Suomen teillä varoitetaan hirvistä, poroista, peuroista ja kauriista. Varoitusmerkki ei päädy tienvarteen sattumalta, vaan se kertoo kohonneesta onnettomuusriskistä, kertoo asiantuntija.

Myös törmäyksissä pienempien hirvieläinten, kuten peurojen, kanssa tulee vuosittain kymmeniä henkilövahinkoja. Pimeinä syyskuukausina riski törmätä eläimeen on suurin.

Siinä yksi taas jolkottaa! Musta hahmo juoksee keltaisella taustalla. Tienvarressa vilahtaa ohi kuva hirvestä, hetken päästä keskellä kolmiota loikkaa peura. Hirvieläimistä varoittavia liikennemerkkejä tulee maantiellä ajaessa vastaan tasaista tahtia. Ei niihin aina oikeastaan kiinnitä edes huomiota. Mutta pitäisikö?

Kyllä kannattaa, vakuuttaa liikenneturvallisuuden johtava asiantuntija Marko Kelkka Uudenmaan ELY-keskuksesta. Hän on yksi niistä Suomen kymmenistä asiantuntijoista, jotka miettivät varoitusmerkkien paikkoja tienvarsilla. Kelkka kollegoineen asettaa merkit Uudenmaan lisäksi Kanta- ja Päijät-Hämeen suurille teille.

– Varoitusmerkkejä pyritään sijoittamaan sellaisille tieosuuksille, joissa on korostunut onnettomuusriski. Tämä perustuu esimerkiksi edeltävien vuosien onnettomuusmääriin, eläinkantojen kokoon ja metsästäjiltä eläinten reiteistä saatuihin tietoihin. Toki eläin voi joskus tulla tielle muuallakin, joten varovaisuus kannattaa aina, sanoo Kelkka.

Hirvieläinvaroitusmerkki viestii, että tiealueella liikkuu eläimiä. Tyypillisiä riskikohtia ovat Kelkan mukaan riista-aitojen päät ja aukkokohdat sekä metsän reunat. Usein hirvieläimet viihtyvät alavilla, kosteilla metsämailla, ja peurat ja kauriit myös peltomaisemissa.

– Varoitusmerkistä alkaa vaara-alue, joka jatkuu yleensä useita kilometrejä. Koko sen ajan on hyvä seurata tien lisäksi myös pientareita ja ajaa sellaista vauhtia, että ehtii tarvittaessa reagoida. Syksyllä eläimet ovat aktiivisia, ja samaan aikaan ajokeli heikkenee. Jos eläin juoksee syysiltana tielle, pimeys ja liukkaus lisäävät onnettomuuden riskiä, sanoo LähiTapiolan liikenneturvallisuudesta vastaava johtaja Tapani Alaviiri.

Peura- ja kauriskanta kasvussa – oma varoitusmerkki

Tienpitäjillä on ollut vuosikymmeniä käytössään kaksi hirvieläimistä varoittavaa merkkiä: hirvi ja poro. Kesällä 2020 repertuaariin tuli myös kauriseläinmerkki. Se oli yksi uuden tieliikennelain mukanaan tuomista liikennemerkeistä. Kauriseläinmerkillä varoitetaan sekä kauriista että peuroista.

Uudenmaan ELY-keskuksen alueella on näkynyt viime vuosina vauhdilla kasvanut valkohäntäpeurakanta. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan kanta on koko Suomessa noin kolminkertaistunut 2000-luvulla ja painottuu juuri maan lounaisosiin. Metsäkauriista, eli hirvieläimistämme pienimmästä, ei tehdä varsinaista kanta-arviota, mutta kolari- ja saalistilastot kertovat myös sen yleistyneen Etelä-Suomessa.

Kelkka kollegoineen esitti lainvalmistelijoille uuden varoitusmerkin käyttöönottoa. Aiemmin peuroista ja kauriista varoittava merkki löytyi esimerkiksi Ruotsista.

– Ennen hirvellä varustettu merkki kattoi alueellamme myös pienemmät hirvieläimet. Se ei ollut kovin selkeä viesti tienkäyttäjälle, koska hirvi on kuitenkin huomattavasti peuraa suurempi, ja eri hirvieläinlajit voivat myös käyttäytyä vähän eri tavalla. Nyt kuljettajat voivat paremmin varautua, sanoo Kelkka.

Myös törmäys pienempään sarvipäähän voi olla kohtalokas

Tilastokeskuksen Riistaonnettomuustilaston mukaan hirvionnettomuuksien määrä on laskenut Suomessa viime vuosina, mutta samaan aikaan valkohäntäpeura- ja metsäkauriskolareiden määrä on kasvanut. Vuonna 2020 törmäyksiä hirviin oli noin 1 500, kun valkohäntäpeuraonnettomuuksia oli runsaat 7 200 ja metsäkauriskolareita noin 5 100. Sama kehitys heijastuu henkilövahinkotilastoissa.

Tilastokeskuksen Tieliikenneonnettomuustilaston ennakkotiedon mukaan viime vuonna eläinonnettomuuksissa kuoli kolme ja loukkaantui noin 150 ihmistä. Yliaktuaari Matti Kokkonen kertoo, että menehtymisistä yksi tapahtui peura- tai kauriskolarissa, muut hirven kanssa.

