Pjongjangin keskustelevisio on hiljattain ryhtynyt esittämään automainoksia, vaikka yksityishenkilö ei edelleenkään voi omistaa omaa kulkupeliä Pohjois-Koreassa. Mikäli sellaisen pystyy hankkimaan, auto pitää rekisteröidä jonkin valtionyhtiön omaisuudeksi. Yhtiön johtajalle maksetaan lahjus, ja autolle hankitaan yritykseen liitetty rekisterikilpi.
Autoja hankkivat erityisesti kuljetustoimintaa harjoittavat yrittäjät, sillä kaupunkien ja maakuntien välinen tavaraliikenne pyörii käytännössä kokonaan yksityisten harjoittaman kuljetustoiminnan varassa. Korean rataverkko on rapistunut, niin ettei tavaroiden kuljettaminen rautateitse ole mahdollista tai järkevää.
Moni aloitteleva kuljetusyrittäjä saa varat autonhankkimiseen Etelä-Koreaan loikanneilta sukulaisilta. Toimintaa katsotaan läpi sormien Pohjoisessa, koska se hyödyttää puolueorganisaatiossa työskenteleviä virkamiehiä, joiden takana erilaiset luvat ovat.
Turvallisuusviranomaiset vaativat lahjuksia kaupunkien välisten matkustuslupien hankkimisesta, samoin yhtiön johtaja, rekisteröintitoimista, sekä lopulta myös pääteillä liikkuvia ajoneuvoja valvovien tarkastuspisteiden virkailijat.
Autokoulu sisäoppilaitos
Auton omistaminen Pohjois-Koreassa onkin monimutkainen prosessi. Mutta niin on myös ajoluvan hankkiminen.
– Pohjoiskorealainen autokoulu tarkoittaa vuoden mittaista opiskelujaksoa sisäoppilaitoksessa. Kurssiin sisältyy tietenkin myös poliittista opetusta, jonka mukaan muun muassa ”autot ja tiet ovat olemassa rakastetun nuoren marsalkan Kim Jong Unin hyvyyden ja viisauden ansiosta”. Suurin osa kuljettajista hankkii ajokortin pakollisen kymmenvuotisen asevelvollisuuden aikana. Sotilaskuljettajan työ on haluttua, koska se on kevyempää kuin tavallisen varusmiehen ja -naisen elämä. Kuljettajakurssille pääsy vain vaatii esimiesten lahjomista…
– Ja koska polttoaineesta on pulaa, kuljettajat opettelevat ajamista teoriapohjalta ja saavat kortin siis käytännössä ilman ajoharjoittelua, Pohjois-Korean asioihin erikoistunut ja maassa usein vieraillut Jouni Hokkanen sanoo.
Arviolta vain kaksi prosenttia Pohjois-Korean väestöstä omistaa auton, joten autojen määrä on pieni, liikennetiheys alhainen – ja tiet huonossa kunnossa. Polttoaine on säännösteltyä, eikä sitä juurikaan riitä yksityiskäyttöön.
Käytännössä vain valtion kanssa läheisesti työskentelevät saavat ylipäätään ajaa autolla. Kirjassaan Pienen rakettimiehen maa – Pohjois-Korea Kim Jong Unin valtakaudella (2023) Hokkanen kertoo, että autoja 26 miljoona ihmisen maassa on noin 450 000.
– Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Pohjois-Korean teillä näkee vanhoja Volvoja. Tämä selittyy sillä, että Ruotsi myi Pjongjangiin vuonna 1974 tuhat Volvo 144 -autoa. Pohjois-Korea ei kuitenkaan koskaan maksanut autoja, joten Ruotsi on yrittänyt periä maksua niistä aina näihin päiviin saakka – turhaan.
Eliitillä luksusautoja
Mutta se, mikä ei onnistu tavalliselle kansalaiselle on maan eliitille mahdollista.
YK kielsi luksustavaroiden viennin Pohjois-Koreaan vuonna 2006. Tiedusteluraporttien mukaan Pohjoiseen kuitenkin virtaa ylellisyystuotteita ainakin sadasta eri maasta.
