Kesärenkaat alle, autoon kiilto pintaan ja kojelaudalta talven- ja siitepölyt pois, päivitys autossa jyskäävään musiikkiin, paxi poskeen ja eikun baanalle.
Kevät kääntymässä kesäksi, päivät pidentymässä, mikäs sen mukavampaa autoilevalle miehelle, miksei naisellekin, mutta ihan pelkkää juhlaa tämä aika ei tunnetusti ole…
Yksi paljon autoileva ja autoalalta ansionsa hankkiva ystäväni kerran tokaisi, että ”kun näkee auton tekemässä jotain holtitonta tai suorastaan pähkähullua julkisella paikalla tai yleisellä tiellä, on hyvin todennäköistä, että kuskilla on päässään hattu”.
Hetken kesti saada ajatuksen juonesta kiinni, mutta näinhän se itse asiassa on; vastikään kortin saaneilla nuorilla- ja siellä osimoilleen kerta vuoteen Nimismiehen puheilla korttia uusimassa käyvillä varttuneemmilla herrasmiehillähän monesti on hattu päässä, usein toki eri päin, mutta päässäpä hyvinkin.
Ja kuten ikävä kyllä tiedetään, ovat nuo janan ääripäät niitä paljon puhuttuja riskiryhmiä mitä liikenneturvallisuuteen tulee.
Jos aloitetaan sieltä nuoremmasta päästä niin ”Liikenneturvan” statistiikka on kohtuullisen kuvaavaa; väestöstä 15-24 -vuotiaita nuoria (siis mopoikäisistä hiukan kolmannelle kymmenelle) on vain reilu 10 %, mutta tieliikenteessä vuosittain osumaa ottavista jopa joka kolmas kuuluu tuohon ikäryhmään.
Suurin osa nuorista tielläliikkujista toki ottaa turvallisuuden vakavasti, eikä leiki omalla tai muiden hengellä, mutta reilu kymmenys nuorista kuuluu ”riskikuljettajien” ryhmään.
Vanhan sanonnan mukaisesti ”joukossa tyhmyys tiivistyy” ja tuossa nuorten riskikuljettajien ryhmässä tämä pitää tuskallisen hyvin paikkansa; nuoren kuljettajan onnettomuusriski kasvaa suhteettoman paljon sitä mukaa mitä enemmän kavereita on kyydissä, samassa suhteessa päättömän näyttämisenhalun kanssa.
Siinä sitten mennään, takavetoisella tehokkaalla autolla, ilman turvavöitä, kesäviikonloppuna, ylinopeudella, tieltä suistuen, monesti vielä päihteitä veressä, juotua tai muuten nautittua.
Kun katsotaan sitä ikähaitarin toista päätä niin eipä hurraa-huutoja tule ensimmäisenä mieleen sielläkään.
Yli 65-vuotiaita a.k.a. ”senioreita” alkaa kansastamme olla jo kohta neljännes ja kun onnettomuusriski lähtee nousemaan tasaisesti 70 vuoden iästä, on edessämme kasvava tarve ottaa tämä autoileva kansanosa huomioon.
Iän myötä, pelkän ikääntymisen vaikutusten lisäksi, erilaiset sairaudet ja niiden hoitoon tarvittavat lääkitykset aiheuttavat erilaisia haasteita monimutkaisiin liikennetilanteisiin, reagointikyvyn heiketessä.
Toki suuren osan ikääntymisen rattaisiin heittämistä kapuloista voi kiertää hyvällä ennakoinnilla ja varovaisuudella, mutta kaikkea ei voi ennakoida, liikenteessä kun on muitakin.
Yleisimmin ikäihmisen aiheuttama auto-onnettomuus on seurausta havainto- ja ajovirheistä, toisinaan sattuu myös sairauskohtauksen aiheuttamia suistumisonnettomuuksia.
Jalankulkijoina ikäihmiset ovat yllättävän suuressa vaarassa suojatiellä, puolet heidän liikenteessä loukkaantumisistaan kun tapahtuu lähtökohtaisesti tuolla turvatulla alueella, ja kolmannes kuolemista!
