Istutko tyytyväisenä ja ylemmyydentuntoisena raitiovaunussa, tai junassa ajatellen, että polttoaineen hinta on pelkästään autoilijoiden oma ja itseaiheutettu ongelma? Saattaahan se tuntua mukavalta ajatukselta: ”Mitäs ostivat saastuttavia moottoreitaan, minäpä säästän luontoa ja rahaa.”
Toivoisimme kaikki, että maailma olisi näin yksinkertainen ja reilu, mutta taloustiede on valitettavasti äärimmäisen julma ja kyyninen ystävä. Vaikka kulkisit elämäsi alusta loppuun pelkästään paljain jaloin ja polkupyörällä, maksat polttoaineesta ja erityisesti kalliista dieselistä joka ikinen kerta, kun astut sisään ruokakauppaan, tai tilaat paketin verkkokaupasta.
Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry on toistuvasti muistuttanut julkisessa keskustelussa ja suhdannebarometreissaan siitä järkähtämättömästä faktasta, että lähes kaikki mitä Suomessa syödään, puetaan, rakennetaan, tai kulutetaan, liikkuu jossain vaiheessa pyörillä.
Suomi on maantieteellisesti laaja ja harvaan asuttu maa, jossa junaraiteet eivät vie tavaraa perille asti jokaiseen Prismaan, K-Citymarketiin, tai lähikauppaan. Rekat ja jakeluautot ovat yhteiskuntamme verenkierto, ja lähes poikkeuksetta nämä raskaat ajoneuvot kulkevat dieselpolttoaineella.
Kun dieselin hinta nousee pumpuilla uusiin kymmenysten ennätyksiin, kuljetusyritysten kustannukset räjähtävät käsiin lähes silmänräpäyksessä. Koska logistiikka-alan marginaalit ovat perinteisesti erittäin pienet, rekkafirmoilla ei ole muuta mahdollisuutta selviytyä vararikolta, kuin siirtää nämä kohonneet kustannukset suoraan asiakkaidensa, eli tukkuliikkeiden ja valmistavan teollisuuden, maksettaviksi niin sanottujen polttoainelisien muodossa.
Tukkuri puolestaan ei suostu nielemään tappiota, joten korotus siirtyy ketjussa eteenpäin kaupparyhmittymille. Lopulta tämä pitkä ja kallis ketju päättyy yhteen ainoaan pisteeseen: sinun kauppakassiisi ja sen hyllyreunassa olevaan hintalappuun.
Tämä mekanismi tarkoittaa sitä, että autoton kaupunkilainen maksaa epäsuorasti ja huomaamattaan ”polttoaineveroa” jokaisesta ostamastaan maitolitrasta, kotimaisesta kurkusta, saksalaisesta juustosta ja puhelimen laturista.
Kuljetuskustannukset ovat sisäänrakennettuina kaikessa ympärillämme olevassa materiassa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) elintarvikkeiden hintaseurannat vahvistavat, että energian ja polttoaineiden hinnan nousu on yksi merkittävimmistä tekijöistä ruuan hinnan yleisen inflaation taustalla. Kun maajussin traktorin polttoaine on kallista ja valmiin sadon kuljettaminen jalostamolle maksaa maltaita, ei lopputuotekaan voi olla halpa.
Seuraavan kerran, kun seisot ruokakaupan kassalla ja huokailet epäuskoisena loppusummaa katsellessasi, älä siis syytä pelkkää yleistä, mystistä inflaatiota, tai kaupan omaa ahneutta. Lähetä sen sijaan lämmin ajatus maailman raakaöljymarkkinoille ja logistiikkaketjuille.
Autottomuus säästää sinut varmasti hermoromahduksilta parkkipaikan etsinnässä ja katsastusjonossa, mutta taloudellisessa mielessä me olemme kaikki samassa veneessä. Ja se vene, kuten arvata saattaa, käy erittäin kalliilla dieselillä.
