Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tietojen mukaan päihtyneiden moottoriajoneuvonkuljettajien aiheuttamissa liikenneonnettomuuksissa vuosina 2016–2020 kuoli kaikkiaan 326 henkilöä, joiden joukossa oli neljä polkupyöräilijää ja yksi jalankulkija.
Alkoholi oli edelleen yleisimmin käytetty päihde, mutta myös eri päihteiden sekakäyttö oli yleistä.
Huumekuskien aiheuttamien kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä kasvoi edelliseen viisivuotisjaksoon verrattuna yli kolmanneksella.
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat kaikki kuolemaan johtaneet tieliikenneonnettomuudet Suomessa.
Onnettomuustietoinstituutin päihderaporttissa on tarkasteltu vuosina 2016–2020 tutkittuja onnettomuuksia. Päihtyneiden kuljettajien viiden vuoden aikana aiheuttamat 284 kuolemaan johtanutta moottoriajoneuvo-onnettomuutta vastaa yli kolmannesta kaikista kuolonkolareista.
– Päihteet ovat liikenteessä keskeinen turvallisuusongelma. Tuoreessa liikenneturvallisuusstrategiassa on esitetty monia toimenpiteitä, joilla vähennetään päihtyneenä ajamista. Ne tulisi nopeasti ottaa käyttöön, toteaa Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari.
Huumeonnettomuuksien määrä ennätyslukemissa 2020
Huumausaineen vaikutuksen alaiset kuljettajat aiheuttivat vuosina 2016–2020 yhteensä 83 kuolemaan johtanutta moottoriajoneuvo-onnettomuutta, mikä oli 11 prosenttia kaikista kuolemaan johtaneista onnettomuuksista.
Vuonna 2020 huumeonnettomuuksia oli enemmän kuin koskaan aiemmin, niiden osuus oli 16 % kaikista kaikista kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista. Huumekuskeille oli tyypillistä lääkkeiden ja huumeiden sekakäyttö.
Edelliseen viisivuotisjaksoon eli vuosiin 2011–2015 verrattuna kuolemaan johtaneiden moottoriajoneuvo-onnettomuuksien kokonaismäärä pieneni 11 prosenttia. Alkoholionnettomuuksien määrä laski vastaavana aikana kuudella prosentilla. Huumeonnettomuuksien määrä sen sijaan kasvoi 38 % ja lääkeonnettomuuksien määrä 31 %.
Päihtyneistä kuolonkolareiden aiheuttajakuljettajista joka toinen (53 %) oli pelkän alkoholin vaikutuksen alainen. Toinen puoli kuljettajista oli huumeen, ajokykyyn mahdollisesti vaikuttaneen lääkeaineen tai useamman päihteen yhteisvaikutuksen alaisia. Eri päihteiden sekakäyttöä havaittiin kaikkiaan 30 prosentilla päihdekuljettajista.
– Lääkityksen vaikutuksen arvioiminen ajokykyyn ja onnettomuuden aiheutumiseen on monessakin mielessä haastavaa. Sama valmiste voi esimerkiksi olla reseptinmukainen hoitotarkoituksessa määrätty lääke tai päihtymistarkoituksessa käytetty laiton päihde. Tutkijalautakuntaan kuuluva lääkäri arvioi tilanteen jokaisessa onnettomuudessa erikseen. Aihe vaatisi sekä kokonaisvaltaisempaa tarkastelua että erillistutkimusta, pohtii Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty.
Ylinopeudet ja puutteet turvalaitteiden käytössä korostuvat alkoholionnettomuuksissa
Vuosien 2016–2020 päihdeonnettomuusaineistossa alkoholionnettomuus oli tyypillisesti viikonloppuyönä tapahtunut yksittäisonnettomuus. Alkoholin vaikutuksen alaisista kuljettajista 75 prosentilla veren alkoholipitoisuus ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan (1,2 ‰).
Turvalaitteiden käyttämättömyys vaikutti useasti päihdeonnettomuuksien seurausten vakavuuteen. Alkoholin vaikutuksen alaisista kuljettajista vain kolmannes käytti asianmukaisesti pakollisia turvalaitteita, kuten turvavyötä tai kypärää.
Alkoholionnettomuuksissa esiintyi myös suuria ylinopeuksia. Onnettomuuden aiheuttajista 70 % ajoi vähintään 10 km/h ylinopeutta, ja puolet ylitti tien nopeusrajoituksen reilusti (ylinopeutta vähintään 30 km/h).
Alkolukosta ratkaisu humalassa ajamisen torjuntaan?
