Historian havinaa: Nykyaikaisen henkilöauton kantaisän tarina kesti 80 vuotta

Ensimmäisessä kuvassa on Panhardin viimeiseksi jäänyt uutuus 24 CT vuodelta 1963 Au Salon De Londresin autonäyttelyssä. Toisessa on dramatiikkaa karuimmillaan. Panhardin valmistama panssarivaunu oli valittu kuljettamaan Presidentti Charles de Gaullen arkku hautajaissaatossa vuonna 1970.

22.2.2018 20.45

1880-luvun loppupuolella tehtiin eri tahoilla monia pyörillä liikkumiseen liittyviä keksintöjä. Sellaisia olivat muun muassa saksalaisten bensiinikäyttöisen Otto-moottorin keksijä Nicolaus Otto sekä Karl Benz, joka 1885 valmisti ensimmäisen moottorilla kulkevan auton.

Moottorin valmistajina tulivat tunnetuiksi Gottlieb Daimler ja Wilhelm Maybach. Ranskassa samoissa puuhissa työskenteli Armand Peugeot.

Kaikissa sen ajan prototyypeissä moottori sijaitsi takapyörien päällä istuimen alla.

Nerokasta ranskalaista keksijää Emile Levassoria tämä konstruktio ei tyydyttänyt. Jo 1880-luvun lopulla hän päätyi miettimään toisenlaista ratkaisua sijoittaa auton moottori jäähdyttimineen kulkuvälineen etuosaan.

Automobiilin kehitystä ajatellen tämän merkittävän innovaation hän toteutti yhdessä teollisuusmies René Panhardin kanssa.

Erikoinen toteutus paransi vaunun ohjattavuutta sekä antoi suojan etenkin etuistuimilla oleville että myös matkustajille.

Prototyyppi syntyi 1890

Uudenlainen konstruktio oli syntynyt, entä siihen tarvittava voimanlähde. Uutta ajattelussa oli se, että jo tuolloin keksijät päätyivät hyödyntämään alihankintaa.

He valitsivat autonsa moottoriksi saksalaisen Gottlieb Daimlerin valmistaman. Prototyyppi syntyi 1890 ja esiteltiin julkisuudessa seuraavana vuonna 1891.

Uuden oivalluksen osakseen saama huomio sekä kiinnostus herättivät ansaitun huomion. Tilauksia kertyi vuoden loppuun yhteensä kuusi ajoneuvoa.

Siitä innostuneena keksijäduo aloitti automobiilinsa sarjatuotannon.

Vuotta 1891 voidaan pitää henkilöauton kantaisän syntymävuotena.

Menestys hiipui toiseen maailmansotaan

Uuden tulokkaan menestys oli taattu. Vuosisadan loppuun mennessä, vuosikymmenen lopussa näitä Panhardeja valmistui 467 kappaletta. 

Tuolloin tehtaan tuotanto-ohjelmassa merkin korimalleja oli jo kymmeniä. Mukana myös ensimmäinen sarjavalmisteinen, muun maussa armeijan käyttöön soveltunut kuorma-auto.

Menestys jatkui 1900-luvun alkuvuosikymmeninä mutta toinen maailmansota toi pilviä valmistajan taivaalle. Vaikeutunut rahatilanne vei yhteistyökumppanin etsintään. Sellaiseksi löytyi etupyörävetoisesta autostaan kuuluisaksi tullut Citroën.

1940-luvun lopulla Panhard&Levassor esitteli pienen etuvetoisen mallin X84. Saman konstruktion pohjalta syntyi valmistajamaassa kuudelle rekisteröity Dyna 54 Type Z1.

Molemmat tyypit menestyivät erinomaisesti kansainvälisissä ralleissa. Myös suomalaiset olivat varmistamassa merkin erinomaisuutta Kalpalan veljesten Osmon ja Einon voittaessa Jyväskylän Suurajon 1954.

Dyna Z-mallin pohjalle tehdas loi modernimman muotoilun saaneen mallin PL17 vuonna 1959. Uusi malli saavutti Monte Carlon rallissa kolmoisvoiton.

1960-luku koitui kohtaloksi

Alkaneen seuraavan vuosikymmen tähti oli sulavalinjainen, urheilumallinen 24CT.

Uutuus tuli liian myöhään. Tehdas ei pystynyt kapealla mallivalikoimallaan enää kilpailemaan kannattavasti markkinoilla.

1960-luku koitui valmistajalle kohtalokkaaksi. Vuosien vieriessä tehdas oli siirtynyt kokonaisuudessaan Citroën omistukseen.

Vuoden 1967 Citroënin johto päätyi lopettamaan merkin autotuotannon. 

Panhardin sotilasajoneuvojen tuotanto jatkuu edelleen. 

Teksti: Usko Sipilä

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here