Jo 20-luvulla myytiin maassamme kymmeniä erimerkkisiä autoja, joiden useimpien nimet viittasivat valmistajan nimeen.
Ulkomaiden kieliä osasivat vain oppineet herrat. Niinpä tavalliselle tallaajalle tarjoutui tilaisuus luoda vaikeista nimistä paremmin suuhun sopivia väännöksiä.
”Rakkaalla lapsella” on monta niemeä. Sellaisia olivat mm. hyrysysy, menolainen, automopiili, piili (Stadilaisilla bilika).
Kansan suussa nimet vääntyivät helpommin äännettäviin muotoihin ja saivat myös hauskoja ja kuvaavia ilmaisuja.
Tässä muutamia. Chevroletista tuli Hoppa, Chryslerista Kraisu, Citroenista Sitikka, Jaguarista Jakke, Dodgesta Tötsi, Moskvitshista Mosse, Opelista Ooppeli, Peugeotista Pösö, Renaultista Rellu, Volkswagen oli Pahnapuhallin ja Folkkari.
Katso tästä muita Historian havinaa -juttuja.
Toisinaan nimet saattoivat aiheuttaa sekaannuksia. Niistä johtuen apua pyydettiin Suomen Kuvalehdeltä, joka tuolloin oli maahantuojien suosima ilmoitusväline. Toimitus tarttui pyyntöön ja julkaisi perusteelliset ääntämisohjeet ilmeisesti lähes kaikista eri puolilla maalimaa valmistetuista sen ajan merkeistä.
Muutamista tunnetuist merkeistä opastetaan esimerkiksi näin:
Cadillac -kädiläk
Chevrolet -shevrolet
Dodge – dötsh
Ford -foord
Mercedes -merseedes
Opel -oopel
Peugeot -peshoo
Renault -renoo
Rolls Royce -rolls rois
Kuvan tekstit pystyy lukemaan paremmin klikkaamalla kuvaa isommaksi. Mobiililaitteessa kuvaa suurennetaan vetämällä sormilla.
Teksti: Usko Sipilä.
// TILAA TÄSTÄ AUTOTODAYN UUTISKIRJE //
