Etelä-Ranskan Sèten kanavissa on mahdollista nähdä näky, joka saa autoilijan hieraisemaan silmiään: liikenteessä seilaavat auton näköiset kulkupelit, jotka näyttävät karanneen parkkihallista suoraan Välimerelle.
Ne ovat veneitä, mutta ulkonäöltään kuin pieniä autoja. Ja mikä parasta, ne kulkevat sähköllä. Tulevaisuuden autoilija ei siis välttämättä etsi parkkiruutua, hän etsii sopivaa laituria.
Sèten kanaaleissa, siltojen ja värikkäiden talojen keskellä, kelluvat autot tarjoavat uuden näkökulman kaupunkiliikenteeseen. Perinteinen autoilija tuskailee ruuhkassa, etsii vapaata pysäköintipaikkaa ja maksaa pysäköintimaksua, joka tuntuu kasvavan nopeammin kuin auton sähkölasku. Kelluvan auton kuljettaja puolestaan voi lipua kanavaa pitkin kohti määränpäätään ja miettiä, mihin suuntaan ankkurin uskaltaisi heittää.
Tosin aivan ongelmatonta tämä uusi liikennemuoto ei ole. Jos tavallisella autoilijalla on edessään ruuhka, kelluvan auton kuljettajalla saattaa olla vastassa turistivene, kalastaja, matala silta ja kolme muuta kelluvaa autoa, joiden kuljettajat ovat kaikki sitä mieltä, että juuri heillä on etuajo-oikeus.
Parkkipaikka? Ei kiitos, otan laiturin
Kaupunkien pysäköintiongelmat ovat tunnetusti kansainvälinen vitsaus. Sèten kelluvien autojen myötä ongelma saattaa saada uuden, märän ulottuvuuden. Kun auto ei tarvitse asfalttia vaan vettä, pysäköintialueeksi muuttuu teoriassa koko kanavaverkosto.
Käytännössä asia ei ehkä ole aivan näin yksinkertainen. Kaikki vapaat vesialueet eivät ole vapaata pysäköintitilaa, ja veneidenkin on päästävä kulkemaan. Lisäksi sähköllä liikkuva menopeli tarvitsee akun lataamista varten sopivat järjestelyt. Tulevaisuuden pysäköintisovellus saattaakin ilmoittaa: ”Lähin vapaa paikka 350 metrin päässä. Huomioithan, että paikka on veden alla – kirjaimellisesti.”
Ja entä jos kuljettaja palaa illalla ravintolasta ja huomaa oman kelluvan autonsa kadonneen? Tavallisessa kaupungissa auto on ehkä hinattu väärin pysäköitynä. Sèten kanavissa se on saattanut ajautua tuulen mukana naapurikortteliin. Ainakin teoriassa. Ranskalaiseen tapaan tilanteesta voisi selvitä keskustelemalla, mutta keskustelu olisi huomattavasti helpompaa, jos molemmat osapuolet pysyisivät samalla puolella kanavaa.
Ruuhka vaihtuu vesiruuhkaksi
Sähköautojen yleistyminen on luvannut hiljaisempaa ja paikallisesti päästötöntä liikennettä. Sèten kelluvat autot vievät ajatuksen vielä pidemmälle: sähkömoottori kuljettaa venettä ilman perinteisen polttomoottorin pakokaasuja, ja kaupungin katuverkko voidaan ainakin osittain kiertää kokonaan.
Mutta jos jokainen autoilija päättää siirtyä vesille, mitä tapahtuu? Kanavat täyttyvät.
Liikennevalojen sijaan tarvitaan kenties vesiliikenteen ohjaajia, ja ruuhkaradion liikennetiedotteet kuuluvat näin: ”Sèten keskustan kanavissa on hidastuksia. Nostettava silta aiheuttaa noin 20 minuutin viiveen. Suosittelemme kiertämään vanhan sataman kautta. Huomio: reitillä on hanhiparvi.”
