Näkökulma: Nyt vasta hokasin – nopeudenrajoittimelle on käyttöä

Clas von Bell

Tässä nopeudenrajoitin on säädetty nopeuteen 89 km/h.

31.12.2017 15.55

Olen ajanut monenlaisia autoja vuosien varrella, ja yksi suosituimmista lisävarusteista on ollut vakionopeudensäädin.

Kun on ajanut pitkiä matkoja maanteillä, on vakionopeudensäädin ollut hyvin rentouttava apuväline.

Olin hieman ihmeissäni, kun jossain vaiheessa vakionopeudensäätimeen lisättiin nopeudenrajoitin.

Mitä sillä oikein tekisin?

Olen silloin tällöin kokeillut nopeudenrajoitinta, mutta en ole löytänyt sille sopivaa käyttöä.

Mutta nyt!

Kun pääkaupunkiseudulla ripoteltiin peltipoliiseja Kehä ykkösen ja Kehä kolmosen varteen, keksin järkevän tavan käyttää nopeudenrajoitinta.

Olen näillä väylillä ajanut autoilla, joissa on automaattinen vakionopeudensäädin, eli auto osaa hidastaa, kun edellä ajava auto hidastaa.

Silloin peltipoliisien aiheuttama nopeuden tempoilu ei ole häirinnyt – kaikki on hoitunut automaattisesti. Myös auton todellinen nopeus on ollut helppo säätää tarkalleen 80 kilometriin tunnissa (useimmat ajavat kehäteillä mittarinopeutta, joka saattaa olla jopa 10 kilometriä alle sallitun tuntinopeuden).

Kun käytössä on automaattinen vakionopeudensäädin, auton nopeus hidastuu ennen peltipoliisia automaattisesti edellä ajavien jarruttaessa, ellei vasenta kaistaa pysty ajamaan rauhassa sallittua todellista nopeutta. Peltipoliisin jälkeen nopeus nousee taas sallittuun maksiminopeuteen.

Omassa autossani on vakionopeudensäädin ja nopeudenrajoitin, mutta ei automatiikkaa. Jarruttaminen pitää siis hoitaa itse.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että vakionopeudensäätimen käyttö on hankalaa.

Päätin kokeilla nopeudenrajoitinta niin, että se toimi hieman kuten automaattinen vakionopeudensäädin.

Säädin nopeudenrajoittimen tarkalleen todelliseen suurimpaan sallittuun nopeuteen (80 km/h), ja painoin kaasun pohjaan!

Auto kulki nätisti mittarinopeutta 90 km/h, mutta todellista nopeutta vain 80 km/h.

Peltipoliisien kohdalla pystyin ajamaan ”kaasu pohjassa”, eikä ollut pelkoa, että ajaisin liian lujaa. Vasenta kaistaa pystyin hyvin ohittamaan ”liian paljon” nopeutta hidastaneita autoja.

Enää ei tarvitse vilkuilla nopeusmittaria kuin hetken matkan alkupäässä. Nopeudenrajoittimen ansiosta tietää, että vauhti pysyy koko ajan sallitussa nopeudessa.

Peltipoliisien kohdalla satunnainen pieni kaasun nosto ei haittaa, kun peltipoliisien jälkeen jono lähtee taas vetämään – joskus jopa reilusti yli sallitun nopeuden.

Nopeudenrajoittimen avulla pystyy täysin keskittymään liikenteeseen, eikä tarvitse jokaisen peltipoliisin kohdalla vilkuilla nopeusmittaria – todella re

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here