan kompaktit 318 litraa. Tavaratilan lattian alle saa kaapelit säilöön tai vaihtoehtoisesti pohjalevyn voi laskea noin kymmenen senttiä alemmas. Pohjapinta-alalle mahtuu hyvin kaksi pientä matkalaukkua vierekkäin. Suurempien tavaroiden lastaamiseen löytyy takaluukusta hauska “Will it fit?”-mittataulukko, ettei tarvitse vasta Ikean pihalla todeta tavaratilaa liian lyhyeksi tai matalaksi ostoksille.
Ajossa kokoaan suurempi
Koeajoauto oli takavetoinen ja suuremmalla akkukapasiteetilla varustettu Extended Range -malli. Kyseisen mallin odotetaan olevan suosituin ja myydyin EX30-malli Suomessa.
Ajettavuuden suhteen EX30 on varsin onnistunut ja pieneksi autoksi mukava kumppani myös matka-ajoon. Ratin takana tulee tunne jopa kokoaan suuremmasta autosta, johon alhaisen melutason lisäksi vaikuttaa hyvä näkyvyys ulos. Ainoastaan näkyvyys kuolleeseen kulmaan b-pilarin taakse on huono.
Kuva: Antti Järveläinen.
Ajotuntumaltaan takavetoinen EX30 on kuivalla tiellä mukava ja vakaa ajettava. Alusta on viritetty selvästi pehmeän puoleiseksi ja iskunvaimennus hoitaa työnsä pääosin määrätietoisesti. Suuremmat töyssyt ja kuopat niellään mukisematta tyylillä. Pienimmät epätasaisuudet tulevat alustasta läpi kevyenä nypytyksenä.
Ohjauksen puolella on valittavissa jäykkyys kolmesta eri vaihtoehdosta. Suurta eroa asetusten välillä ei huomaa ja pääasiassa ohjaustuntuma on kevyt. Nopeissa liikkeissä auton hallinta on määrätietoista, vaikkakin tasaisessa arkiajossa EX30 on ohjauksen ja alustan osalta hieman tunnoton.
Kuva: Antti Järveläinen.
Sähköisestä voimalinjasta löytyy tehoa enemmän kuin tarpeeksi – 200 kilowattia ampaisee takavetoisen EX30:sen liikkeelle tarpeettoman ripeästi ja nollasta sataan taittuu reilussa viidessä sekunnissa. Mainittakoon myös, että nelivetoinen EX30 Twin Performance -malli on historian tehokkain ja nopein sarjavalmisteinen Volvo. Nelivetoinen Twin Performance tarjoilee 315 kilowatin tehon ja 3,6 sekunnin kiihtyvyyden.
Koeajoauton kitkarenkaiden alhaisella melutasolla on kääntöpuolensa jäisellä tiellä, jossa perän luistelu tuntuu olevan erittäin herkässä varovaisellakin kaasujalalla. Ajonvakautus ja luistonesto hoitavat hommansa kuitenkin moitteetta ja turvallisen tuntuisesti, mutta perän herkältä luistelulta ei voi välttyä talvisissa olosuhteissa ainakaan takavetoisen mallin kohdalla.
Kuva: Antti Järveläinen.
Yhden polkimen ajo toimii hienosti. Ainoastaan pysähdyksiin tultaessa auto tekee pienen nykäyksen. Jarrupolkimelle ei ole tarvetta rauhallisessa ja ennakoivassa ajossa. Auto hidastuu pysähdyksiin asti, kun jalka otetaan pois kaasupolkimelta.
Loistava lataaja
EX30 on saatavilla kahdella eri akkukoolla. Pienemmän akun käytettävissä oleva kapasiteetti on 49 kWh ja toimintamatkaksi valmistaja ilmoittaa 344 kilometriä. Autoa saa odottaa vielä hetken, sillä pienemmän akkukoon mallien arvioitu toimitusaika on tämän vuoden lokakuussa. Alkaen hinta pienemmän akkukoon mallille (EX30 Single Core) on 36 900 euroa.
Kuva: Antti Järveläinen.
