Suurimmalle osalle meistä auton käyttö on osa elämää. Koska maamme on pitkä ja asutus hajallaan, näin myös etäisyydet, joskus suuretkin, edellyttävät kansalaisilta liikkumista asuinpaikan sekä työpaikan välillä. Kokonaan oma alueensa on sosiaalinen elämä sekä harrastukset.
Taajaan asutuilla paikoilla liikkumisongelma ei korostu, koska sekä bussi- että raideliikenne tarjoaa liikkumiseen kohtuulliset mahdollisuudet. Siellä ongelmina ovat ruuhka-aikojen täyttöaste sekä pitkät matkat pysäkeille. Tosiasia on, että parhaat liikkumiseen liittyvät mahdollisuudet koskevat vain pientä osaa ihmisistä, mutta varsinkin perheille se on pysyvä ongelma.
On, jos sitä halutaan!
Suurella osalla työmatkoihin kuluu kohtuuttoman pitkä aika. Sen lyhentämiseksi oman auton käyttö on, ja tulee jatkossakin olemaan, lähes ainoa järkevä vaihtoehto. Sen haittapuoli on parkkipaikkojen etsiminen.
Taajamissa pysäköintitalot ovat hyvä ratkaisu. Yleinen trendi ihmisten kerääntymiseen viittaa aina vain suureneviin asuntokokonaisuuksiin. Pyritään yhä taajempaan asumiseen.
Näistä syistä eri puolilla maailmaa yksityisomistuksessa olevien autojen liikkumista suurkaupungeissa on ryhdytty rajoittamaan. Ainoaksi ratkaisuksi tarjotaan tiheämpää asumista.
Tosiasia kuitenkin on, että asumiseen liittyy suuri määrä itse elämään, elintasoon, viihtymiseen sekä mielenterveyteen liittyviä tosiasioita.
Esimerkkinä vaikkapa kerrostaloasuminen, onko se hallittavissa kaikkien kannalta haluttavaksi tai jopa ihanteelliseksi. Tuskin.
Historiallinen totuus on, että elämä halki vuosituhansien on perustunut omaan yksityisyyteen eli reviirien kunnioittamiseen. Muuten haitat tulevat esiin armottomina ristiriitoina oli sitten kysymys elämisestä kaupungeissa tai maaseudulla. Silloin tarvitaan toisten huomioon ottamista.
Ongelmia voi helpottaa joustavuudella
Ulkomailla ajavat panevat merkille ihmisten erilaisen käyttäytymisen. Vanhoissa kaupungeissa kadut sekä jalkakäytävät ovat kapeita. Siellä on käyttäydyttävä joustavasti.
Joskus osa autoa on sijoitettava jalkakäytävälle, jolloin jalankulkijat joutuvat sitä väistämään. Tämä sallitaan ilman epäkohteliaita mulkaisuja huomauttamisesta puhumattakaan.
Suomessa siitä on tiedossa ”pikavoitto”. Kuvassa näkyvä tilanne Keski-Eurooppalaisessa pikku kaupungissa kertoo, että siellä pysäköinti ei ole välttämättä raivostuttava ongelma.
Tässä tapauksessa parkkiruutu on selvästi merkitty katuun, mutta vapaa ajotie jää niin kapeaksi, että auton omistaja on katsonut ohi ajavien tilan jäävän liian kapeaksi.
Siksi hän, määräyksistä huolimatta, on paikoittanut autonsa osin jalkakäytävälle. Jalankulkijoita se ei ole kuitenkaan näyttänyt haittaavan.
Tässä on yksi osoitus järjen ja joustavuuden käytöstä.
Tässä yhteydessä tulee mieleen toinenkin erikoinen näkymä. Auto oli jätetty seisomaan ajoradalle suojatien päälle. Auton moottori kävi ja omistaja oli ilmeisesti hakemassa tavaroitaan.
Jalankulkijat muuttivat hieman kulkureittiään ja auton kuormaaminen sujui joustavasti.
Arkielämän realismia tämäkin tilanne, joka usein tulee myös omalle kohdalle, kun paikoista on puute.
Joskus tällaiseen käyttäytymiseen otetaan ”lupa” laittamalla hätävilkut päälle. Ehkä ei kuitenkaan olisi onnistunut Pariisin keskustassa.
Eli todettakoon kirjailija Sinikka Nopolan tutun tarinan sanoin – ”ei tehrä näistä ny numeroo.”
Lopputoteamus on, me suomalaiset emme ole vielä kokeneet todellisia hankaluuksia taajamien liikenteessä. Meillä pinna palaa jo puolen minuutin kuluttua. Mutta mikä parasta, meillä on vielä mahdollisuus oppia!
Sopeutuminen tilanteen mukaan osoittaa järkevyyttä.
Tuskin meillä kuvan tilanne onnistuisi aprikoi
Kauko Säätäjä.
