Euroopan teillä avolavamallit olivat harvinaisia 1990-luvulla. Niiden suosion orastaessa Škoda laajensi Felicia-mallistoa avolavamallilla.
Maaliskuussa 1995 esiteltiin uusi erilainen avolavainen Škoda Felicia Fun. Huomiota herättävän keltaisena sen mallinimi sai katetta ja teki selväksi, mitä Škodalla oli ajateltu tätä autoa suunniteltaessa: hauska auto ihmisten vapaa-aikaan.
Aina kun Felicia mainitaan mallinimenä, autojen historiasta kiinnostuneille nousee mieleen se yksi legendaarinen roadster. Se pieni unelmaurheiluauto, jota valmistettiin vuosina 1959‒1964.
Se, joka on lunastanut paikkansa yhtenä Škodan historian ikonisena automallina. Sitä tehtiin melkein 15 000 kappaletta iloksi kauniiden kevät- ja kesäpäivien autoretkille.
Siron kaksipaikkaisen auton kysyntä ylitti tarjonnan, ja valtaosa näistä ajattoman tyylikkäistä avoautoista vietiin ulkomaille.
Felicia ei aikanaan saanut seuraajamallia: Škoda siirtyi takamoottoristen takavetoisten autojen aikakauteen, mikä pitkän aikaa rajoitti mahdollisuuksia tehdä koriltaan erimallisia autoja.
Porrasperäisen mallin rinnalla tehtiin pieni sarja sporttista coupémallia, mutta takamoottorista takavetoista avoautomallia ei koskaan edes suunniteltu prototyyppiasteen muunnelmia pitemmälle.
Vuonna 1987 julkistettu Favorit-malli mahdollisti uudet kokeilut
Myöhemmin vasta etumoottorinen etuvetoinen Favorit tarjosi mahdollisuuksia myös muiden korimallien toteuttamiseen: Škoda esitteli tuon täysin uudenlaisen malliperheen hatchback-mallin Brnon metallintyöstömessuilla 16. syyskuuta 1987.
Sitä seurasi muotoilijoiden ja suunnittelijoiden erilaisia tutkielmamalleja, joista yksi oli prototyyppimalli Škoda 781 Tremp: Kaksipaikkaisessa neliovisessa autossa oli kiinteä katto kuljettajan ja etumatkustajan suojana, mutta sen jatkona oli vankka putkirakennekehikko ja turvakaari B-pilareiden tasalla. Tämä ainutlaatuinen auto on nykyään Škoda-museossa.
Tuotantoon saakka ylsi kaksi korimallia: Forman-nimen saanut farmari esiteltiin 1990 ja vuotta myöhemmin kaksipaikkainen avolavamalli Pickup.
Konseptiversiot esillä Frankfurtissa 1993
Škoda osoitti Frankfurtin autonäyttelyssä (IAA) 1993, että myös tuossa tavarankuljetukseen tarkoitetussa automallissa piili tiettyä charmia: näyttelyyn tuotiin kaksi ajokuntoista konseptiautomallia nimeltään Škoda Favorit Fun.
Ne perustuivat Favorit-malliin, jonka koria oli nostettu ylemmäs. Siten 60 millimetriä suurempi maavara mahdollisti myös kevyen maastoajon. Keulaa hallitsi karjapuskurimainen suojus.
Massiivinen turvakaari mahdollisti kattotelineen kanssa kookkaiden tavaroiden kuten surffilaudan tai maastopyörien kuljettamisen. Näiden näyttävien yksityiskohtien ohella yksi ominaisuus erityisesti herätti kohua: Ohjaamon takaseinän lasi oli sähkötoimisesti avattava, ja koko takaseinän sai vipumekanismilla käännettyä alas, jolloin kaksi istuinta lisää oli mahdollista asentaa avoimen taivaan alle.
Tällöin jäljelle jäänyt avolavatila oli vielä riittävän suuri vaikka kylmälaukuille tai matkatavaroille. Autonäyttelyn keltainen ja violetti auto olivat visuaalisesti upeat myös sisustukseltaan ja seitsemänpuolaisine kevytmetallivanteineen.