Koeajetussa Extended Range -mallissa on suurempi akku ja käytettävissä oleva kapasiteetti 65 kWh. Pidemmillä ajo-osuuksilla moottoritiellä muutaman asteen pakkasessa kulutus oli 19-21 kWh/100 km ja koko viikon keskikulutukset vaihtelivat noin 18-23 kWh/100 km. välillä. Kovemmilla pakkasilla kylmäkäynnistykset ja sisätilojen lämmittämiset nielevät surutta kilowatteja ja kulutus nousi lähelle 30 kWh/100 km ajosuoritteiden pysyessä lyhyinä.
Kuva: Antti Järveläinen.
EX30:ssä on akun esilämmitystoiminto, joka mahdollistaa maksimaalisen latausnopeuden pikalaturille mentäessä. Auto ei anna varsinaista ilmoitusta esilämmityksen aloituksesta, mutta esilämmitys kestänee vähintään puoli tuntia lämpötilasta riippuen. Valmistaja ilmoittaa koeajetulle suuremmalle akkukoolle maksimi pikalataustehoksi 150 kilowattia ja akun 10-80 prosentin lataukseen pitäisi kulua vain 27 minuuttia.
Kuva: Antti Järveläinen.
Valmistajan lupaukset latauksien suhteen pitävät harvoin paikkansa. EX30 osoittautui loistavaksi lataajaksi, kunhan akku on esilämmitetty. Maksimi latausteho pikalaturin tietojen mukaan oli jopa 158 kilowattia ja varaustaso 20 prosentista 80 prosenttiin saavutettiin kiitettävässä 26 minuutissa. Ajokilometreissä tämä tarkoittaa noin 200 kilometriä nollakelin talvikulutuksilla. Latausteho pysyi yli sadassa kilowatissa aina 50 prosenttiin asti, joka on myös loistava tulos tämän kokoiselta akulta.
Kuva: Antti Järveläinen.
Auton esilämmitys toimii automaattisesti pikalaturille navigoitaessa, kunhan varaustaso pysyy vähintään 20 prosentissa laturille saavuttaessa.
Ennusteisiin pessimistisyyttä
Auton navigointi laskee arvion akun varauksen määrästä määränpäähän saavuttaessa. Koeajoautossa oli ohjelmiston versio 1.2, ja ainakin tämän version kanssa auton antamiin arvioihin tulee suhtautua pienellä varauksella kylmemmissä keleissä. Koeajoviikolle osui napakat pakkaset ja mittari vajosi parhaimmillaan lähelle -20 astetta. Nollan asteen lämpötiloissa varausarviot osuivat selvästi lähemmäs todellisuutta.
Kuva: Antti Järveläinen.
Eräänä aamuna matka starttasi yön yli ulkona seisoneella autolla lämpömittarin näyttäessä -16 astetta. Akun varaus oli 34 prosenttia liikkeelle lähdettäessä. Suunnitellulle pikalatausasemalle oli matkaa 59 kilometriä ja auto arvioi varauksen olevan perillä 15 prosenttia – eli matkan taittamiseen kuluisi hieman reilu puolet akun varauksesta. Auton akun varausarvio perille saavuttaessa lähti tippumaan jo ensimmäisen 10 kilometrin matkalla.
Alkumatka moottoritietä taitettiin nopeusrajoitusten mukaan, mutta nopeasti kävi selville, että perille ei uskalla enää ajaa varausarvion näyttäessä vain 5 prosenttia jo puolessa välissä matkaa. Lopputuloksena päästiin toiselle latausasemalle, joka oli 9 kilometriä alkuperäistä määränpäätä lähempänä ja viimeiset 10 kilometriä taitettiin 80 kilometrin nopeudella ilmastointi pois päältä.
Kuva: Antti Järveläinen.
Kylmällä akulla laturille saavuttaessa lataustehoissa oli huikea ero verrattuna esilämmitettyyn akkuun. Maksimi latausteho kylmällä akulla oli vain 60 kilowattia ja kuudesta prosentista 76 prosenttiin lataamiseen kului aikaa 62 minuuttia. Akun esilämmityksestä on siis valtava apu latauksen nopeuttamisessa. EX30:nen kohdalla akun varausta on hyvä pitää vähintään 20 prosentissa, jotta auton latausominaisuuksista pikalatureilla saadaan irti paras suorituskyky.
Hyvä puoli monissa järjestelmäpuolen ominaisuuksissa ja ongelmissa on se, että niiden parantaminen on mahdollista päivityksillä, jotka EX30:nen kohdalla tapahtuvat langattomasti verkkoyhteydellä. Oletettavasti kylmien säiden varausarviotkin pitävät jatkossa paremmin paikkansa.
