Historian havinaa: Autoilua 1899 – "Minkätähden hän ei pistä uhriaan lihamyllyyn?"

10.9.2017 17.10

Tällainen kirjoitelma oli Päivälehdessä 6.12.1899.

Naisen valitushuuto kiinnitti ensiksi huomiomme automobiliin. Se koetti nähtävästi kiivetä sähköpatsaaseen, mutta huomattuaan yrityksensä turhaksi hyppäsi se puolitiestä maahan takasin. Sitten mennä porhallutti se vesitiinua vastaan ja käänsi sen ylösalasin, koetti hypätä aitapylvään yli ja riippui siinä jonkun aikaa etupyörän pyöriessä hurjaa vauhtia.


Päästyään pylväästä irti harppasi se mielettömänä ohikulkevan ruumisvaunun perästä, leikkasi siitä takapuolen pois, lensi kadun poikki puodinakkunaan, peräyryi ja sysäsi kumoon polkupyöräilijän, oli vähällä tehdä itsemurhan kadun toisella puolella ja ajaa suhautteli kummallisesti kääntyen ja kierrellen katuja edes takasin.


Jokaisessa käännekohdassa säesti huvitusta sydäntä vihlovat huudot, parkumiset ja sadattelut.

— Hyvä Jumala — huudahti eräs, joka oli kiivennyt turvallisempaan paikkaan — mikä idiootti tuo on, joka tuolla tavalla raivoo?

— Ei se mikään idiootti ole, vastasi vieressä oleva ystävä. — Etkö nähnyt, että pitkällä Träskblomilla oli rouva mukanaan.

— Kyllä, mutta minkätähden hän tahtoi ottaa rouvansa hengiltä tällä petomaisen hirveällä tavalla? — kysyi toinen.


— Minkätähden hän ei pistä uhriaan lihamyllyyn tai anna hänen hiljaa ja rauhallisesti mennä kuolemaan, kun hän nyt kerran tahtoo päästä siipastaan?

— Sitä hän ei lainkaan aijo, kuului vastaus. Mutta rouva on mankumalla mankunut moottorivaunua, vaikkei miehellä olisi varaa siilien. Lopulla suostui mies ottamaan automobilin koetteeksi yhdeksi viikoksi.

— Minä en lainkaan hämmästyisi, jos rouva menettäisi halun automobiliin — sanoi toinen miettiväisenä, nähdessään miten automobili turhaan koetti sysätä raitiotievaunua radalta.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here