Loukkaantuneista noin kaksi kolmesta törmäsi hirven ja valtaosa muista pienemmän hirvieläimen kanssa. Kokkonen kertoo, että vuosina 2015–2020 noin 90 prosenttia pienempien hirvieläinten kanssa sattuneista henkilövahinko-onnettomuuksista on tapahtunut peuran tai kauriin, loput poron kanssa. Tilasto ei erittele peuroja ja kauriita.

– Esimerkiksi moottoripyöräilijälle törmäys peuraan voi olla jopa kohtalokas. Vaara-alueilla kannattaa tietysti varoa ihan siksikin, että vältyttäisiin eläinuhreilta. Varoitusmerkki antaa osviittaa siihen, kuinka eri eläinten kohtaamiseen voi varautua. Esimerkiksi peuravaara-alueella katsetta voi suunnata tien laidassa vähän hirvivaaraa alemmas. Hirvi myös suositellaan väistämään takapuolelta, koska se juoksee yleensä eteenpäin, kun taas peurat voivat pomppia moneen suuntaan, kertoo Tapani Alaviiri.

Vaara-alueet vaihtuvat ajoittain – hirvi pääsee aidankin yli

Siinä missä eteläisessä Suomessa on viime vuodesta mietitty uusia peura- ja kaurisvaara-alueita, pohjoisessa Suomessa hiotaan hirvien ohella porovaara-alueita. Marko Kelkka kertoo, että ELY-keskusten välillä voi olla pieniä eroja siinä, millä perusteilla vaara-alueet määritetään, mutta perusperiaatteet ovat samat.

– Työtämme on huolehtia liikenneturvallisuudesta ja ehkäistä henkilövahinkoja. Tärkeää on myös koettu turvallisuuden tunne: ei merkkejä kannata laittaa joka tieosuudelle, vaan ainoastaan sinne, missä eläinten tiedetään liikkuneen enemmän. Hirvieläinkolari on siitä erityinen onnettomuustyyppi, että se voi sattua maantiellä kenelle tahansa. Siihen voi joutua, vaikka kuinka noudattaisi sääntöjä ja nopeusrajoituksia, mutta toki ennakoinnilla ja varovaisuudella voidaan törmäyksiä ehkäistä, sanoo Kelkka.

Uudenmaan ELY-keskuksessa varoitusalueet on pyritty käymään läpi noin viiden vuoden välein. Toisinaan yksittäinen hirvivaroitusmerkki voi ilmestyä tienvarteen nopeastikin. Muutoksia vaara-alueisiin aiheuttavat esimerkiksi uudet riista-aidat ja uudet asuinalueet, jotka muuttavat hirvien kulkureittejä.

Riista-aidat ovat Kelkan mukaan ELY-keskuksen tehokkain keino ehkäistä eläinonnettomuuksia, mutta valitettavasti nekään eivät aina pysäytä nelijalkaisia.

– Valitettavasti tiedetään, että joskus hirvet ovat tulleet riista-aidan yli. Päättäväinen yksilö voi yrittää hypätä aidan toiselle puolelle, ja joskus siinä myös onnistuu. Pienemmät hirvieläimet, kuten peurat, voivat myös puikahtaa riista-aitojen raoista. Täydellistä turvallisuuden tunnetta riista-aidatkaan eivät siis tarjoa.

Kun tulet hirvieläinvaroitusalueelle, muista nämä

• Hirvi-, peura- ja kauriseläinvaroitusmerkit on asetettu sellaisiin tienkohtiin ja tieosuuksille, joissa kolaririski on korostunut. Ne viestittävät: täällä liikkuu eläimiä.
• Varoitusmerkki aloittaa vaara-alueen. Ne on pyritty sijoittamaan siten, että tienkäyttäjällä on aikaa toimia. Lisää tarkkaavaisuutta ja hidasta vauhtia tarvittaessa.
• Ennakoi eläimen mukaan. Jos näet tien lähellä hirven, sen seurassa on usein toinen. Porot taas liikkuvat usein isoissa tokissa ja voivat odottaa mutkan takana tai notkopaikassa. Hirvi juoksee usein suoraan tien yli, mutta peurat ja kauriit voivat pomppia edestakaisin ja poro lönkötellä pitkäänkin tiellä. Poro ei juuri pelkää autoa.
• Hirvieläinkolareiden riski on suurin syksyllä. Varo etenkin aamu- ja iltahämärissä, sillä silloin myös hirvet, kauriit ja peurat liikkuvat. Pimeällä kannattaa käyttää kaukovaloja aina, kun se ei häiritse vastaantulevaa liikennettä.
• Jos näet tiellä eläimiä, voit varoittaa muita tienkäyttäjiä vilkuttamalla valoja ja hätätilanteessa kytkemällä hätävilkut päälle. Jos törmäät hirvieläimeen, ilmoita aina hätäkeskukseen.
• Vakuutus on turvana, jos vahinko sattuu. Eläinonnettomuudessa tulleita henkilövahinkoja korvataan lakisääteisestä liikennevakuutuksesta ja omalle ajoneuvolle aiheutuneita vahinkoja vapaaehtoisesta kaskovakuutuksesta.