Vesillä ei myöskään voi aina tehdä yhtä luontevaa äkkijarrutusta kuin asfaltilla. Jos edellä ajava kelluva auto pysähtyy äkisti ihailemaan maisemaa, takana tulevan on turha tööttäillä hermostuneesti. Vene ei pysähdy hetkessä, ja liian innokas väistöliike voi päättyä siihen, että kuljettaja tervehtii vastakkaisesta suunnasta tulevaa venettä lähietäisyydeltä.
Kaupunkiliikenteeseen saataisiin siis uusi käsite: peräänajo, jossa puskuri ei ehkä vaurioidu, mutta molempien kuljettajien kengät kastuvat.
Sähköauto, jonka moottori näyttää perämoottorilta
Kelluvien autojen kiinnostavin piirre on niiden sähköinen voimanlähde. Vaikka moottorit näyttävät perinteisiltä veneiden perämoottoreilta, käyttövoima on sähkö. Tässä mielessä ne muistuttavat sähköautoja: energia varastoidaan akkuun, ja sähkömoottori muuttaa sen liikkeeksi ilman polttomoottorin pakokaasuja.
Ulkonäkö voi kuitenkin hämätä. Kun auton näköisen veneen perässä roikkuu perämoottori, moni saattaa miettiä, onko kyseessä sähköauto, vene vai ranskalainen insinöörin pila. Vastaus on: vähän kaikkea, paitsi ehkä pila.
Sähköinen käyttövoima tuo mukanaan tuttuja kysymyksiä. Kuinka pitkälle akulla pääsee? Missä sen voi ladata? Entä mitä tapahtuu, jos akku tyhjenee juuri silloin, kun kuljettaja on kanavan keskellä ja lähin latauspiste on toisella puolella kaupunkia?
Tavallisessa sähköautossa kuljettaja voi yrittää rullata alamäkeen. Kelluvalla sähköautolla tämä strategia ei ole yhtä lupaava, ellei reitille satu poikkeuksellisen myötätuulista säätä.
Veden päällä odottavat aivan uudenlaiset ongelmat
Jos kelluvista autoista tulee tulevaisuuden kaupunkiliikenteen ilmiö, myös ongelmalista kasvaa. Osa niistä on tuttuja veneilijöille, osa taas kuulostaa siltä kuin joku olisi yhdistänyt autokoulun ja purjehduskurssin samaan oppikirjaan.
- Liikennemerkit ovat vaihtuneet vesiliikenteen sääntöihin. Risteyksessä ei ehkä kysytä, kuka tulee oikealta, vaan kuka on oikeasti väistämisvelvollinen. Ja jos kaksi kuljettajaa tulkitsee sääntöjä eri tavalla, seurauksena voi olla pitkä keskustelu keskellä kanavaa.
- Sääennusteesta tulee tärkeämpi kuin koskaan. Rankkasade, tuuli ja aallokko eivät ole vain epämiellyttäviä olosuhteita, vaan ne voivat vaikuttaa suoraan matkan turvallisuuteen ja mukavuuteen. Rantakadun kahvilaan pääsee ehkä helposti, mutta myrskyn yllättäessä paluumatka saattaa olla aivan toinen tarina.
- Navigaattori voi joutua tekemään uransa vaikeimman reittisuunnitelman. Tavallinen GPS ehdottaa lyhintä reittiä, mutta kelluvan auton kuljettaja tarvitsee tiedon myös kanavan syvyydestä, siltojen alikulkukorkeudesta, sulkujen toiminnasta ja vesiliikenteen rajoituksista. Ohje ”käänny seuraavasta oikealle” voi johtaa suoraan laiturin alle, jos kuljettaja ei ole tarkkana.
