Tänä vuonna Classic Motorshowssa on kaksi teemaa, urheiluautot ja sporttipyörät. Näille aiheille pyhitetyillä osastoilla paneudutaan sekä urheiluautojen että sporttipyörien kiehtovaan historiaan.
12-vuotisen historiansa aikana Classic Motorshowsta on muodostunut klassikkoajoneuvoalan vuosittainen päänäyttely. Se houkuttelee viikonlopun aikana Lahteen noin 19 000 nostalgiasta kiinnostunutta ympäri Suomen.
Classic Motorshow kokoaa laajalti yhteen klassikkoajoneuvoalan kalustoa ja toimijoita – mukana on menneiden vuosikymmenten klassikoita sekä arjen nostalgiaa, alan asiantuntijoita, merkkikerhoja, kauppiaita, kunnostajia ja harrastajia.
Esillä on yli 400 ajoneuvoa: autoja, moottoripyöriä, mopoja, raskastakalustoa, työkoneita, moottorikelkkoja, traktoreita ja kaikenlaista muuta moottorilla kulkevaa aina moottorivoimalla liikkumisen alkuajoista 90-luvun alkuun.
Urheiluautot suomalaisin silmin
Urheiluauto tuli Suomeen hitaasti. Ei kuulunut ennen sotia täkäläiseen katu- saati maantiemaisemaan Bugatti, eivät Alfa Romeon urheilulliset mallit, eipä edes juuri hinnaltaan kohtuullisempi MG.
Kun uusia autoja jälleen sodan jälkeen alkoi saapua maahan, pääsivät jotkut etuoikeutetut tai muuten neuvokkaat 1950-luvulla käsiksi urheiluautoihinkin.
1960-luvun mittaan yhteydet suureen maailmaan vilkastuivat. Kadunmiehelle urheiluauto oli kaikesta huolimatta yhä etäinen unelma.
Se korostui myös Tekniikan Maailman 1964 julkaisemassa vertailuartikkelissa, johon saatiin haalittua 12 eri mallia, Volvo P 1800:sta Lotus Eliteen. Urheiluauton voi joka tapauksessa sanoa täällä selvästi yleistyneen 60-luvun kuluessa.
Seuraava vuosikymmen energiakriiseineen näytti sitten jossain vaiheessa tyrehdyttävän uusien urheiluautojen maahantuonnin lähes kokonaan. Taantuma oli sentään ohimenevä ja 1980-luku toikin mm. uusien ansaintamallien myötä kokonaan uudet mahdollisuudet niiden hankintaan.
Niistä alettiin puhua harrasteautoina uudessa merkityksessä. Enää ei ollut tavatonta kohdata tien päällä Ferraria tai edes Lamborghinia, Corvettesta puhumattakaan.
Kevään tullen kannattaa suunnata Lahteen vapun jälkeisenä viikonloppuna tutustumaan tarkemmin urheiluautohistoriaan. Teemaosaston kaunottaret eivät taatusti jätä ketään kylmäksi!
Vauhtia ilmassa – sporttipyörien historiaa
Suomessa kaksipyöräinen oli ennen 1960-lukua pääasiassa jokapäiväinen hyötyajoneuvo, mutta Yhdysvalloissa nuoret miehet ajoivat jo pelkästään huvikseen. Sama trendi saapui meillekin 1960-luvun kuluessa.
Kun keskiluokalla alkoi olla varaa henkilöautoihin, romahti käyttöpyöriä valmistaneiden tehtaiden myynti.
Jäljelle jäivät laitteet, joissa ajamisen edullisuus ei enää ollutkaan suurin ostokriteeri. Japanilaiset toivat samaan aikaan markkinoille moottoripyöriä, jotka olivat yhä pieniä, mutta joiden moottoreista saatiin ennen näkemättömiä tehoja. Niitä myytiin Suomessakin paljon, yleensä erittäin nuorille ostajille.
1960-luvulla brittivalmisteiset pyörät hallitsivat moottoripyörämarkkinoita. Japanilaiset menestyivät markkinoilla pienemmillä pyörillä, mutta tämä ei brittejä huolettanut. He eivät missään vaiheessa odottaneet japanilaisten pystyvän valmistamaan brittipyörän veroista isoa pyörää.