Uutisissa olemme voineet nähdä, kuinka Mercedes-Benz-limusiinit kuljettavat maan johtajaa Kim Jong Unia tapaamaan Donald Trumpia Singaporessa ja Hanoissa, tai huippukokouksissa Vladimir Putinin ja Kiinan presidentin Xi Jinpingin kanssa.
Washingtonissa julkaistun raportin mukaan yli 800 luksusajoneuvoa Saksasta, Hollannista ja Thaimaasta kierrätettiin muutama vuosi sitten Pohjois-Koreaan Kiinan, Japanin, Etelä-Korean ja Venäjän kautta.
Julkisuudessa niistä on nähty Kim Jong Unin Mercedes-Maybach-limusiinit, joiden monimutkainen salakuljetusreitti vuonna 2018 kulki Hollannin Rotterdamin, Kiinan Dalianin, Japanin Osakan, Etelä-Korean Busanin ja Venäjän Nakhodkan kautta Pjongjangiin.
Mercedeksen lisäksi reittiä pitkin kuljetettiin maahan Lexuksen, Nissanin, Toyotan ja Mitsubishin ajoneuvoja.
Kim Jong Un on käyttänyt ainakin neljää uutta ulkomaista luksusajoneuvoa parin viime kuukauden aikana. Yksi niistä on tuliterä Mercedes-Benz Maybach GLS 600, jonka tuonti Pohjois-Koreaan on kielletty YK:n pakotteiden vuoksi. Kim omistaa useita Maybach-malleja, kuten S600 Pullman Guard ja S62. Esimerkiksi viime marraskuussa hän Ryongsongin konekompleksiin saattueessa, johon kuului uusinta mallia olevat Maybach GLS 600 ja Lexus LX -maastoauto.
Omaa valmistusta
Pohjois-Koreassa on viisi moottoriajoneuvoja valmistavaa tehdasta. Niistä suurin ja tunnetuin on alun perin eteläkorealaisella rahoituksella vuonna 2000 käynnistetty Pyenongghwa Motors.
Tehtaassa kootaan kiinalaisvalmisteisista osista sekä eurooppalaisista ja japanilaisista malleista kopioituja autoja. Malleista Pronto ja Junma ovat Fiat-kopioita, Hwiparam Renault Le Car -kopio ja Samchonri kuin Toyota Hiace.
Asiantuntija-arvioiden mukaan pohjoiskorealaisella ajoneuvoteollisuudella olisi kapasiteettia tuottaa 50 000 autoa vuodessa, mutta kansainvälisten pakotteiden, sekä energia-, varaosa-, ja raaka-ainepulan vuoksi autoja arvioidaan valmistuvan korkeintaan muutamia tuhansia vuosittain. Nämäkin kulkupelit ovat pääosin kuormureita, jotka on tarkoitettu armeijalle ja sotilaskäyttöön.
Yksityisiäkin takseja
Valtion taksiyhtiön autot ovat maassa vanhoja ja usein huonokuntoisia, ja niillä liikkuminen on kallista, varsinkin ulkomaalaiselle. Hokkasen mukaan muutaman kilometrin matka maksaa Pjongjangissa helposti yli kymmenen euroa.
Yhtiön kalustona on paljon vanhaa neuvostoperäistä kulkupeliä Ladasta Volgaan mutta myös Toyota Hiacea näkee näissä hommissa.
– Yksityisiäkin takseja on. Niiden kalusto on yleensä kiinalaista ja hinnat neuvoteltavissa. Esimerkiksi puolen tunnin matka pääkaupungin keskustasta lentokentälle maksaa parikymmentä euroa. Yksityinen taksiliikenne syntyi 1990-luvun nälänhädän yhteydessä, kun kansalaiset siirtyivät keskinäiseen vaihdantatalouteen. Ihminen, jolla oli valtion auto käytössään, alkoi tehdä pimeää ajokeikkaa. Maksuksi kävi vaihdantatalouden hengessä tuolloin esimerkiksi elintarvikkeet, seksi tai ”asioiden edistäminen” esimerkiksi jossakin virastossa, Hokkanen kertoo.
Teksti: Seppo Pänkäläinen
