Historian havinaa: Automatkailun mukavuus — kamppeet kasaan ja reissulle

Eccles Caravan matkailuvaunu 1920-luvulta. Kuva CvB.

Ihmisen liikkuminen paikasta toiseen on tuttua jo Abrahamin ajoista alkaen.

Suuria muutoksia joukkokuljetuksessa alkoi tapahtua 1800-luvun alkupuolella, kun siirryttiin hevosvetoisiin vaunuihin.

Moottorikäyttöisen auton ilmestyttyä valikoimaan, alettiin auto yhdistää myös matkailuun.

Liikkuminenhan lisääntyi muutenkin, kun suurkaupungeissa työssä käyvät alkoivat muuttaa kaupunkien laitamille omakotialueille.

Eccles Caravan matkailuvaunu 1920-luvulta sisältä. Kuva: CvB.

Ehtikö joku lukijoista jo ajatella, että automatkailu olisi muutaman viime vuosikymmenen harrastus?

Seuraavat sivut siirtävät ajatukset 1920-luvulle. Kyllä sitä osattiin lomamatkailusta nauttia jo silloin.

Lähtökohta oli vaunujen käytöstä luopuminen. ”Hevoset” siirrettiin auton konepellin alle.

Autoteollisuus alkoi herätä huomaamaan tämän muutoksen sekä mahdollisuuden.

Ensimmäisenä sen pani merkille General Motors, kun se vuonna 1935 toi markkinoille ”esikaupunkiauton” , nykytermein lähiöauton tyyppinimeltään Suburban.

Chevrolet Carryall Suburban 1937. Kuva: Wikipedia Alden Jewell.

Mallista tuli myös nopeasti suosittu matkailuauto. Samalla vuosikymmenellä syntyi myös hinattava alumiinikorinen Airstream-muotoilua edustanut virtaviivainen matkakoti.

Katso tästä muut Historian havinaa -jutut.

Maailmansodan päätyttyä Amerikan siirtyminen pyörille sai vauhtia. Se heijastui myös lomien viettoon.

Markkinat olivat valmiit pyörillä liikkuville lomakodeille.

Airstream 1976 matkailuvaunu. Kuva: CvB.

Lähtökohta oli paneelisivuin varustettu, auton vetokoukkuun kiinnitettävä meidänkin hyvin tuntema matkailuvaunu.

Kauan ei tämä vaatimaton ratkaisu kansaa tyydyttänyt. Reissukoti alkoi laajentua käsittämään lähes kaikki kotona tarjolla olleet mukavuudet olotiloineen ja suihkuineen.

Kun koti kerran oli otettava mukaan, tarvittiin vetojuhdaksi kuorma-auton alustalle rakennettu loistohotelli.

Matkailuvaunu Leevi Launno 1950. Kuva Silja Partanen Mobilia.

Lomanviettotapa on tärkeä valinta

Joillekin ratkaisu on Välimeren maiden merenrannat sekä helteet. Jotkut päätyvät maailmanympärimatkalle.

Suurelle osalle ihmisistä automatkailu on mieluisin tapa.

Suurta osaa lomanviettäjistä viehättää lastata lomalla tarvittavat vermeet, teltta ym. auton tavaratiloihin, pakata matkavarusteet matkailuvaunuun tai matkailuautoon.

Vielä 50-luvulla vaatimustaso oli vähäinen. Joillekin riitti tavaratelineelle teltta, vauraammat pystyivät hankkimaan pienikokoisen matkamökin.

Innostus lomailuun kasvoi ja kehitys alkoi monissa Euroopan maassa. Etenkin Ranskassa sekä myös Saksassa autoteollisuus alkoi panostaa voimakkaasti paketti- eli tavara-autoihin kuljetustarpeiden lisääntyessä.

Renault Goelette mustamajana. Kuva: CvB.

Tässä kisassa ranskalainen Renault ehti ensin tuomalla armeijan käyttöön isokokoisen Goelette-mallin jo 1945. Kaksi vuotta myöhemmin tuotiin myyntiin sen siviiliversio.

AutoUnionin (DKW) 1949 valmistamassa Schnellaster-mallissa oli monta modernia ratkaisua mm. etuveto, poikittainen moottori, tasainen kuormatilan lattia.

Näiden ominaisuuksien perusteella Schnellasteria voidaan pitää nykyaikaisten tila-autojen isänä.

DKW Schnellaster. Kuva: Wikipedia.

Seuraavana vuonna 1950 kisaan mukaan tuli Volkswagen. Syntyi uusi autoluokka, kun mallillaan Multi-Service-nimen saaneella VW T1 osoittautui olevan monipuolista käyttöä.

Monenlaiseen matkailukäyttöön sopivana se innosti automatkailijoina tunnetut saksmannit hyväksymään takamoottorisen uutuuden nopeasti omakseen.

Ensimmäiset Camping-malliset saksalaiset autot ilmestyivät teillemme ja leirintäalueille, meidän suomalaisten kateellisena niitä katsellessa.

VW:n retkeilyauto. Kuva: CvB.

Suomessa valtiovalta esteenä

Moni olisi halunnut itse rakentaa pakettiautosta oman versionsa.

Esteeksi tulivat valtion monet rajoittavat pykälät. Sellaisia olivat mm. matkustusosan sisäkorotus sekä se, mikäli sisätiloihin haluttiin sijoittaa istuimia, tuli tästä muunnelmasta maksaa autovero. Hinta nousi kohtuuttomaksi, joten haaveiksi jäivät.

Kun meikäpojat pystyttivät telttojaan, saksalaiset reissaajat ryhtyivät nostamaan autonsa kattoa seisontakorkeudelle. Ja sitten kahvipannu tai valmistettava ruoka nestekaasukeittimelle.

Istuimina toimineet penkit alenivat käden liikkeellä vuoteiksi. Radio soimaan ja lomatunnelma oli OK.

Suomen Kuvalehti 17.11.1928.

Suomen Kuvalehden uutisjuttua lukiessa on otettava mukaan automatkailu Brittein saarilla.

Mieleen tulee myös maailmankuulu London-Brighton-ajo. Artikkelin teksti kertoo Lontoon autonäyttelyssä vierailleesta suomalaisesta, autoalalla monien merkkien maahantuojana tunnetusta johtaja J. Korpivaarasta.

Teksti: Usko Sipilä

Suomen Kuvalehti 17.11.1928.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here