Sarjatuotantomalli julkistettiin 1995 Genevessä
Näitä kahta autonäyttely-yksilöä vahvasti muistuttanut sarjatuotantomalli esiteltiin maaliskuussa 1995, kun Škoda Felicia Fun astui parrasvaloihin Geneven autonäyttelyssä.
Monta kahden konseptiauton ideaa ja yksityiskohtaa toteutettiin sarjatuotantomallissa, joka oli tarkoitettu puhtaasti vapaa-ajan iloksi. Teknisesti auto perustui Škoda Felicia -malliin, joka oli kattavasti uudistetulla tekniikalla esitelty edellisenä vuonna.
Uutta Feliciaa varten Škoda uudisti kaikkiaan 1187 osaa, paransi matkustusmukavuutta ja turvallisuutta sekä erityisesti viimeistelylaatua.
Suurin yllätys Felicia Fun -mallissa oli sen sisätiloissa: Innovatiivinen idea ohjaamon alas kääntyvästä ja siirtyvästä takaseinästä päätyi myös sarjatuotantomalliin, joten idea ei jäänyt pelkästään autonäyttelyn futuristiseksi kikaksi.
Tuota Felicia Fun -mallin vakiovarustukseen sisältynyttä takaseinän nerokasta mekanismia kutsuttiin sisäpiirissä nimellä ‘party trick’.
Kun tilapäisistuimet käännettiin istumisasentoon, kuusipuulla pinnoitetun lavan käyttöpituus pieneni 1370 millimetristä 850 millimetriin. Se ei kuitenkaan pilannut tämän tyylikkään avolavamallin käytännöllisyyttä. Sporttisuutta korosti aina kirkkaan keltainen takaspoileri.
Auton esitteessä sanottiin: “Auton raikkaan keltainen väri viestii niistä seikkailuista, joihin Felicia Fun sinut mielellään vie. Tartu kirkkaan keltaiseen ohjauspyörään, kytke sytytysvirta, käynnistä moottori ja suuntaa kohti aurinkoa ja hauskanpitoa.”
Kolme moottorivaihtoehtoa
Škoda Felicia Fun -mallissa oli paljon samaa kuin Pickup-mallissa. Esimerkiksi 2450 millimetrin akseliväli. Auton pituus oli 4245 mm, leveys 1680 mm ja korkeus 1465 mm.
Valittavissa oli kolme nelisylinteristä moottoria. Dieselmoottorin iskutilavuus oli 1896 cm3 ja teho 47 kW (64 hv). Bensiinimoottorivaihtoehtoja oli kaksi: 1,3-litrainen teholtaan 50 kW (68 hv) ja 1598 cm3:n moottori teholtaan 55 kW (75 hv), jolla auto ylsi huippunopeuteen 163 km/h.
1,6-litraisella moottorilla polttoaineen keskikulutus oli tuon ajan kulutusmittausajossa mitattuna 7,3 litraa 100 kilometrillä. Perusversion 1.3 MPI -moottorilla ja LX-varustelulla auto maksoi 304 900 korunaa.
Katso tästä muita Päivän museoautoja.
Tehokkaamman nelisylinterisen 1.6 MPI-moottorin myötä auto painoi 1035 kg, kantavuutta oli 445 kiloa ja hintaa 40 000 korunaa enemmän. Dieselmalli oli 50 000 korunaa perusversiota kalliimpi.
Lokakuun 1995 ja elokuun 2000 välisenä aikana Vrchlabín tehdas valmisti Škoda Felicia Fun -malleja kaikkiaan 4016 kappaletta.
Nykyään keräilijät ovat niistä erittäin kiinnostuneita ja Suomessakin näitä on vielä muutama yksilö. Yli 1,4 miljoonasta valmistetusta Felicia-mallista ne ovat näyttävimmän näköiset ja harvinaisimmat.
