Liikenteen ohjaaminen on aina ollut ykkösasia suurkaupungeissa. Projektien valtavuus antaa kuvan ongelmien suuruusluokasta.

Otetaanpa vertailuluvuiksi vaikkapa tämän päivän Tokio 3,8 ja Kiinan Peking 2,2 miljoonaa asukasta.

Tämän artikkelin esimerkki liittyy monien tuntemaan Pariisiin, jonka väkiluku 2000-luvun alkupuolella liikkui, laskentatavasta riippuen, 2,2 miljoonan tuntumassa. Suur-Pariisin väkiluvun ollessa vuonna 2010 yli 11 miljoonaa.

Väestön keskittyminen kaupunkeihin 1900-luvun alkupuolella toi mukanaan monenlaisia liikkumisen ongelmia.

Varsinkin suurkaupungeissa kaupunkisuunnittelun tehtävät vaativat ennakkoluulottomia ratkaisuja.

Kaupunkisuunnittelu oli tuolloin, ja nyt jos koskaan, ajankohtainen aihe ja sen merkitys on väkilukujen kasvaessa käynyt yhä tärkeämmäksi.

Jo pienemmissäkin kaupungeissa liikkumisen ongelmat oli otettava huomioon. Helsingissä on parhaillaan menossa monia liikenteeseen liittyviä suunnitelmia kuten esim. sisääntuloteiden muuttaminen kaupunkibulevardeiksi, tunnelissa kulkeva Pisararata, Raide-Jokeri, Kruunuvuoren silta.

Kokonaan toista luokkaa olivat liikenneongelmat sellaisten metropolien kuin esim. Pariisin kohdalta.

Jo 1900-luvun alkupuolella oli autokannan nopea lisääntyminen otettava huomioon. Pariisin pohjakarttaa ehdotettiin pantavaksi uusiksi. Yllä olevassa kuvassa, joka on Pariisista vuodelta 1922, otetaan esiin 10 kohtaa, joihin haluttiin tuoda ratkaisu.

Suomen Kuvalehdessä julkaistussa piirroksessa näkyy kuva sisääntuloväylästä, joka on yksi kaupungin keskeistä.

Siitä numerolla 10 merkitty osa on suurennettu toisessa piirroksessa, jossa esim. autoliikenteen osuus näkyy selvästi.

Autoille omat kaistat kaupunkimiljöössä

Nykypäivän vinkkelistä katsottaessa osattiin jo lähes 100 vuotta sitten kartoittaa ja ennakoida kaupunkimiljöön kitkakohdat harvinaisen hyvin. Suunnitelmassa oli, kuten kuvasta näkyy, todellista ideoiden ryöppyä.

Ajankohta uudistuksille oli otollinen. Se liittyi vuoden 1900 maailmannäyttelyyn sekä toisiin nykyaikaisiin Olympialaisiin.

Tapahtuman kunniaksi oli avattu maanalainen rautatie ”Metropolitain”, joka yhdisti Porte Maillot´n Porte de Vincenneen.

Jopa Zeppeliinien liikennöinti oli otettu huomioon. Piirroksesta käy ilmi, että henkilöautoliikenteelle oli varattu kolme kaistaa.

Osa ongelmista pystytään ratkaisemaan kaikkien tyydytykseksi. Onhan kyseessä väestön lisääntyminen ja ympäristön jatkuva muuttuminen.

Katso tästä muita Historian havinaa -juttuja.

Todettakoon, että 1910-luvun aikoihin oman pääkaupunkimme Helsingin osalta ongelmia pyrkivät ratkaisemaan mm. asemakaava-arkkitehti Bertel Jung sekä maailmankuulu arkkitehtimme Eliel Saarinen.

Oheinen kuva on esimerkki luovuudesta ja ennakkoluulottomuudesta.

Artikkelin kuvat Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1922 nro 13.

Teksti: Usko Sipilä.