Monella päihdekuskilla oli tilillään aikaisempia rattijuopumuksia. Alkoholin vaikutuksen alaisista kuljettajista kolmannes oli saanut onnettomuutta edeltäneiden viiden vuoden aikana vähintään yhden rangaistuksen rattijuopumuksesta. Huumausaineen vaikutuksen alaisista kuljettajista aiemman rangaistuksen päihtyneenä ajamisesta oli saanut yli puolet.
– Tutkijalautakunnat ovat tuoneet esiin, että päihdeongelmien varhaiseen tunnistamiseen ja niiden hoitoon pitäisi olla riittävästi resursseja. Tämä ehkäisisi rattijuopumuksen uusimiskierteitä. Myös humalassa ajamisen estävä alkolukko olisi laajemmin käytettynä tehokas keino rattijuopumuksen estämisessä, toteaa Räty.
Pyöräilyyn promilleraja?
Kaikista liikenneonnettomuuksissa kuolleista polkupyöräilijöistä ja jalankulkijoista vuosina 2016–2020 noin neljännes liikkui päihtyneinä.
Lautakuntien tutkimissa päihdeonnettomuuksissa kuoli yhteensä 42 päihtynyttä jalankulkijaa ja pyöräilijää vuosina 2016–2020. Heistä 33 oli alkoholin vaikutuksen alaisena ja 9 oli käyttänyt muita päihteitä.
Alkoholin vaikutuksen alaisista 14 pyöräilijästä seitsemän kuoli yksittäisonnettomuuksissa ja seitsemän yhteenajoissa moottoriajoneuvojen kanssa.
Yhteenajoista viidessä pyöräilijä oli aiheuttaja. Alkoholin vaikutuksen alaisista 19 jalankulkijasta jokainen kuoli yhteenajoissa moottoriajoneuvon kanssa. Niistä 11:ssä jalankulkija oli onnettomuuden aiheuttaja.
Alkoholin vaikutuksen alaiset jalankulkijat ja pyöräilijät olivat tyypillisesti voimakkaasti päihtyneitä, heistä yhteensä 97 %:lla veren alkoholipitoisuus oli vähintään 1,2 promillea.
Tuoreessa liikenneturvallisuusstrategiassa on päätetty selvittää pyöräilyyn asetettavaa promillerajaa. Myös poliisin mahdollisuuksia puuttua päihtyneenä pyöräilyyn ollaan parantamassa.
Hoitoa, valvontaa, ja kovempia rangaistuksia
Tyypillisimpiä tutkijalautakuntien toteamia riskitekijöitä päihtyneiden kuljettajien aiheuttamissa onnettomuuksissa olivat päihteiden vaikutuksen lisäksi ylinopeus, turvavyön käyttämättömyys ja yleinen piittaamattomuus liikennesäännöistä.
Turvallisuuden parannusehdotuksissaan tutkijalautakunnat korostivat alkolukon merkitystä alkoholionnettomuuksien ennaltaehkäisyssä. Ehdotuksissa painotettiin myös ylinopeus- ja liikennepäihtymysvalvonnan yleistä tehostamista.
Tutkijalautakuntien mielestä päihtyneenä ajamista on käsiteltävä ennen kaikkea ajoterveysongelmana. Päihderiippuvaisten ihmisten hoitoa tulee kehittää. Lautakunnat kannattivat myös rangaistusten koventamista.
Taustatietoja päihderaportista
OTI-päihderaportissa on tarkasteltu sellaisia liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien vuosina 2016–2020 tutkimia kuolemaan johtaneita tieliikenneonnettomuuksia, joissa moottoriajoneuvon kuljettaja, polkupyöräilijä tai jalankulkija oli alkoholin, huumausaineen tai ajokykyyn mahdollisesti vaikuttaneen lääkeaineen vaikutuksen alainen.
Henkilö saattoi olla samanaikaisesti myös useamman päihteen vaikutuksen alainen.
Tarkastelua varten tutkijalautakunta-aineistosta poistettiin sairauskohtausonnettomuudet, joissa kaikki saman onnettomuuden uhrit kuolivat tapaturmaisten vammojen sijasta sairauskohtaukseen.
Raporttia lukiessa on huomattava, että kaikista kuljettajista, polkupyöräilijöistä ja jalankulkijoista ei ollut saatavilla päihdetietoja.
Kaikki raportissa esitetyt prosenttiluvut laskettiin tapauksista, joista tiedot oli saatavilla. Esimerkiksi alkoholionnettomuuksien aiheuttajien osuus laskettiin niistä kuljettajista, joiden veren alkoholipitoisuus oli tiedossa.
// TILAA TÄSTÄ AUTOTODAYN UUTISKIRJE //