Kuva: Antti Järveläinen.
Volvo EX30 on ehdottomasti yksi tämän vuoden kuumimpia uutuuksia. EX30 tarjoilee loistavia ominaisuuksia pieneksi täyssähköautoksi, eikä pieni koko tee autosta missään nimessä pelkkää kauppakassia. Lataus- ja ajo-ominaisuuksiltaan EX30 peittoaa monet suuremmatkin kilpailijat. Takamatkustajien ahtaat tilat on kuitenkin hyvä ottaa huomioon ennen kuin hankkii EX30:nen perheen ykkösautoksi.
EX30 oli jo ehdolla Car of the year 2024 -palkinnon saajaksi. Muutama viikko sitten julkistetun palkinnon nappasi tänä vuonna C-segmentin täyssähköinen Renault Scenic E-Tech. Volvo EX30 sijoittui vahvasti sijalle viisi.
Kuva: Antti Järveläinen.
EX30 ei ehtinyt vielä Vuoden Auto Suomessa 2024 ehdokaslistalle. Mikäli EX30 seuraavalta ehdokaslistalta löytyy, on autolla hyvät edellytykset päästä kilpailemaan palkinnon ykkössijasta. EX30:ssä on monia puolia, jotka tekevät autosta kiinnostavan juuri suomalaisen kuluttajan silmissä. Tästä kertoo jo toista tuhatta ennakkovarausta, vaikka monet eivät ole vielä edes nähneet autoa luonnossa saatikka koeajanut.
Škoda Auto on julkistanut tulevan täyssähköisen crossover-katumaasturinsa nimen ja näyttänyt muotoilututkielman tästä uudesta autosta.
Škodan nyt julkaisema digitaalinen muotoilututkielma korostaa tulevan sarjatuotantomallin kohokohtia ja piirteitä. Škoda Epiq on 4,1 metrin mittainen kompaktikokoinen crossover-katumaasturi, jossa on reilut sisätilat viidelle ja tavaratilaa jopa 490 litraa.
Alkaen-hinta tulee olemaan noin 25 000 euroa, joten tämä auto on mainio vaihtoehto monille sähköautoa harkitseville asiakkaille. Vahvailmeinen uusi Modern Solid -muotokieli toteutuu tässä jopa yli 400 kilometrin WLTP-toimintamatkaan yltävässä autossa sisätiloissa ja ulkopuolella.
Kuva: Skoda.
Škodan uudessa Modern Solid -muotokielessä yhdistyvät vahvailmeisyys, toimivuus ja aitous. Škoda Epiq -muotoilututkielmassa on uusi Škoda-tekstilogo veistoksellisen nokkapellin pinnassa.
Kiiltävän musta Tech-Deck Face -etumaski on moderni uudelleentulkinta tunnetusta Škoda-säleiköstä, ja sen taakse on sijoitettu esimerkiksi etäisyystutka ja etukamera. Tech-Deck Face -etumaskia reunustavat T-kirjaimen muotoiset LED-elementit, joilla toteutetaan päivävalot ja vilkut.
Kuva: Skoda.
Ajovalot on sijoitettu niitä alemmas. Niiden valomoduuleissa on kubismivaikutteinen muotoilu ja Matrix LED -tekniikka. Jykevän etupuskurin spoileriosassa on Dark Chrome -viimeistely.
Sivuilmettä hallitsee korkea, kuin pyyhkäisevä vyötärölinja, joka visuaalisesti erottaa matkustamon muusta korista ja luo autolle vankat hartiat. Vyötärölinjan alapuolella on katseita kiinnittävät pyöränkoteloaukkojen reunojen verhoukset.
Vanteet ovat aerodynaamisesti optimoidut. Matala ja loivasti taakse kaartuva kattolinja päättyy ilmanvastusta minimoivaan kattospoileriin. Takapuskuri on jykeväilmeinen, ja takaluukun pinnan Škoda-tekstilogossa on Dark Chrome -viimeistely.
Kuva: Skoda.
Škoda Epiq -muotoilututkielman minimalistista kokonaisilmettä korostaa vaalea mattametalliväri Moon White. Kattokaiteiden, vanteiden sekä etu- ja takapuskurin Flashy Orange -väriset yksityiskohdat ovat visuaalisesti kiinnostavat.
