Teksti: Usko Sipilä
Maailmassa elettiin toisen maailmansodan jälkeen talouden nousun tunnelmissa. Autojen tuotanto oli sotavuodet ollut kaikkialla lamassa. Ensimmäisinä valmistuksen sai käyntiin Volkswagen jo vuonna 1945.
Yhdysvalloissa Studebaker pystyi uusimaan mallistonsa 1946-47. Uusia malleja eri tehtailta odoteltiin kiivaasti.
Tähän saumaan osui nuori Preston Tucker. Monista tehtävistä eri autofirmoissa saadun kokemuksen perusteella hän halusi luoda jotakin aivan uutta ja amerikkalaisista autoista poikkeavaa.
Truckerilla oli apulaisina Alex Tremulis, John Offuttas ja Harry Miller. He päättivät vuonna 1947 lähteä suunnittelemaan sen aikaisia malleja ajatellen, ”puhtaalta pöydältä” ottaen kuitenkin huomioon amerikkalaisille tärkeät mieltymykset, moottorin suuren tehon, huollon helppouden sekä hulppean muotoilun.
// TILAA TÄSTÄ AUTOTODAYN UUTISKIRJE //
Lievätkö suunnittelutrion ajatuksissa pyörineet jo eurooppalaisen autonrakentajan, etenkin Hans Ledwinkan toteuttamat oivallukset, keskusputkirunko, uudenlaiset voimansiirtoratkaisut sekä ilmajäähdytteinen boxer-moottori.
Truckerin uutuudessa oli ”Flat-Six,” kuusisylinterinen boxer. Auton takaosaan sijoitettuna sillä pyrittiin vaimentamaan moottorin aiheuttamaa melua sekä välttämään pakokaasuista aiheutuvaa haittaa.
Auton ulkonäkö, design, on amerikoissa aina ollut auton valinnan tärkeimpiä kriteerejä. Keveä matala moottori antoi Tuckerin korin muotoilijoille aivan uudenlaiset mahdollisuudet. He päätyivät aerodynaamisuuden parhaiten toteuttavaan kiilan muotoon, jonka ilmanvastuskerroin oli häkellyttävän alhainen – 0,30!! .
Tärkeää Tuckerille oli myös turvallisuus. Siihen panostettiin valitsemalla pyörien tuentaan liittyvä erillisjousitus sekä 4-pyörälevyjarrut.
Erikoisuutena oli myös auton keulan kykloopin silmä, eli kolmas etulyhty, jonka suuntaus kääntyi ajoradan mukaisesti ohjauspyörää kääntämällä.
Proto syntyi vauhdilla – vain vuosi projektin aloittamisen jälkeen. Uudenlaiset ratkaisut takasivat sen, että autonkäyttäjien kiinnostus oli taattu.
Katso tästä muut Historian havinaa -jutut.
Vuonna 1948 yleisölle esiteltiin muista amerikkalaisista täysin poikkeava auto. Se kiinnosti ainutlaatuisen muotoilunsa sekä moottorin suuren tehon vuoksi.
Suunnittelun sekä valmistuksen hurja vauhti – yksi vuosi – kostautui.
Kritiikki liittyi auton yksityiskohdissa esiintyneisiin ongelmiin.
Valmistettavissa autoissa viat pyrittiin nopeasti korjaamaan. Mutta sitten ilmaantui kokonaan uudenlaiset odottamattomat ongelmat.
Kilpailevat yhtiöt panivat kapuloita rattaisiin. Tuckeria syytettiin ideoiden varastamista sekä patenttien rikkomisista. Nämä murensivat uutuuden imagoa.
Lisäksi hän sai syytteet petoksesta ja arvopaperihuijauksesta. Väitettiin, että hän oli myynyt olemattoman autotehtaan osakkeita ja kerännyt ennakkomaksuja autosta, jota ei ollut tarkoitus valmistaa.
Syytökset tosin peruttiin, mutta vahingot olivat jo tapahtuneet.
Tuckerin ”maailmanvalloitus” koki ikävän lopun. Autoja ehti valmistua vain 51 kpl.
Tucker kuoli 54-vuotiaana. Hänelle kuuluu ehdottomasti oikeutettu paikka auton kehityksen historiassa.
Sen toteutti maailmankuulu elokuvaohjaaja Francis Ford Coppola filmillään ”Mies ja unelma”, jossa kerrotaan höyrypäisestä miehestä, joka jätti jälkeensä viisikymmentä aikaansa edellä ollutta autoa.
Näin jälkikäteen ajatellen Preston Tuckerin yllättävä idea (brainchild) yhdistää autoonsa juuri sellaiset komponentit, joiden varaan moni valmistaja Yhdysvalloissa, Euroopassa, Japanissa, Etelä-Koreassa sekä Kiinassa alkoi vuosien aikana panostaa.
