Historian havinaa: Mercedes-Benz 190 E 2.3-16 — varaosa-autosta urheiluautoklassikoksi!

Kuva: Veho.

Vuonna 1983 Frankfurtin autonäyttelyssä esitellyn Mercedes-Benz 190 E 2.3-16:n päätarkoitus oli toimia rallin MM-sarjassa B-ryhmän ralliauton luokitteluversiona ja sitä kautta edellisvuonna esitellyn uuden 190-sarjan myynninedistäjänä, mutta vain jälkimmäinen tavoitteista toteutui.

Neliveto tuli rallipoluille yllättäen ennen kuin uutuus ehti valmiiksi ja Mercedes katsoi, ettei takavetoisella autolla kannattanut lähteä haastamaan nelivetoisia malleja.

Mercedes päätti luokitella autonsa B-ryhmän sijasta ryhmään A, ja tehdas kilpaili sillä menestyksellisesti vakioautojen arvosarjoissa ympäri Eurooppaa.

Kuva: Veho.

Yhteistyössä Cosworthin kanssa

Rallihuumassaan Mercedes solmi yhteistyösopimuksen neliventtiilitekniikan aikanaan parhaiten kilpamoottoreissa hallinneen brittiläisen Cosworthin kanssa, joka tehtaan vetäytymispäätöksestä huolimatta suunnitteli, valmisti ja toimitti Mercedekselle 2.3-16 -moottoriin sylinterinkannen.

Formula 1 -moottoreistaan tunnetun Cosworthin ja Mercedeksen yhteistyön tulos oli nelisylinterinen vapaasti hengittävä, kahdella kannen yläpuolisella nokka-akselilla, taotuilla männillä ja neliventtiilitekniikalla varustettu 2,3-litrainen moottori, joka kehitti vakiona 136 kW (185 hv)/7 000 r/min huipputehon. Moottorin polttoaineensaannista vastasi elektronis-mekaaninen polttoaineenruiskutus.

Moottori kiihdytti auton nollasta sataan 7,5 sekunnissa ja auton huippunopeus oli 230 km/h. Mercedeksen omapaino lisävarusteista huolimatta on vain 1 220 kg.

Kuva: Veho.

Moottorin jatkoksi valittiin Getragin välitetty viisiportainen manuaalivaihteisto, jonka 1-vaihde kytketään päälle vaihdekaaviossa alhaalta vasemmalta. Auton takatasauspyörästö on varustettu lukolla, joka tämän luonteisessa autossa on välttämätön varuste.

Auton vakiovarustukseen kuuluu automaattisesti säätyvä takajousitus, se on 15 mm perusmallia matalampi ja sen ulkomuodot poikkeavat merkittävästi vakiomallista.

Suorituskykyä korostettiin ensimmäistä kertaa sarjatuotantoautossa helmasarjalla sekä takaluukun päälle asennetulla spoilerilla, joiden muodot suunniteltiin tuulitunnelissa. Varusteisiin kuului myös aikakauden luksusvaruste lukkiutumattomat jarrut.

Urheilullinen malli kiinnosti ostajakuntaa, sillä ennen myynnin aloittamista tehtaalle oli syntynyt jo 4 000 ennakkotilauksen jono.

Weltrekordfahrten mit dem Mercedes-Benz 190 E 2.3-16 in Nardò (Italien), 1983. Der „Sechzehnventiler“ legt in einer gut 200-stündigen Rekordfahrt 50.000 Kilometer mit einer Durchschnittsgeschwindigkeit von fast 250 km/h zurück.
World-record runs in the Mercedes-Benz 190 E 2.3-16 in Nardò, Italy in 1983. The sixteen-valve model covers a distance of 50,000 kilometres on a record-breaking 200-hour outing averaging a speed of almost 250 km/h.

Kolme maailmanennätystä

Vaikka Mercedes ei päässyt esittämään autonsa suorituskykyä MM-rallipoluilla niin ennen ensi iltaa tehdas ehätti rakentaa uutuusmallilleen merkittävän myynninedistämiskampanjan.

Vuoden 1983 elokuussa Nardòn testiradalla Italiassa Mercedes rikkoi kahdeksan päivän aikana peräti kolme kansainvälisen autoliiton FIA:n keskinopeusennätystä.

Kuusi Mercedes-Benzin testikuljettajaa ajoi 12,6 km mittaisella ympyränmuotoisella radalla 25 000 km, 25 000 mailin ja 50 000 km matkoille uudet maailmanennätykset. Samassa yhteydessä Mercedekselle kirjattiin kaikkiaan 12 kansainvälistä luokkaennätystä.

Pidemmällä välityksellä varustetulla autolla Mercedes kirjasi 25 000 km matkan uudeksi ennätykseksi 247,549 km/h. Mailitulos kohentui lukemaan 247,749 km/h ja 50 000 km keskinopeus uskomattoman hurjaan 247,939 km/h. Tuloksellaan Mercedes murskasi kirjaimellisesti vanhan (179,93 km/h) ennätyksen.

