Pyöräliitto vastustaa 0,5 promillen rajan asettamista polkupyöräilylle. Pahimmillaan promilleraja voisi ohjata päihtyneitä käyttämään moottoriajoneuvoja polkupyörän sijaan ja kääntyä tarkoitustaan vastaan. Se myös vähentäisi lain kunnioitusta ja olisi mahdoton valvoa.
Liikenne- ja viestintäministeriön arviomuistiossa sähköpotkulautailun ja mikroliikkumisen ratkaisu- ja sääntelyvaihtoehdoista ehdotetaan pyöräilylle ja mikroliikkumiselle 0,5 promillen rajaa. Pyöräliiton mielestä nykylainsäädäntö on päihtyneenä pyöräilyn osalta toimiva. Tieliikennelain 17 § määrittää, ettei päihtyneenä saa ajaa mitään ajoneuvoa jos se vaikuttaa ajokykyyn.
– Jo nyt poliisi voi pysäyttää päihtyneen pyöräilijän tai potkulautailijan, jos hän aiheuttaa vaaraa muille. Jos poliisin valvontaa halutaan helpottaa, olisi yksinkertaisinta antaa poliisille valtuudet määrätä myös pyöräilijä tai sähköpotkulautailija alkoholin tai muun huumaavan aineen toteamiseksi suoritettavaan kokeeseen. Erillisen promillerajan määrittelyä tähän ei tarvita, sanoo Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistinen.
Vaarana rattijuopumusten lisääntyminen
Pyöräliitto näkee, että ehdotettu promilleraja voisi tuoda mukanaan useita kielteisiä sivuvaikutuksia. Todennäköisesti promillerajaa ei käytännössä tultaisi noudattamaan, mikä heikentäisi lainsäädännön kunnioitusta. Lakia olisi hankalaa valvoa, ja se ohjaisi poliisin huomiota ja resursseja vakavampien rikosten, kuten rattijuopumusten, torjunnasta.
– Erityisen ongelmallisia tilanteita olisivat suuret yleisötapahtumat. Haluammeko me tehdä tuhansien Ruisrockista palaavien pyöräilijöiden toiminnasta laitonta? Miten poliisi voisi puuttua näin suureen lakia rikkovaan ryhmään, Koistinen kysyy.
Pahimmillaan promilleraja kääntyisi tarkoitustaan vastaan ja voisi jopa lisätä moottoriajoneuvojen päihtyneenä kuljettamista. Näin voisi käydä erityisesti maaseudulla, missä joukkoliikennettä ja takseja ei ole tarjolla: päihtyneilläkin on tarve liikkua, ja polkupyörällä liikkuessaan päihtynyt kuljettaja aiheuttaa vaaraa tai vahinkoa lähinnä itselleen.
Promilleraja voisi myös siirtää alkoholin nauttimista ravintoloista yhä enemmän koteihin, minkä tiedetään aiheuttavan sosiaalisia ongelmia.
– Jos esitetty tiukka promilleraja lisää vähänkin moottoriajoneuvojen käyttöä päihtyneenä, menetetään helposti sen potentiaaliset hyödyt, Matti Koistinen toteaa.
Pieni päihtymys ei näy tilastoissa riskinä pyöräilijälle
Kotimaisten tilastojen perusteella vasta yli 1,2 promillen päihtymys näyttäisi lisäävän merkittävästi vakavien pyöräilyonnettomuuksien riskiä. Vuosina 2011–2020 liikenteessä kuolleista 178 pyöräilijästä 3 prosentilla mitattiin verestä alle 1,2 promillen päihtymys ja noin 15 prosentilla yli 1,2 promillea.
– Pyöräilyonnettomuuksissa kuolleista yhteensä alle viidennes oli siis päihtyneitä. Tämä on samaa luokkaa kuin jalankulkijoiden kohdalla, tosin sillä erolla, että jalankulkijoiden kuolemista tilastoidaan ainoastaan törmäykset ajoneuvojen kanssa. Päihtyneiden jalankulkijoiden kaatumisia ei tilastoida tieliikenneonnettomuuksina kuten pyöräilijöiden.
Pyöräliitto myös muistuttaa isommasta ongelmasta, johon pitäisi puuttua: OTIn päihderaportin mukaan vuosina 2016–2020 kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista 36 prosenttia oli päihtyneiden kuljettajien aiheuttamia. Näissä onnettomuuksissa kuoli yhteensä 321 henkilöä, joista 68 oli muita kuin ajoneuvon kuljettajia.
Jos pyöräilylle asetettaisiin promilleraja, olisi sen oltava selkeästi korkeampi kuin moottoriajoneuvojen kohdalla, esimerkiksi Saksan mallin mukainen 1,6 promillea.
– Nykyinen lainsäädäntö on päihtyneenä pyöräilyn suhteen järkevä ja yhteiskunnan kannalta toimiva. Niin pitkään kuin meillä sallitaan alkoholin myynti, on hyväksyttävä myös siitä aiheutuvia haittoja. Nämä kannattaa luonnollisesti minimoida. Polkupyörä on siinä mielessä järkevä väline, ettei sillä päihtyneenä liikkuessa aiheuteta yleensä vaaraa muille, Koistinen huomauttaa.