Aluksi japanilaiset tekivät 350-kuutioisia, jotka kulkivat kovempaa kuin brittien viisisataset. Silti britit pysyivät markkinajohtajina.
Kuutiotilavuus toi uskottavuutta ja 1960-luvun puolivälissä 650-kuutioinen oli iso pyörä. Japanilaiset epäröivät, koska isojen urheilullisten moottoripyörien markkinoita pidettiin pieninä.
Hondan viimein esiteltyä 750-kuutioisen CB 750:n lopetti Kawasaki lähes valmiin saman kokoisen pyöränsä kehittämisen.
Alan asiantuntijatkaan eivät siis uskoneet, että kahdelle japanilaiselle 750-kuutioiselle moottoripyörälle löytyisi riittävästi kysyntää. He olivat väärässä.
Vuosikymmenen vaihduttua uuden sukupolven moottoripyörät olivat nopeampia kuin koskaan ennen. Pyörien suorituskyky herätti kauhistusta ja mediahälinää, joka oli osittain perusteetonta. Kohu sai kuitenkin aikaan muutoksia ajokorttilainsäädäntöön ja muutamaksi vuodeksi korkeat tuontitullit isoille moottoripyörille.
1970-luku oli kuitenkin japanilaisten maailmanvallan aikaa. Vuosikymmenen lopulla nelisylinterinen rivimoottori oli normi japanilaisessa suorituskykyisessä moottoripyörässä, rivikuutosiakin valmisti jo useampi tehdas.
1980-luvulla ajo-ominaisuudet paranivat yleisen suorituskyvyn tasolle. Samalla urheilumallien ajoasennot muuttuivat joka vuosi kilpapyörämäisemmiksi. Lehdistön merkitys moottoripyörien myynnissä kasvoi. Lehtien vertailuiden nopein pyörä meni yleensä parhaiten kaupaksi. Tehtaat vastasivat suunnittelemalla aina vain nopeampia pyöriä ja kukkulan kuningas vaihtui yleensä parin vuoden välein.
1990-luvun lähestyessä japanilaisten rinnalle ilmestyi yhä enemmän eurooppalaisia moottoripyöriä. Eurooppalaisten valmistajien tuotteet eivät vielä nopeudessa pysyneet japanilaisten rinnalla, mutta olivat riittävän urheilullisia ja ennen kaikkea oikean merkkisiä. Länsimaisuus ei enää merkinnyt vanhanaikaisuutta vaan uskottavia perinteitä.
Classic Motorshow Sporttipyörät-teemaosaston kattauksesta osa on tuttuja menneisyyden kokoontumisista, osa harvojen Suomessa aiemmin näkemiä.
Uutta: Yleisö äänestää finalistit omistajien helmet -osastolle!
Tänä keväänä yleisö pääsee vaikuttamaan Omistajien helmet-osastolla nähtävään kymmeneen ajoneuvoon, sillä ne valitaan nettiäänestyksellä.
Kevättalvella klassikkoajoneuvoharrastajilla on ollut mahdollista ilmoittaa helmensä Classic Motorshown Omistajien helmiin. Mukaan ilmoitetut ajoneuvot on nyt julkaistu ja finalistien äänestys on alkanut.
Omistajien helmiin ilmoitettiin yhteensä 54 ainutlaatuista ja omistajilleen tärkeää ajoneuvoa. Kalustossa on mukana mm. romutukselta pelastettuja yksilöitä, nuoruuden unelmia, paikkansa perheessä lunastaneita sukuaarteita ja paljon muuta! Kaikkiin ilmoitettuihin ajoneuvoihin ja niihin liittyviin tarinoihin voi tutustua täältä.
Nettiäänestys on käynnissä 31.3.2019 saakka. Kymmenen eniten ääniä saanutta ajoneuvoa nähdään näyttelyssä Omistajien helmet -osastolla. Itse vuoden 2019 Omistajien helmen valitsevat näyttelyvieraat Classic Motorshowssa 4.–5.5.