Minimalistiset ja toimivat sisätilat sekä uusin tekniikka
Škoda Epiq tulee olemaan ensimmäinen sarjatuotantomalli, jossa on minimalistinen Modern Solid -sisustus. Se keskittyy kestäviin, käytännöllisiin ja vastuullisiin materiaaleihin.
Ilmavassa keskikonsolissa on avoin tavaralokero ja siinä älypuhelimen langaton latausmahdollisuus, ja tavaroiden säilyttämiselle löytyy Simply Clever -lokeroita. Tavaratilan käytännöllisyyttä lisäävät Škodan tunnetut Simply Clever -ratkaisut kuten kassikoukut, siirreltävät kiinnikkeet tavaroiden tuentaan, kuormansidontalenkit ja säilytystila tavaratilan välipohjan alla.
Kaksipuolaisessa ohjauspyörässä on uusi Škoda-tekstilogo sekä fyysiset näppäimet ja tuntopalautteen antavat rullasäätimet. Niiden havaittavuutta lisäävät Flashy Orange -väriset korostukset.
Kuva: Skoda.
Auton digitaalinen avain mahdollistaa asiakkaan älylaitteen ja auton väliset toiminnot, mikä parantaa käyttökokemusta. Se myös korostaa Škodan johdonmukaista asiakaskeskeisyyttä toteuttamalla lähestymistapaa, minkä tavoite on helpottaa kuljettajan tehtäviä ja toimia.
Škoda Epiq tukee lisäksi kaksisuuntaista latausta: autoa voidaan käyttää liikkuvana sähköenergiavarastona, josta virtaa voidaan syöttää esimerkiksi asiakkaan kodin sähkölaitteille.
Huomiota herättävä nimi viittaa Škodan historiaan
Škoda Epiq tulee olemaan merkittävä virstanpylväs Škodan historiassa, mitä korostaa tälle automallille valittu erottuva ja mieleenpainuva nimi.
Nimi sopii myös Škodan täyssähköisten katumaastureiden perheeseen: mallinimen alkukirjain E kertoo kyseessä olevan täyssähköinen Škoda, ja mallinimen viimeisestä Q-kirjaimesta tunnistaa auton kuuluvan Škodan katumaasturimallistoon.
”Epiq” on johdettu antiikin kreikan sanasta ”epos”, joka tarkoittaa sanaa, jaetta, tarinaa tai runoa. Mallinimi herättää positiivisia mielleyhtymiä kuten hämmästyttävä, mahtava, poikkeuksellinen ja merkittävä.
Nerokkailla varusteillaan ja monipuolisuudellaan Škoda Epiq tulee täyttämään sekä perhekeskeisten että lifestyle-suuntautuneiden asiakkaiden odotukset.
Uusi täyssähköinen crossover-katumaasturi valmistetaan Espanjan Pamplonassa Volkswagen-konsernin automerkkien Škoda, Cupra ja Volkswagen yhteisenä suunnittelu- ja tuotantoprojektina.
Škoda Auto on sitoutunut tulevina vuosina investoimaan miljardeja euroja sähköllä liikkumiseen. Kooltaan Enyaqin ja Epiqin väliin sijoittuva täyssähköinen katumaasturi Škoda Elroq tulee olemaan Škodan sähköautomalliston laajentamisen ensimmäinen automalli, ja se lanseerataan jo myöhemmin tänä vuonna.
Sastamalan Äetsäntiellä tapahtui perjantaina henkilöauton ja kuorma-auton välinen kolari. Poliisille asiasta tuli ilmoitus Hätäkeskuksen kautta kello 7.36.
Tapahtumasta saatujen tietojen perusteella kuorma-auto ajoi Äetsäntietä Huittisten suuntaan. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä sitä vastaan tullut henkilöauto lähti heittelehtimään ja sen seurauksena ajautui vastaantulevien kaistalle. Tämän jälkeen henkilöauto törmäsi etuosallaan tiellä vastakkaisesta suunnasta vastaan ajaneen kuorma-auton etuosaan.
Kummassakin ajoneuvossa oli kolarihetkellä yksi henkilö eli autojen kuljettajat. Molemmat loukkaantuivat kolarin seurauksena, henkilöauton kuljettaja vakavasti.