No mitäpä tälle kaikelle sitten pitäisi tehdä, jotta riskejä saataisiin pienennettyä ja sekä vanhat, että nuoret hattupäät osaksi kaikille turvallisempaa liikennettä?
Autonomisti kuuluu siihen ikäryhmään, joka katseli niiden ainoiden iltauutisten jälkeen ”Tietoiskuja”. Näissä kansaa valistettiin mitä erilaisemmista huolenaiheista, monesti myös liikenteeseen liittyen.
Toki osa näistä oli enemmänkin myötähäpeää aiheuttaneita pläjäyksiä, mutta mieleen on jäänyt erittäin vahvasti edelleen liikennekäyttäytymiseen vaikuttava ”mustasta jäästä” varoittanut filminpätkä, jossa mustiin pukeutunut ”kuolema” levitti tielle luudallaan jotain mustaa ja vaarallista. Tämä kuva tulee edelleen mieleen joka kerta, kun nykyinen pirssi kilauttaa varoituksen lämpötilan laskemisesta alle neljän lämpöasteen.
Tätä muistijälkeä mukaillen voitaisiin kokeilla noihin nuorempiin sosiaalisen median valistusvoimaa; voimakkaasti valtion ja erilaisten järjestöjen taholta tukien voitaisiin tuoda esiin liikenneonnettomuuksista selvinneitä nuoria kertomaan omaa tarinaansa kohderyhmälleen oikeissa kanavissa ja antamaan kasvot sekä mahdollisesti myös se onnettomuudessa rikkoutunut kehonsa tueksi sille viestille, joka täytyy saada taottua jokaisen nuoren kuljettajan mieleen ja liikennekäyttäytymiseen; kuolemattomuutta ei todellisessa maailmassa ole ja se ei kummoista silmänräpäystä vaadi, kun yksi tai useampi ihmiselämä menee lopullisesti rikki, tai loppuu vallan.
Seniori-osaston turvallisuutta ajatellen tulemme todennäköisesti tarvitsemaan lainsäädännön muutoksia, tai ainakin tarkennuksia. Toki ajokorttia uusitaan nykyisinkin määrätyn iän saavutettuaan säännöllisten lääkärintarkastuksien myötä, mutta rehellistä ja suoraa palautetta muutamalta ikämieheltä saaneena ei tämä nykyinen systeemi ihan täysin Autonomistia vakuuta.
Anteeksi nyt vaan faija, mutta 70 ikävuoden jälkeen lääkäriin kerta vuoteen ja liikennettä ajatellen ennalta määrätty perusteellinen tarkastus (näkö, kuulo, liikkuvuus, reagointikyky, muisti, jne.) ja sitten vasta ajolupa vuodeksi kerrallaan!
Jalan kulkevia senioreita ajatellen voidaan suhteellisen helposti rakentaa lisää turvallisuutta tienylityksiin, suojateihin vaan keskikoroke ajokaistojen väliin, niin eipä tarvitse ottaa koko valtaväylän levyisiä spurtteja, ei vanhojen eikä nuorten.
Kuka lieneekään se liikenneministeri, joka ottaa nämä liikenteen elinkaaren riskaabelit päät hellään huomaansa? Kun Antti saat sen hallituksesi kasaan, niin tässä sinulle ja liikenneministerillesi haaste, jota kaivataan enemmän kuin niitä ”vappusatasia”.
Ja jos neuvoja kaipaat niin ota yhteyttä, Autonomisti konsultoi varmasti vähemmällä puolueellisuudella ja ristivedolla kuin ne Säätytalon lobbarit, ja ilmaiseksi.
Yhteydenottoasi odotellen,
Autonomisti
“Autonomisti” on keski-ikäinen, autojen sisällä, alla ja ympärillä ikänsä viettänyt autoalan ammattilainen, aina autoista lapsellisen kiinnostunut, hiukan sarkastinen, ja aina oikeassa.
