Uusi aika vaati itsenäisessä Suomessakin moderneja kuljetusvälineitä. Yksityiset kulkuneuvot olivat polkupyöriä lukuun ottamatta 1920-luvulla harvinaisia, mutta maakuntien välinen joukkoliikenne oli kansalle tuttua jo edellisen vuosisadan puolella avatuista rautatieyhteyksistä, ja Helsingissä ja Turussakin raitiovaunut olivat kolistelleet jo vuosikymmeniä.
Keskuksista katsoen maailma saattoi näyttää valmiilta, mutta muualla ihmisten toimintapiirin rajat saneli polkupyörän tai suomenhevosen päivämatka. Tilanne ei suuresti poikennut ajokortittoman ihmisen arjesta tämän päivän syrjä-Suomessa.
Onneksi Suomessa ei ollut pulaa kehitykseen uskovista yrittäjistä. Jokamiehen autoilusta ei tuolloisella elintasolla haaveiltu, mutta selvää oli, että kansa kaipasi kipeästi yhteyksiä.
Linja-auto oli ilmeinen vastaus kysymykseen. Vaikka tieverkosto oli harva ja heikkokuntoinen, linja-autoyhteydet alkoivat kehittyä voimakkaasti 20-luvulta alkaen.
Aluksi kalusto oli heppoista ja hidasta, mutta 30-luvun kuluessa tulevaisuus nousi pyörille. Kotimaiset koritehtaat valmistivat komeita virtaviivakoreja aina vain parempien ja nopeampien alustojen päälle, ja yhteydet paranivat kohisten. Linja-auton kulta-aika ajoittui 30-luvun jälkipuolelta aina 70-luvulle saakka.
Postin postilinja-auto teki ensimmäisen matkansa toukokuussa 1921, reitti oli Rovaniemi-Sodankylä.
1930-luvun lopulla reittejä oli jo 60. Reitillään postilinja-auto kuljetti paitsi kirjeitä, paketteja ja sanomalehtiä, myös matkustajia.
Postilinja-autojen liikennöinti päättyi 1990-luvun lopulla.
Linja-auto Volvo LV-70 on kuvattu tämän vuoden Classic Motorshow -tapahtumassa. Linja-auton omistaa Postimuseo.
Tekstin lähde: Näyttelyteksti.
