Tämä on osa 5 juttusarjasta Auton hankinta Saksasta. Kirjoittaja on Juha Remes.
Ensimmäinen koeajomme suuntautui Espooseen. Koska emme saaneet liikkeiltä lupaa kuvata heidän autojaan, emmekä saaneet lupaa julkaista liikkeiden nimiä, keskitymme tässä osassa pelkästään koeajokokemuksiin. Koeajot Suomessa antavat hyvän kuvan markkinatilanteesta ja siitä, mitä markkinoilla on tarjolla. Suoritimme nämä koeajot elo–syyskuussa erinomaisissa ajo-olosuhteissa.
Esikosketus Mercedes 200 SLK rattiin
Espoossa koeajettava Mercedes oli siististi esillä liikkeen sisätiloissa. Varustelu vastasi hyvin hakukriteereitämme ”mobile.de-palvelussa”: nahkasisustus, hopeanharmaa väri ja muutkin perusvarusteet kohdallaan. Auto oli alun perin tuotu yli kymmenen vuotta aikaisemmin Saksasta.
Teimme loppukesäalkusyksyn aikana useita hakuja Suomessa myynnissä olevista vastaavista autoista, ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki olivat Saksan tuontiautoja. Tämä vahvistaa käsitystä, että erikoisemmat automallit ovat harvoin uutena ostettuja Suomessa. Lisäksi Suomen ilmasto ei ole ihanteellinen avoautoille.
Ensimmäinen koeajo
Koeajoon valmistautuminen sujui hyvin, ja myyjä tulosti meille koeajoluvat, ja lähdimme liikkeelle. Aloitimme koeajon Espoon reunateiltä, jossa auto toimi oikein hyvin 50 km/h nopeudessa. Hallintalaitteet sekä auton istuinasento oli kohdallaan.
Siirryimme kaupunkialueelta Kehä III:lle, jossa nopeusrajoitus on 100 km/h. Ensimmäisessä kiihdytyksessä automaattivaihteisto potki ja nyki voimakkaasti. Nopeudessa 100 km/h ohjauspyörä tärisi paljon ja auto tuntui epävakaalta. Autoa ei yksinkertaisesti voinut ajaa tuolla nopeudella, ja jouduimme pudottamaan ajonopeuden 80 km/h, mutta ajettavuus oli tässäkin nopeudessa epämukava.
Jouduimme poistumaan Kehältä takaisin kaupunkialueelle, ja palasimme liikkeeseen vain 15 minuutin koeajon rupeaman jälkeen. Tämä oli kaikkea muuta kuin olimme ennakkoon odottaneet, en tiedä olisiko auto vain pesty ja vahattu, mutta sitä ei olisi edes liikkeen toimesta koeajettu, sillä nuo jokainen kuljettaja olisi huomannut, ettei auto ollut täysin ajokunnossa.
Oli tämäkin yksi kokemus
Tultuamme liikkeen pihalle, tutkimme auton moottoria, koria ja renkaita. Kori oli kohtuullisessa kunnossa, vain pieniä naarmuja ja painaumia. Moottoritila oli siisti, eikä vuotoja näkynyt lyhyen ajon jälkeen. Oikean etuvanteen reunassa näkyi pientä hankauma vauriota, se on varmaankin ajettu katukiveen ennen liikkeeseen myyntiä.
Auton automaattivaihteistossa oli selvästi vikaa, ja ohjattavuuden epävakaus täytyy johtua jostakin muustakin kuin pelkästä vannevauriota. Käytännössä voi laskea auton hintalapun päälle merkittävästi korjauskuluja. Automaattivaihteistojen korjaaminen on haaste, joka voi osoittautua kalliiksi, ja muutakin korjattavaa olisi melko lailla tulossa, heti. Ei ollut täysosuma, yksinkertaistettuna. Kiitimme myyjää ja jatkoimme matkaa.
Hyvä muistaa käytetystä autosta
Jokainen koeajo opettaa, autosta oppii uutta, tunnelma, ajettavuus ja monta muuta asiaa, johon kannattaa kiinnittää huomiota, nousee esiin tienpäällä. Koeajossa kannattaa muista ajaa erityyppisillä teillä, kokeilla kiintyvyyttä, jarrutuksia, auton käyttäytymistä kurveissa, kuinka se liikkuu pihalla, miltä hallintalaitteet tuntuvat sekä testata autossa olevia laitteita.
Paikan päällä kannattaa kiinnittää huomiota auton koriin, erityyppisiin muovipintoihin kuinka ne ovat kuluneet. Auton maalipintaa kannattaa tutkia eri taitepisteissä, bensatankin luukun alla, ovien liitoksissa, lokasuojissa, moottoritilassa sekä takakontissa. Jos niissä havaitsee vivahde-eroja tai epätasaisuuksia, on auto ollut maalauksessa.
