Noin joka viides suomalainen on auttanut muita liikenteen onnettomuuspaikalla ja lähes yhtä monella on kokemusta avunsaamisesta, selviää LähiTapiolan kyselystä.

Ensiavun asiantuntijan mukaan saatamme aliarvioida osaamistamme auttajina, mutta jo pienet teot voivat auttaa pelastamaan toisen hengen.

Vain noin puolet tietää, mitä turvallisuusvarusteita omasta autosta löytyy, vaikka niiden tunteminen voi ripeyttää toimintaa onnettomuuspaikalla.

Enemmistö suomalaista arvelee osaavansa toimia, jos saapuisi tai joutuisi tien päällä onnettomuustilanteeseen.

LähiTapiolan Arjen katsaus -kyselyssä runsaat 70 prosenttia vastaajista sanoo, että osaisi hälyttää apua ja 63 prosenttia kertoo, että tietäisi suunnilleen, missä järjestyksessä kannattaisi soittaa apua, auttaa muita henkilöitä ja varoittaa muuta liikennettä. Ensiapua uskoo osaavansa antaa joka kolmas.

– Ensiavun osaajien määrä kuulostaa yllättävän pieneltä, kun ottaa huomioon, kuinka moni suomalainen on käynyt ensiapukurssin, ja auttamistaitojahan meillä opetellaan jo koulussa. Tässä saattaa olla pientä epäselvyyttä ensiavun anto -käsitteestä tai ehkäpä pelkoa siitä, että saattaisi tehdä jotain väärin. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että hyvin pienetkin teot voivat auttaa onnettomuuteen joutunutta. Jo soitto hätäkeskukseen on ensiapua – ei se tarkoita vain haavojen sitomista tai elvyttämistä, sanoo Punainen Risti Ensiavun hallintopäällikkö Mirja Sjöberg, joka on myös pitkän linjan ensiapukouluttaja.

Kyselytulosten mukaan noin puolet suomalaisista tietää, miten voisi varoittaa muuta liikennettä ja mitä varusteita omasta autosta tai ajoneuvoista yleensä löytyy onnettomuuden varalle.

Lain mukaan ainut pakollinen turvallisuusvaruste henkilöautoissa on varoituskolmio, mutta kolaripaikalla tarpeen voivat olla niin ensiapulaukku, heijastinliivi, taskulamppu kuin jopa käsisammutin.

– Tärkeintä ei ole se, miten suuri varustearsenaali omasta autosta löytyy, vaan se, että niitä tarvittaessa osaisi käyttää. On inhimillistä, että onnettomuustilanteessa moni menee hämilleen, mutta tällöinkin auttaa, jos tietää, mistä auton lokeroista turvallisuusvarusteet löytyvät ja mitä ensiapupakkauksessa on. Turvavyöleikkuri tai lämpöpeite eivät välttämättä tule mieleen, jos niitä ei ole ennen nähnyt, sanoo LähiTapiolan liikenneturvallisuudesta vastaava johtaja Tapani Alaviiri.

Askeleita auttamiseen onnettomuuspaikalla

Ei ole kahta täysin samanlaista onnettomuustilannetta, mutta paikalle saapuva voi pyrkiä noudattamaan tiettyä kaavaa. Punaisen Ristin Sjöberg kannustaa tekemään ensin tilannearvion: mitä on tapahtunut ja onko joku loukkaantunut. Ennen toimiin ryhtymistä on hyvä pysähtyä muutamaksi sekunniksi, jotta hahmottaa, mitä on tapahtunut.

– Jos paikalla on useampi auttaja, on tehtäviä hyvä jakaa. Tärkeintä on ensin auttaa mahdollisia hädässä olevia ja hälyttää apua hätänumerosta 112. Hätäkeskuksesta saa myös ohjeita, kuinka loukkaantuneita voi auttaa. Auttamisjärjestys voi tietysti vaihdella tilanteesta riippuen, mutta olisi hyvä, että yksi auttajista voisi lähteä varoittamaan muuta liikennettä ja viedä varoituskolmion, sanoo Sjöberg.

