Petri Suuronen
Puolue: Liberaalipuolue (sit.)
Vaalipiiri: Uusimaa
Ehdokasnumero: 242
Puutteellinen onnettomuustilastointi vaikeuttaa liikenneturvallisuustyötä
Suomalaisen liikenneturvallisuustyön ohjaava periaate on, että kenenkään ei tarvitsisi loukkaantua tai menehtyä liikenteessä. Lisäksi Suomi on sitoutunut Euroopan unionin tavoitteeseen puolittaa liikennekuolemat vuosien 2010 ja 2020 välillä.
Tavoitteet ovat hyviä, mutta niiden saavuttaminen edellyttää, että tunnistetaan liikenneturvallisuuden oikeat ongelmakohdat ja puututaan niihin.
Suomessa henkilövahinkoihin johtaneet liikenneonnettomuudet luokitellaan onnettomuustyyppien ja esimerkiksi nopeusrajoituksen mukaan. Sen sijaan koottuja tilastoja onnettomuuteen johtavista tekijöistä ei ole olemassa.
Niinpä tärkein liikenneturvallisuuden parantamistoimi tuntuu olevan nopeusrajoitusten alentaminen, vaikka sillä ei välttämättä ole onnettomuuksien kanssa mitään tekemistä.
Jos esimerkiksi jollakin suoralla, peltoja halkovalla tieosuudella autot tuppaavat ajautumaan vastaantulevien rekkojen keuloihin, olisi panostus mielenterveystyöhön varmasti nopeusrajoitusten laskemista tehokkaampi tapa tilastojen kaunistamiseen.
Vastaavasti nuorten yli 200 km/h nopeudella viikonloppuöinä tapahtuviin ulosajoihin kannattaisi nopeusrajoituksien muuttamisen sijaan puuttua lisäämällä mahdollisuuksia tutustua oman ajoneuvonsa ominaisuuksiin turvallisissa olosuhteissa.
Jos onnettomuuksiin vaikuttaneita syitä ei ymmärretä, kuinka ihmeessä voidaan olettaa, että onnettomuuksia kyetään ehkäisemään?
Huikean esimerkin ongelmien puutteellisesta ymmärryksestä antoi Liikenneturva muutamia vuosia sitten kuvaillessaan vuosiraportissaan positiivisen liikenneturvallisuuskehityksen tärkeimmäksi tekijäksi tavanomaista pienempää ajosuoritetta. Liikenteen vähentäminen tai lopettaminen turvallisuusperustein tuskin on kenenkään agendalla.
Muutamia vuosia sitten ruotsalainen motoristijärjestö SMC tutki sikäläisiä moottoripyöräonnettomuuksia. Tutkimuksessa onnistuttiin määrittämään niin sanottu riskikäyttäytyminen, johon sisältyy muiden muassa ajaminen ilman ajo-oikeutta, ajoneuvon käyttö ilman lupaa, puutteellinen ajovarustus, ajaminen huumeiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena ja ajaminen erittäin suurella ylinopeudella.
Kun nämä tekijät oli tunnistettu, oli mahdollista kohdistaa toimia niiden korjaamiseen. Samalla havaittiin, että jos riskikäyttäytyminen jätettiin pois laskuista, ei onnettomuuksia juuri tapahtunut.
Ruotsalaisten tutkimus on varmasti sovellettavissa myös Suomeen ja moottoripyöräilijöiden lisäksi tietyiltä osin myös autoilijoihin. Väitän, että SMC:n tutkimusta vastaavasti myös suomalaisessa liikenteessä todennäköisyys joutua onnettomuuteen on erittäin pieni, jos ajaa edes suurin piirtein liikennesääntöjen mukaisesti.
Jos onnettomuustilastoja halutaan kaunistaa tehokkaasti, olisikin ensiarvoisen tärkeää tunnistaa ne ongelmat, joita pyritään korjaamaan. Tällä hetkellä näin ei ole, joten liikenneturvallisuustoimien perusteet ovat vähintäänkin kyseenalaiset.
Itsemurhat tulee poistaa liikenneonnettomuustilastoista – eihän kyseessä ole onnettomuus vaan epätoivoisen henkilön äärimmäinen ratkaisu. Lisäksi syyt henkilövahinkoon johtaneiden onnettomuuksien taustalla tulisi arvioida ja tilastoida.
Näin olisi mahdollista tehdä oikeasti merkittäviä liikenneturvallisuutta parantavia tekoja helpon, mutta tehottoman nopeusrajoitusten laskemisen sijaan.
Teksti: Petri Suuronen
Katso tästä muut Poliitikon puheenvuoro -jutut.