Sähköpotkulautojen ongelmat ratkaistavissa sääntelyllä
Sähköpotkulautojen aiheuttamiin eri ongelmiin tehokkain ratkaisu olisi Norjan mallin mukainen toimilupajärjestelmä.
Norjassa kunnat voivat määrätä monista kevyiden sähköajoneuvojen vuokraukseen liittyvistä asioista toimiluvan myöntämisen yhteydessä. Toimiluvassa voidaan määritellä mm. paikoista ja alueista, joilla kevyitä sähköajoneuvoja saa pysäköidä, nopeusrajoituksista, alueellisista käyttökielloista, ajankohdista jolloin vuokraaminen on sallittua sekä ajoneuvoihin liittyvistä standardeista ja tekniikasta.
Lisäksi ongelmia voitaisiin ehkäistä tekemällä sähköpotkulaudoista turvallisempia, sillä sähköpotkulaudat ovat polkupyöriin nähden onnettomuusalttiita ajoneuvoja. Sairaalatilastoja sekä henkilöliikennetutkimuksen tilastoja yhdistämällä nähdään, että sähköpotkulautaonnettomuuksien riski on jopa kahdeksankertainen matkaa kohti.
– Vaadimme, että ministeriö ryhtyy toimiin keveiden sähköajoneuvojen rakenteen muuttamiseksi turvallisemmaksi. Ajoneuvot ovat hankalasti hallittavia verrattuna polkupyöriin, ja sen vuoksi niillä sattuu paljon enemmän onnettomuuksia. Tämä on oikeastaan koko ongelman ydin, johon tulisi puuttua sekä EU-tason että kansallisen lainsäädännön avulla, Koistinen huomauttaa.
Pyöräliitto ry (Cykelförbundet rf) on pyöräilijöiden etujärjestö. Liitto edistää pyöräilyä erityisesti liikennemuotona sekä toimii pyöräilijöiden valtakunnallisena edunvalvojana ja paikallisten pyöräily-yhdistysten yhteistyöelimenä.
www.pyoraliitto.fi
Tämä Pyöräliiton promillerajan vastustus tulee tuskin kenellekään yllätyksenä. Sitä vastoin sen perustelut vahvistavat käsitystä, että pyöräilijät eivät ylipäätänsä ole yhtenäinen joukko, mutta pyöräliiton mielestä polkupyörällä liikkuminen antaa luvan olla noudattamaan yhtiskunnan yhteisiä sääntöjä, puhumattakaan laista.
Kukaan tuskin edes yrittää väittää, etteikö alkoholilla ole kasvattava vaikutus ihmisten tapaturma alttiuteen, ja sitä kautta pelkästään alkoholin nauttiminen yksistään ilman jo kulkuneuvoa, lisää huomattavasti tapaturman mahdollisuutta. Puhumattakaan kuin ihminen alkoholin tai jonkun muun päihteen vaikutuksenalaisena kuljettaa vielä jotain kulkuneuvoa.
Päihtyneenä ihmisen mahdollisuus altistua tapaturman tai jopa vakavan onnettomuuteen kasvaa merkittävästi.
Onnettomuudet ja tapaturmat taas kasvattavat merkittävän paljon yhteiskunnan yhdessä maksamia kustannuksia, töistä ja kouluista poissa olojenmuodossa, sekä aineellisten vahinkojen muodossa, kuin myös henkilövahinkojen ja jopa kuoleminen muodossa. Joten me kaikki joudumme kärsimään päihtyneiden toikkaroinneista.
Tämän johdosta on lähes edesvastuutonta yrittää tukea lain säädännön keinoin lakia, joka sallisi päihtyneenä kuljettaa liikennevälinettä yleisen liikenteen seassa. Siis päihtynyt kuljettaja liikenteessä on aina vaaraksi itselleen ja muille.
Esimerkiksi olisi hyvin järkyttävää olla sen auton kuljettaja, jonka alle se päihtynyt holtiton pyöräilijä ennalta-arvaamatta kurvasi ja kuoli, vaikka autoilija olisi noudattanut kaikkia liikennesääntöjä, pilkulleen.
Mitä tulee lain valvontaan, niin kyllä sen lain valvonta on täysin mahdollista, sillä kyllä poliisi nykyään pystyy valvomaan myös muiden kulkuneuvojen kuljettajien päihtymistä, niin ilmassa, merellä kuin maalla.
Mikäli jossain tapahtumassa, esim. Ruisrockissa on niin paljon laista piittaamattomia ihmisiä, että poliisin kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä heidän valvontaan, tai se vie poliisilta liikaa resursseja, niin sellainen tapahtuma olisi silloin syytä perua kokonaan.
Lisäksi on täysin absurdia alkaa vaatimaan EU:ta lainasäädännön keinoin tekemään kulkuneuvoista sellaisia, että niillä voidaan päihtyneenä kurvailla, vailla omaa vastuuta.
Enemminkin pitäisi hyvin tarpeellisen promillerajan lisäksi, kaikille julkisien kevyenliikenneväylien käyttäjille asettaa pakollinen kuljettaja kohtainen vakuutus, sekä vaikka suppea liikennesääntöjen tunteminen.
Samoin kaikilla taajama alueella tulisi kevyenliikenteen väylillä olla esim. 15 – 20 km/h kattonopeus. Polkupyörien rakenteellinen nopeus esim. jarrujen osalta ei kestä suurempia nopeuksia.