Tie oli onnettomuushetkellä jäinen ja erittäin liukas.
Poliisi tutkii tapahtunutta epäiltynä liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Poliisi jatkaa kolarin tapahtumien ja syiden selvittämistä esitutkinnassa.
Äetsäntie oli suljettuna usean tunnin ajan kolariin liittyvien pelastus- raivaus- ja tutkintatoimenpiteiden takia. Tie saatiin aukaistua normaalisti liikenteelle puoleen päivään mennessä.
Vanha maatalousrakennus Kibbutz Eyalissa sisältää yllätyksen: rakennuksessa sijaitsee yksi Israelin laajimmista vanhojen autojen kokoelmista – ja sen perustajan, entisen Israelin puolustusvoimien koneinsinööri yli 70-vuotiaan Uri Saharin mukaan myös ainoa avoinna oleva.
Sahar avasi museonsa vuonna 2000 nimellä Keren Saharin klassikkoautomuseo. Museon kokoelmassa on lähinnä vanhoja brittiläisiä autoja 1930-50 -luvuilta. Kokoelmissa on nyt noin 20 klassikkoautoa.
Morris 8 vm.1934, 850cc. Kuva: Marko Mannila.
Kokoelmasta löytyy muun muassa sinimusta sedan-tyylinen vuoden 1946 Jaguar. Kokoelman vanhin auto on brittiläinen jäänvihreä MG Midget -urheiluauto vuodelta 1930, jossa on puinen veneen peräpää.
IFA F9 Cabriolet vm.1954, 2-tahtikone. Kuva Marko Mannila.
Muita löytöjä ovat vuoden 1935 punainen Morris 8 -kaksipaikkainen avoauto, jonka Sahar on saanut kulkemaan 80 kilometriä tunnissa. Sahar itse ajaa ruosteenpunaisella vuoden 1967 Citroen 2CV:llä.
Sahar etsii Israelista vanhoja autoja ja niiden osia ja yrittää entisöidä niistä takaisin parhaimmillaan toimintakuntoisia. Itse asiassa suurin osa autoista on toimintakuntoisia, eivätkä ne ole myynnissä. Myös autojen käsikirjoja hän pyrkii löytämään esimerkiksi toimintansa lopettavista autokorjaamoista. Yhden projektin saaminen valmiiksi kestää yleensä viitisen vuotta.
Morris 8 vm.1935 850cc. Kuva: marko Mannila.
Autojen lisäksi museosta löytää muun muassa autojen pienoismalleja, vanhoja autokirjoja, käsikirjoja, harrastelehtiä ja valokuva-albumeita, joissa on kuvia entisöintiprojektien eri vaiheista.
Museokäynti on ilmainen, eikä museo saa taloudellista tukea. Saharin mukaan hän ei ole halunnut olla kenestäkään riippuvainen, vaan pyörittää museota rakkaudesta lajiin – ja vähän muuhunkin.
MG Midget 1930. Kuva: Marko Mannila.
Ai kuka on Keren Sahar? Keren on Urin parikymmentä vuotta sitten harvinaiseen sydänsairauteen menehtynyt tytär, jonka muistoksi ja kunniaksi koko museohanke sai alkunsa. Klassikkoautoharrastus lievittää edes vähän isän sydänsurua menettämänsä tyttären vuoksi.
Jaguar vm. 1946, moottori 1.8, ensimmäinen Jaguarin oma moottori. Kuva: Marko Mannila.
BMW Isetta 300 vm.1961. Kuva: Marko Mannila.Morris Minor Series MM 2-door Saloon vm. 1949. Kuva: Marko Mannila.Citroën Ami 6 vm. 1968, 602cc. Kuva: Marko Mannila.Citroën 2 CV 4×4 Sahara, moottori edessä ja takana, kummallekin akselille, vm.1962. Kuva: Marko Mannila.Citroen 2 CV 4×4 Sahara takaa. Kuva: Marko Mannila.Citroen 2 CV 4×4 Sahara takaviisto. Kuva: Marko Mannila.Citroën Dyane vm.1978. Kuva: Marko Mannila.
Teiden huono kunto on aiheuttanut tänä talvena vahinkoja ja vaaratilanteita eri puolilla Suomea. Tieverkon kunnossapidon vision perusteella nyt nähty voi olla vasta alkusoittoa.
