OTI-jalankulkuraportissa tarkastellaan vuosina 2017–2021 tapahtuneita tieliikenneonnettomuuksia, joissa kuoli 65 jalankulkijaa. Jalankulkijan kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa on taustalla usein havaintovirheitä ja liikenneympäristöön liittyviä riskitekijöitä.
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tunnistivat vuosina 2017–2021 tieympäristöön liittyviä riskitekijöitä 43 prosentissa jalankulkuonnettomuuksista. Näillä riskitekijöillä tarkoitetaan esimerkiksi puutteellista valaistusta, epäselviä liikennejärjestelyitä, näkemistä vaikeuttavia esteitä ympäristössä sekä puutteita suojateiden turvallisuusjärjestelyissä.
Liikenneympäristöä parantamalla voidaan auttaa autoilijoita turvallisempaan ajotapaan, ja saadaan tehokkaita ja pitkäaikaisia liikenneturvallisuutta lisääviä vaikutuksia.
− Valistusta turvallisesta liikkumisesta tarvitaan jatkuvasti. Lisäksi liikenneympäristöä on kehitettävä niin, että se tukee moottoriajoneuvon kuljettajaa havaitsemaan jalankulkijat ajoissa. Ajonopeuksien hallintaa erityisesti suojateiden läheisyydessä tulee kehittää, ja myös suojateiden havaittavuutta voidaan parantaa monin tavoin. Liikennejärjestelmän suunnittelussa liikenneturvallisuus tulee aina ottaa huomioon nollavision tavoitteen mukaisesti, OTIn liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari painottaa.
Jalankulkuonnettomuutta edeltää usein havaintovirhe
Tutkijalautakuntien arvioiden mukaan yleisin onnettomuuden aiheuttanut riskitekijä oli moottoriajoneuvon kuljettajan havaintovirhe. Kuljettaja ei joko huomannut jalankulkijaa lainkaan tai havaitsi hänet liian myöhään.
Yli puolessa (57 %) onnettomuuksista arvioitiin, että kuljettajan ennakointi ja toiminta onnettomuustilanteessa oli puutteellista. Useimmiten tämä tarkoitti, että kuljettaja ajoi liian suurella nopeudella tilanteeseen nähden tai ylinopeutta.
Kuljettaja saattoi myös esimerkiksi olla liiaksi keskittynyt johonkin muuhun kuin jalankulkijan tarkkailuun. Tyypillisesti tuttu ympäristö, kiire tai rutiininomaisuus saattoivat vähentää tarkkaavaisuutta. Tuttuun ympäristöön luottaminen näkyi myös jalankulkijoiden riskeissä.
− Onnettomuustutkinnassa on havaittu usein, että ajoneuvon kuljettaja tai jalankulkija on saattanut luottaa liikaa tuttuun ympäristöön, ja havainnointi on herpaantunut. Ajatus on voinut olla, että ’ei tuolta ole ennenkään ketään tullut’. Myös tutussa ympäristössä täytyy säilyttää valppaus ja varautua yllättäviin tilanteisiin, liikenneturvallisuustutkija Niina Sihvola muistuttaa.
Puolet jalankulkijan liikennekuolemista tapahtui pimeällä tai hämärällä
Jalankulkijan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista vuosina 2017–2021 noin puolet tapahtui pimeän tai hämärän aikaan. Suurin osa pimeällä tai hämärällä menehtyneistä jalankulkijoista ei käyttänyt heijastinta. Tutkijalautakuntien arvioiden mukaan yhdeksän henkeä 23:sta olisi voinut pelastua, jos heijastin olisi ollut käytössä.
Jalankulkijan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista 42 prosenttia tapahtui suojateillä. Suojateillä tapahtuneista onnettomuuksista kahdeksan tapahtui valo-ohjatuilla suojateillä ja 19 valo-ohjaamattomilla suojateillä.
Valo-ohjatuilla suojateillä tapahtuneista onnettomuuksista kuudessa jalankulkijoille ja kääntyville moottoriajoneuvoille paloi samanaikaisesti vihreä valo.
Onnettomuustutkinnan perusteella ajoneuvon rakenteet, kuten pilarit tai kuorma-auton umpinaiset ovet, ovat vaikeuttaneet jalankulkijan havaitsemista kääntymistilanteessa.
Onnettomuustutkinnan tavoitteena liikenneturvallisuuden parantaminen
Vuosien 2017–2021 jalankulkuturmiin osallisista moottoriajoneuvon kuljettajista 68 prosenttia ajoi henkilö- tai pakettiautoa. Raskaalla ajoneuvolla ajoi viidennes kuljettajista (22 %). Lisäksi tapahtui yksi polkupyöräilijän aiheuttama jalankulkijan kuolema.
Kolmessa onnettomuustapauksessa neljästä liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat arvioivat, että jalankulkuonnettomuuden pääaiheuttaja oli moottoriajoneuvon kuljettaja. Neljänneksessä tapauksista puolestaan arvioitiin, että onnettomuus aiheutui enemmän jalankulkijan toiminnasta.
− Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat eivät etsi syyllisiä, vaan onnettomuuteen johtaneita riskitekijöitä arvioidaan liikenneturvallisuuden näkökulmasta, jotta vastaavat onnettomuudet voitaisiin estää jatkossa, Parkkari taustoittaa.
Menehtyneissä painottuivat iäkkäämmät kulkijat
Liikenneonnettomuuksissa menehtyneistä jalankulkijoista valtaosa (75 %) oli yli 44-vuotiaita. Useampi kuin joka kolmas (37 %) uhreista oli yli 74-vuotias. Alaikäisiä jalankulkijoita menehtyi neljä viiden vuoden aikana.
− Yli kolmannes liikenteessä menehtyvistä jalankulkijoista on iäkkäitä. Tähän vaikuttaa havainnointi- ja reagointinopeuden hidastuminen ikääntyessä sekä kehon haurastuminen, Sihvola selittää.
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien keskeisiä turvallisuuden parannusehdotuksia jalankulkijoiden liikennekuolemien estämiseksi:
- Tiedotus ja koulutus: Erityisesti moottoriajoneuvon kuljettajille suunnatussa tiedotuksessa ja koulutuksessa tulisi korostaa ennakoinnin merkitystä, yllättäviin tilanteisiin varautumista sekä ajonopeuden sovittamista sellaiseksi, että ajoneuvon voi tarvittaessa pysäyttää näkemämatkalla. Riskien tunnistamista ja ennakointia tulee edelleen painottaa myös ammattikuljettajien koulutuksessa.
- Tieympäristö ja liikenteen ohjaus: Suojateiden korottaminen ja keskisaarekkeiden rakentaminen. Riittävistä näkemistä sekä valaistuksesta huolehtiminen. Eri kulkumuotojen erottelu toisistaan, esimerkiksi ali- ja ylikulkujen avulla. Myös piha- ja pysäköintialueilla tulisi panostaa kulkureittien suunnitteluun.
- Ajoneuvotekniikka: Kuljettajan havainnointia tukevat kamerat ja sensorit, jotka vähentävät näkemisen katvealueita, varoittavat jalankulkijoista ja tarvittaessa tekevät automaattisen hätäjarrutuksen.
Lue myös: Rattijuopon ajama auto törmäsi jalankulkijaan suojatiellä — jalankulkija menehtyi!
Poliisi kaipaa suojatiellä kahteen lukiolaiseen törmänneen auton kuljettajaa!
// TILAA TÄSTÄ AUTOTODAYN UUTISKIRJE //