- Latausasema ei välttämättä olekaan seinässä. Sähköisen veneen lataaminen edellyttää yhteensopivaa latausratkaisua ja turvallisia sähköliitäntöjä satamaolosuhteissa. Latauspisteiden puute voi tehdä pitkistä matkoista hankalia. Ei ole aivan sama asia, jääkö akku tyhjäksi huoltoaseman pihassa vai kanavassa, jonka reunalla seisoo joukko uteliaita turisteja kuvaamassa tilannetta.
- Autopesula muuttuu venehuolloksi. Auton kiiltävä pinta on helppo kuvitella puhtaaksi, mutta vesillä vastaan tulevat levät, suolavesi, lika ja mahdolliset pohjan huoltotarpeet. Jos kelluva auto alkaa kerätä pohjaansa kasvustoa, kuljettaja saattaa joutua kysymään huoltamolta aivan uudenlaista palvelua: ”Saisiko tämän pestyä sekä päältä, että veden alta?”
- Pysäköintisakko voi saada uuden muodon. Väärin pysäköity auto saa sakon, mutta mitä tapahtuu, jos kelluva auto tukkii kanavan, tai kiinnittyy luvatta jonkun yksityiseen laituriin? Saako siitä sakon, hinauskulut, vai kohteliaan ranskalaisen huomautuksen, jota seuraa pitkä ja äänekäs keskustelu? Todennäköisesti paikalliset viranomaiset joutuisivat määrittelemään pelisäännöt hyvissä ajoin.
Entä jos koko kaupunki siirtyy vesille?
Ajatus on houkutteleva: vähemmän ruuhkia, vähemmän pakokaasuja ja vähemmän tarvetta rakentaa uusia teitä. Sèten kaltaisessa kanavakaupungissa vesillä liikkuminen voi olla myös luonteva tapa tutustua ympäristöön aivan uudesta näkökulmasta.
Silti kelluva auto ei ole suora korvike tavalliselle sähköautolle. Sen käyttöalue riippuu vesireiteistä, satamien palveluista, säästä, turvallisuudesta ja siitä, kuinka paljon vesillä on tilaa. Sillä ei ajeta suoraan supermarketin ovelle, ellei supermarket satu sijaitsemaan sopivasti laiturin vieressä. Ja jos ostoskassissa on tuoreita patonkeja, ne kannattaa ehkä pakata niin, etteivät ne joudu ensimmäisinä testaamaan veneen kelluvuutta.
Suurin haaste voi lopulta olla ihmisen vanha tapa: kaikki haluavat päästä perille mahdollisimman nopeasti, pysäköidä mahdollisimman lähelle ovea ja välttää ylimääräistä vaivaa. Jos kelluvat autot yleistyvät, samat ongelmat saattavat vain vaihtaa maisemaa. Asfaltin sijaan kiistellään laitureista, liikenneympyröiden sijaan kanavien risteyksistä ja parkkisakkojen sijaan mahdollisesti luvattomista kiinnittymisistä.
Tulevaisuuden autoilija ottaa pelastusliivit mukaan
Sèten auton näköiset sähköveneet muistuttavat siitä, ettei liikenteen tulevaisuus välttämättä tarkoita pelkästään parempia akkuja ja hiljaisempia moottoreita. Se voi tarkoittaa myös kokonaan uudenlaisia tapoja liikkua kaupungissa.
Tavallinen autoilija käynnistää navigaattorin, kiinnittää turvavyön ja lähtee ruuhkaan. Kelluvan auton kuljettaja tarkistaa akun varauksen, sääennusteen, kanavan syvyyden ja sen, onko määränpäässä vapaata laituripaikkaa. Sitten hän laskee vesille ja lipuu kohti auringonpaisteista rantakatua.
Ja kun hän lopulta saapuu perille, hän saattaa huomata, että kaikki laituripaikat ovat täynnä. Silloin ei auta muu kuin kiertää kortteli vielä kerran. Tosin Sèten keskustassa se tarkoittaa kanavan kiertämistä.
Lue myös
Autotoday testasi: Volvo EX60 – “uuden sukupolven” taidonnäyte
