Mercedes-Benz suoritti ensimmäiset järjestelmälliset törmäystestit jo 60 vuotta sitten Béla Barényin johdolla.
Sen jälkeen ABS- ja ESP-järjestelmien sekä nykyisten ajoavustinjärjestelmien kehittymisen myötä aina automaattisesti ajaviin autoihin saakka onnettomuuksien ehkäisystä on tullut entistä tärkeämpää.
Mercedes-Benzin oma Real Life Safety -turvallisuusfilosofia pohjautuu todellisiin onnettomuuksiin, joissa on osallisena nykymallin Mercedes-Benz.
Tällaisia vakavia onnettomuuksia on tutkittu vuodesta 1969 lähtien noin 4800 kappaletta.
Onnettomuustutkinnan (UFO) asiantuntijat lähtevät matkaan noin sata kertaa vuodessa 200 kilometrin säteelle Sindelfingenistä, yksittäistapauksissa etäämmällekin.
Monet merkin turvallisuusinnovaatioista kuten ESP, ikkunaturvatyynyt ja Pre-Safe-järjestelmä on kehitetty juuri näiden tutkimusten löydösten perusteella.
Näin onnettomuustutkinta etenee
Tutkijoiden työ alkaa onnettomuusautosta: Miten voimakkaasti kori on muuttanut muotoaan? Ovatko turvatyynyt ja turvavöiden kiristimet lauenneet? Onko onnettomuuteen joutuneen Mercedesin sisätiloissa jotakin huomiota herättävää?
Seuraavaksi tutkitaan onnettomuuspaikka ja selvitetään tapahtumien kulku: Missä asemassa auto oli tai autot olivat törmäyksen sattuessa? Löytyykö jarrutus- tai luistojälkiä? Nykyisin onnettomuuspaikka keilataan laserskannerilla kolmiulotteiseksi pistepilveksi ja mitataan automaattisesti.
Vastaukset kysymyksiin hahmotellaan paikan päällä tabletilla ja tallennetaan.
Lisäksi tilanteesta syntyy kymmeniä valokuvia, piirroksia ja loukkaantumisraportteja.
Kun kaikki tiedot ovat koossa, törmäyksestä tehdään järjestelmällinen rekonstruktio.
Tässä tutkijoilla on apunaan ohjelmisto, joka muuntaa onnettomuuspaikalta kerätyt tiedot ja mittausarvot liikkuviksi kuviksi.
Lisäksi tietokone yhdistää vaikkapa jokaisen jarrutus- tai luistojäljen pituuden onnettomuusauton rakenteellisiin ja ajodynamiikkatietoihin ja rekonstruoi onnettomuuden näiden perusteella. Kuvaruudulta onnettomuustutkijat tunnistavat, miten auto on liikkunut ennen törmäystä, sen aikana ja sen jälkeen.
Tuloksia verrataan lopuksi muiden onnettomuuksien tietoihin, jolloin autoinsinöörit ajan mittaan saavat tarkan kuvan tyypillisistä loukkaantumismalleista.
Näin kyetään keräämään tärkeitä tietoja autojen kehitystä varten, jotta turvajärjestelmistä saadaan rakennettua entistä tehokkaampia.
Niin sanottujen ennustavien tehokkuusanalyysien avulla onnettomuustutkijat saavat lisäksi selville, mitä seurauksia onnettomuudella olisi ollut, jos autossa olisi ollut tietyt turvavarusteet.