Vision mukaan tiestön peruskorjaustarve näyttää lähtevän jyrkkään kasvuun lähivuosina. Keskeinen syy on tiestön ”suurten ikäluokkien” tulo korjausikään. Vision julkaisseet elinkeinoelämän ja väyläalan organisaatiot pitävät tilannetta hälyttävänä ja esittävät ratkaisuksi muutoksia väylärahoitukseen.
Elinkeinoelämä ja väyläala esittävät rapistuvan tiestön pelastukseksi kolmea konstia.
”Vuositasolla päivittäishoidon rahoitus pitää säilyttää ostovoimaltaan nykyisenä, päällystysmäärä vakiinnuttaa 4 000 kilometriin ja teiden muuhun korjaamiseen osoittaa 300 miljoonaa euroa. Kun nämä on tehty, vakautetaan tilanne ja pannaan piste rahoituksen jatkuvalle poukkoilulle”, INFRAn johtava asiantuntija Nina Raitanen sanoo.
Vuonna 2023 tiestöä päällystettiin noin 1 400 kilometriä. Tierakenteiden korjaamiseen käytettiin 74 miljoonaa euroa perusväylänpidon rahaa. Etenkin päällystysrahat vaihtelevat rajusti eri vuosina. Väyläviraston tuoreimman arvion mukaan tieverkkoon kohdistuu liki 2,4 miljardin euron korjausvelka.
Hyötyjä uudistuksista saadaan Raitasen mukaan nopeasti, kun korjausvelka ja tiestön ylläpitokustannukset kääntyvät laskuun ja tieturvallisuus sekä kuljetusten toimitusvarmuus paranevat.
”Saamme yhteiskuntana säästöjä. Suomihan on täysin riippuvainen tieyhteyksistä: tavaraliikenteen tonneista 90 prosenttia kulkee meillä tietä pitkin. Siksi niin kilpailukykymme, kokonaisturvallisuutemme kuin kykymme houkutella vaikkapa vihreitä investointeja kohenevat, kun tiestö tulee kuntoon.”
Koneyrittäjien toimitusjohtaja Matti Peltola toivoo, että valtion menosäästöissä nähdään metsä puilta.
”Miljardisäästöjen paineessa tieverkko ei voi olla säästökohde, sillä se on ollut sitä jo yli 20 vuotta. Tiestön kunnossapidon vähentäminen johtaa kansalaisten ja yritysten kulkemisen ja kuljettamisen kustannusten nousuun. Ei meillä ole kansakuntana tällaiseen varaa.”
Raskas liikenne otettava nykyistä paremmin huomioon
Elinkeinoelämän ja väyläalan organisaatiot ovat julkaisseet oman visionsa tiestön kunnon pelastamiseksi. Visioraportti osoittaa tiestön korjaustarpeen kasvavan jyrkästi lähivuosina. Tärkeäksi syyksi nähdään verkon 1960–1970-luvulla rakennetut ”suuret ikäluokat”, jotka tulevat joukolla korjausikään.
”Korjaustarve vaihtelee verkon rakentamis- ja korjaushistorian mukaan. Nopea kasvu paljastaa, että korjaaminen ei ole ollut tähän mennessä riittävää eikä riittävän systemaattista”, johtaja, professori Jorma Mäntynen Destiasta sanoo.
Mäntysen mukaan kunnossapidon tulisi heijastaa paremmin raskaan liikenteen tarpeita.
”Kunnossapitopäätökset on meillä pohjattu liikennemääriin, ja se ylikorostaa henkilöautoliikennettä. Tiestö vaikuttaa talouteen, kilpailukykyyn, turvallisuuteen ja huoltovarmuuteen kuitenkin raskaan liikenteen kautta. Raskaalle liikenteelle tärkeää on esimerkiksi hoidon reagointinopeus ja täsmäkorjaukset.”
”Alkutuotannon, teollisuuden ja kaupan toimitusketjut ulottuvat kaikkialle Suomeen, ja raskas liikenne käyttää tiestöä silloinkin, kun liikennemäärä on pieni: myös öisin ja syrjäseuduilla”, MTK:n johtaja Markus Lassheikki vahvistaa.
Isojoen Sahan toimitusjohtaja Esa Hakamäki nostaa esimerkiksi seututiet.