Ovien käyttäytyminen avatessa, sulkiessa voi paljastaa onko auton runko kunnossa. Jos ovet eivät sulkeudu tasaisella alustalle kunnolla tai mikäli avatessa ovet notkahtavat, se voi olla merkki, jota kannattaa selvittää enemmän. Ennen kuin kauppoja kannattaa tehdä, on hyvä tarkistaa autoa myös altapäin. Mutta nyt ei ollut tarvetta sille.
Toinen koeajo Hyvinkäällä
Seuraava koeajo vei meidät Hyvinkäälle, mutta ensin yritimme matkalle sinne, koeajaa Tuusulassa vuoden 2011 mallia. Autoa ei kuitenkaan löytynyt – ilmoitus oli vanhentunut ja se oli unohdettu poistaa verkkomyynnistä.
Hyvinkäällä vastaanotto oli ystävällinen. Tällä kertaa Mercedes seisoi ulkona sateen jäljiltä. Autolla oli ollut yhdeksän omistajaa ja se oli alun perin rekisteröity Suomeen vuonna 2004 – harvinaista, sillä useimmat näistä autoista on tuontiautoja.
Auton värinä oli kuten Espoossa, hopeanharmaa, mittarissa 244 000 km ja hintana 8 000 euroa. Varustelu oli vaatimattomampi kuin Saksasta tuoduissa: kangaspenkit, ei tutkaa edessä tai takana, sekä auto oli kevyemmin varusteltu.
Koeajolla auto käyttäytyi normaalisti, mutta jousitus ja iskunvaimentimet olivat loppu. Jokainen tien epätasaisuus tuntui selvästi autossa, ja penkkien täytteet oli ”istuttu” lopuilleen. Moottoritiellä, 100 km/h nopeudessa auto oli vielä vakaa, mutta 120 km/h vauhdissa ajettavuus heikkeni, varmaankin loppuun kuluneiden jousien takia.
Autoon oli kertynyt kilometrejä ja useiden omistajien jälki näkyi autossa, sitä ei ollut aina säälitty käytössä. Mielenkiintoista oli myös, ettei radio kuulunut kaupunki alueen ulkopuolella.
Tämäkin koeajo antoi kuitenkin arvokasta tietoa. Mercedes SLK 200 on edelleen meille kiinnostava vaihtoehto, mutta oppimamme perusteella päädyimme etsimään uudempaa versiota (172), joka miellytti meitä enemmän ulkonäöltään ja varustelultaan.
Mitä koeajot opettivat meille
Koeajot ja taustaselvitykset vahvistivat käsitystä markkinatilanteesta: huomasimme myös, ettei hintataso Suomessa juurikaan poikkea Saksan hinnoista, mutta Saksassa autot ovat paremmin varusteltuja, ja ainakin ilmoitusten perusteella vähemmän ajettuja. Lisäksi tieolosuhteet ja ilmasto rasittavat autoja Suomessa enemmän, kuin keski-Euroopassa.
Molempien autojen myyjä olivat yhteydessä meihin jälkeenpäin ja kyselivät, olisimmeko kiinnostuneita jatkamaan neuvotteluja koeajetusta autosta. Kerroimme, että valitettavasti jatkamme etsimistä.
Koeajojen kanssa samaan aikaan jatkoimme yhteydenpitoa saksalaisiin kauppiaisiin. Aloimme saamaan yhä enemmän vastauksia kysymyksiimme ja Suomen koeajojen perusteella muokkasimme hakukriteerit uudempiin vuosimalleihin 2011–2014 ja nostimme budjetin ylärajaa 15 000 eurosta 17 500 euroon. Tämä oli myös vaihe, jossa aloimme myös suunnitella mahdollista autohakumatkaa Saksan.
Lue myös
Lue myös
Käytetty auto Saksasta osa 1 — Olisiko käytetty auto Saksasta vaihtoehto?
Käytetty auto Saksasta osa 2 — Valintakriteerit hankittavasta autosta?
Käytetty auto Saksasta osa 3 — Yhteydenottoja myyjille
Käytetty auto Saksasta osa 4 — Kuinka etenimme keskusteluissa myyjien kanssa
Käytetty auto Saksasta osa 5 — Ennakoivat koeajot Suomessa antoivat lisää kokemuksia!
Käytetty auto Saksasta osa 6 — Miten auto rekisteröidään Saksassa!
Käytetty auto Saksasta osa 7 — Valinnat, paikat ja koeajot
Käytetty auto Saksasta osa 8 — Matka kohti unelmaa
// TILAA TÄSTÄ AUTOTODAYN UUTISKIRJE //