50 000 km matkan taittaminen vei aikaa tarkalleen 201 tuntia, 39 minuuttia ja 43 sekuntia. Testikuljettajien ajovuoroja vaihdettiin kahden ja puolen tunnin välein. Yksi varikkopysähdys kesti ainoastaan 20 sekuntia.

Yhdeksän vuotta ulkosalla

Antti Asunmaan Mercedes-Benz 190 E 2.3-16:lla on mielenkiintoinen historia.
Auton ensimmäinen omistaja osti sen vientiautona työskennellessään Imatran Voiman palveluksessa vuonna 1985 Saudi-Arabiassa. Kahta vuotta myöhemmin vuonna 1987 auto saapui muuttoautona Suomeen.

Tarina kertoo, että Saudi-Arabiaan Saksasta toimitettu auto olisi alun perin tilattu Suomeen, mutta kauppa jäi syntymättä ja sama auto matkasi Suomen sijasta suomalaisomistukseen Lähi-idän Dammamiin.

Autossa on arabiankielinen tyyppikilpi, mutta Suomi-kytköstä tukee se tosiasia, että se on varustettu pohjoismaisilla varusteilla, kuten istuinten lämmittimillä.

Mercedeksen hinta uutena vuonna 1985 vastasi 107 000 nykyeuroa. Verovapaana vientiautona sen hinta oli huomattavasti maltillisempi 49 000 euroa.

Mercedes toimi ensimmäisen omistajansa käyttöautona Helsingissä vuoteen 2004, jonka jälkeen auto matkasi omistajien vaihtuessa Keski-Suomen ja Lapin väliä ennen kun se päätyi Antti Asunmaan omistukseen. Hän on Mercedeksen viides omistaja ja auton pelastaja.

Kuva: Veho.

Katso muita Historian havinaa -juttuja.

Autoa oli säilytetty ennen Asunmaalle siirtymissä viimeisten yhdeksän vuoden ajan ulkona käytännössä hylättynä.

Autoa ei Saudi-Arabiaan viennin vuoksi oltu ruostesuojattu maahantuonnin yhteydessä, ja suomalainen sää ja aikaisemmin ajossa koriin sopukoihin kertynyt maantiesuola olivat tehneet pahojaan.

– Mercedes oli ollut kolmannella omistajalla varaosa-autona. Hän oli ottanut alkuperäisen nahkasisustuksen jo toiseen autoon, mutta projekti jäi kesken ja hän möi molemmat. Seuraava omistaja vastasi ostoilmoitukseeni ja tarjosi autoa entisöitäväksi. Kaupat syntyivät, kun alkuperäinen nahkasisusta oli palautettu takaisin autoon. Jos kysymyksessä olisi ollut joku muu 190-sarjan malli niin se olisi päätynyt suorinta tietä puristimeen.

Kuva: Veho.

Vuodessa liikenteeseen

Teollisena muotoilijana toimiva Asunmaa aloitti Mercedeksen henkiinherättämisen syksyllä 2018.

– Totuus auton kunnosta selvisi nopeasti. Se oli suhteellisen irvokas ilmestys. Minulla oli ollut hieno Mercedes 300CE-24, jonka olin tämän projektin takia myynyt. Mietin, että oliko tässä taas järkeä? Mutta ryhdyin vain töihin, Asunmaa hymyilee.

Entisöintityö kesti käytännössä tasan vuoden. Asunmaan veljekset olivat aiemmin kunnostaneet useita tähtikeuloja parin jenkkiauton lisäksi, joten suhteet ja kanavat olivat kunnossa. Turha ihmettely jäi pois.

Mercedes-kerho, foorumit ja merkkiuskolliset ystävät ympäri maailmaa jakoivat tietoa ja auttoivat osien etsinnässä. Yhteistyötä tarjosivat myös ystävät ja naapurinmiehet, ja lopputulos on komea.

Kuva: Veho.

– Mercedes ja Cosworth yhdessä on legendaarinen pari. Tämän automallin kiinnostavuus ja sen saama innostus 1980-luvun alussa kävi selväksi itsellenikin, kun sain entisöinnin valmiiksi. Moottori on todella raaka, vaikka sen teholukema on nykyautoihin verrattuna maltillinen. Peltisen pakosarjan aikaansaama ääni ei kuulosta tavalliselta Mercedekseltä.

– Ajokokemus on yllättävän raju. Tuntuu, että kaasua on vain pakko painaa lisää. Moottorin vaste on erinomainen. Vetoa riittää ja voima on koko ajan käytettävissä. Myös Getragin vaihteisto on hieno. Suunnittelin itse työkalun vaihdekepin kaavion prässäämistä varten, sillä uutta alkuperäistä ei enää valmisteta. Auton kruunaa upea nelipaikkainen Recaro-nahkasisusta, joka eroaa radikaalisti vakiosta.

// TILAA TÄSTÄ AUTOTODAYN UUTISKIRJE //

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here