Tärkeää on samalla muistaa oma turvallisuus ja pyrkiä ehkäisemään lisäonnettomuuksia.

– Etenkin maantiellä ja huonon näkyvyyden vallitessa lisäonnettomuuksien riski voi kasvaa. Heijastinliiviä tai esimerkiksi taskulamppua kannattaa säilyttää auton sisätiloissa, jotta ne saisi päälle ennen tielle astumista. Mitä huonompi näkyvyys ja mitä suurempi nopeus ajoradalla on, sitä loitommas tien varteen varoituskolmio suositellaan viemään. Näin muut tielläliikkujat ehtivät hidastamaan ennen onnettomuuspaikkaa, sanoo Alaviiri.

Jo onnettomuuspaikalle saapuessa on syytä muistaa varovaisuus. Jos pysähdyt auttamaan, parkkeeraa oma autosi turvallisesti tien reunaan ja kytke hätävilkut päälle. Nykyisen tieliikennelain mukaan muuta liikennettä voi varoittaa hätävilkuilla myös liikkuvasta ajoneuvosta.

Monilla jo auttamiskokemusta – apua omien kykyjen mukaan

Arjen katsaus -kyselyn mukaan moni suomalainen on jo ollut liikenteessä tilanteessa, jossa on tarvinnut tai saanut apua. Kyselyn vastaajista 18 prosenttia eli lähes joka viides kertoo tulleensa onnettomuuspaikalle, jossa on auttanut muita.

15 prosenttia vastaajista on ollut osallisena liikenneonnettomuudessa, jossa on saanut apua. Vajaa kymmenes taas on ollut osallisena onnettomuudessa, jossa hän on itse auttanut muita.

Enemmistöllä eli runsaalla 60 prosentilla vastaajista ei vielä ole tällaisia auttamiskokemuksia.

Lain mukaan meidän kaikkien on pyrittävä auttamaan muita onnettomuuden sattuessa.
Tieliikennelakiin on kirjattu, että tienkäyttäjän on jäätävä onnettomuuspaikalle ja kykynsä mukaan avustettava loukkaantuneita tai muutoin osallistuttava onnettomuuden vaatimiin toimenpiteisiin.

Usein riittävä toimi on soitto hätäkeskukseen. Jos hätäilmoituksen tekee 112 Suomi -sovelluksen kautta, pelastusviranomaiset saavat suoraan onnettomuuspaikan sijaintitiedot.

Loukkaantuneen pelastumiseksi voi riittää hengityksen tai verenkierron turvaaminen, rohkaisee Mirja Sjöberg.

– Nykyisten suositusten mukaan loukkaantunutta ei tarvitse siirtää pois autosta, ellei se ole esimerkiksi tulipalovaaran takia välttämätöntä. Vähintä, mitä voi tehdä, on varmistaa, että toisen hengitys kulkee. Jos turvavöissä istuvan tajuttoman loukkaantuneen pää roikkuu alaspäin, nosta se kahdella kädellä tukien ylös penkin niskatukea vasten ja tarkista, että hän hengittää. Jää myös tukemaan tajuttoman päätä, jotta hengitystiet pysyvät auki, kunnes ammattiapu saapuu paikalle.

– Oman turvallisuuden tähden kannattaa myös varoa mahdollisia laukeamattomia turvatyynyjä. Loukkaantunutta voi auttaa auton ulkopuolelta ojennetuin käsin siten, ettei itse asetu ratin ja autettavan väliin, sanoo Sjöberg.

Tulipalojen ehkäisemiseksi kannattaa myös katkaista onnettomuusautosta virta.

LähiTapiolan Arjen katsaus -kyselytutkimukseen vastasi 15.–21. tammikuuta 1027 suomalaista. He edustavat maan 15–74-vuotiasta väestöä, Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Kyselyn toteutti Kantar TNS ja sen virhemarginaali on noin 3,1 prosenttiyksikköä.