”Niistä osa on ajalta, jolloin kaluston massat yltivät 10 tonniin, kun nyt käytetään jopa 76 tonnin kalustoa. Heikkokuntoisten teiden kelirikkoajat katkaisevat puukuljetukset jopa viikoiksi. Annamme suotta etua kilpailijamaille.”
”Valtion tulisi luoda olosuhteet, joissa elinkeinoelämä voi luoda työpaikkoja, kasvua ja turvaa. Nyt tavoitteesta tuntuu tiestön osalta osin luovutun”, MTK:n Lassheikki pohtii.
Suomi ei ole tiehuolineen yksin. Useissa länsimaissa kuten Ruotsissa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa korjausvelkaongelmaan on puututtu erilaisilla infraohjelmilla. Ohjelmallinen ja ennakoiva korjaaminen on kokonaistaloudellisesti järkevää, sillä korjaaminen on sitä kalliimpaa, mitä huonompaan kuntoon tierakenne pääsee. Esimerkiksi päällystevaurion juurisyy on tuoreen visioraportin mukaan tien rakenteissa: kun pinta on rikki, ollaan jo myöhässä parhaasta korjausajankohdasta.
Tieverkon kunnossapidon vision toteuttivat INFRA, Kaupan liitto, Koneyrittäjät, MTK, Sahateollisuus, Tieyhdistys ja Destia. Se julkistettiin INFRAn ammattipäivillä 13.3.2024.
Viranomaiset valvoivat rajat ylittävää maaliikennettä valtatie 4:llä Pohjois-Pohjanmaalla tiistaina ja keskiviikkona. Ne kirjasivat yhteensä kymmenen seuraamusta ja kahdeksan huomautusta, jotka liittyivät lähinnä ajo- ja lepoaikarikkomuksiin sekä kuntopuutteihin.
Oulun poliisilaitos, Tulli ja Rajavartiolaitos valvoivat liikennettä yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaalla valtatie 4:llä 12.–13. maaliskuuta 2024. Viranomaiset keskittyivät pääasiassa rajat ylittävään maaliikenteeseen.
Ne tarkistivat kuljettajien ajokunnon ja ajo- ja lepoajat, ajoneuvojen teknisen kunnon sekä asiakirjojen ja kuormituksen asianmukaisuuden. Lisäksi viranomaiset pyrkivät paljastamaan oheisrikoksia, kuten salakuljetuksia, veropetoksia, huumausainerikoksia, ihmiskauppaa sekä laitonta maahantuloa.
Viranomaiset tarkastivat yhteensä 49 kotimaista ja 23 ulkomaista raskasta ajoneuvoyhdistelmää. Viranomaiset tarkastivat seitsemän vaarallisia aineita kuljettavaa ajoneuvoa, punnitsivat kymmenen ajoneuvoa, tekivät teknisen tienvarsitarkastuksen kolmelle ajoneuvolle ja tarkastivat 23 henkilön maassaoloedellytykset. Tulli tarkasti 48 ajoneuvon polttoaineet.
Viranomaiset kirjasivat viisi sakkoa, viisi liikennevirhemaksua ja kahdeksan kirjallista huomautusta, jotka liittyivät pääasiassa ajo- ja lepoaikarikkomuksiin sekä ajoneuvojen puutteelliseen kuntoon. Viranomaiset takavarikoivat 3,8 kilogrammaa nuuskaa ja 3 600 savuketta. Tulli kirjasi nuuskaa ja savukkeita kuljettaville sakon.
Viranomaiset palauttivat yhden ruotsalaisen ajoneuvoyhdistelmän takaisin Ruotsiin, koska sillä ei ollut voimassa olevaa liikennelupaa. Eräässä ulkomaisessa ajoneuvoyhdistelmässä oli puutteellisesti sidottu paperirullalasti.
Valvontatapahtumaan osallistui partioita Oulun poliisilaitoksen liikenneyksiköstä Oulusta, Kajaanista ja Jokilaaksoista sekä Rajavartiolaitoksesta ja Tullista.
Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyö
Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyön eli PTR-yhteistyön perustana on laki poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta.
PTR-yhteistoiminnalla viranomaiset pyrkivät ennen kaikkea toimintojensa yhteensovittamiseen siten, että toiminta on tarkoituksenmukaista, tehokasta sekä taloudellista. Viranomaiset järjestävät säännöllisesti PTR-yhteisvalvontaiskuja Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.
