Enni Mälkönen: ”Moottoriurheilu on kallista myös kartturille”

Enni Mälkösen moottoriurheilun juuret juontavat lapsuuteen, jossa hän vietti paljon aikaa rallia ajaneen isänsä autotallissa. Ensimmäiset muistot liittyvätkin enemmän autotallin puolella puuhasteluun kuin itse kilpailemiseen.

– Lapsena en varsinaisesti ollut rallista kiinnostunut. Olin mukana tallilla ja roplasin autoja. Sillä tavalla puuhasin mukana, mutta enemmän olin kiinnostunut ratsastuksesta – etenkin kilpailumielessä, Mälkönen sanoo.

– Ehkä se olikin niin, että kun ratsastuksen puolella oli esikuvia naisista, niin oli helpompi samaistua sellaiseen, mikä oli jo näkyvää. On vaikea unelmoida sellaisesta, mitä ei edes näe.

Ratsastus oli siis nuorena vahvasti Mälkösen intohimo. Tilanne muuttui, kun hänen hevosensa loukkaantui vuonna 2009.

– Hevonen loukkaantui niin, ettei ollut mahdollista kilpailla sillä tasolla, millä mä olisin halunnut. Se tarkoitti aika pitkälti sitä, että se minun kilparatsastusurani päättyi siihen.

Esteratsastusura kilpatasolla loppui, mutta kilpailuvietti jäi. Itseään todella kilpailuhenkiseksi kuvaileva Mälkönen löysi sittemmin tiensä rallin pariin vuonna 2012, kun hän toimi ensimmäistä kertaa kartturina. Tämä merkitsi uudenlaisen haasteen ottamista vastaan, ja samalla käännekohtaa hänen urallaan.

– Se oli menoa ensimmäisestä startista lähtien.

Pitää olla kilpailuhenkinen, että pärjää

Mälkönen sanoo, että pärjätäkseen hänen tasollaan rallissa ihmisen pitää olla kilpailuhenkinen. Se auttaa sitoutumaan kartturin uraan.

– Omistautuminen urheilulle ylipäätänsä tarkoittaa sitä, että joutuu monista asioista myös luopumaan. Sellaisista mitkä normaaleille ihmisille arjessa ovat aika itsestäänselvyyksiä. Mutta ne ovat valintoja ja minä olen valinnut näin.

Nykyisin Mälkösen arki pyörii käytännössä katsoen täysin rallin ympärillä. Vuonna 2023 reissupäiviä kertyi yli 160 kappaletta, jonka päälle tulivat vielä kisavalmistelut ja omat treenit. Hän kertoo, että insinöörin työt rakennusalalla ovat luonnollisesti jääneet minimiin viime aikoina.

Ensimmäiset WRC-mestarinaiset tulivat viime vuonna

Mälkönen saavutti viime vuonna WRC3-luokan karttureiden maailmanmestaruuden Sami Pajarin rinnalla. Kartturikollega Reeta Hämäläinen nappasi vastaavan tittelin WRC2-luokassa Emil Lindholmin kanssa. Samalla Mälkösestä ja Hämäläisestä tuli ensimmäiset naiset, jotka ovat saavuttaneet mestaruuden WRC-luokitellussa sarjassa.

– Olen siitä hirveän iloinen ja on kunnia, että pystyn itsekin olemaan osa muutosta. Toisaalta, elettiin vuotta 2022 ja jos vasta nyt tuli naiselle ensimmäinen maailmanmestaruus, niin voi myös herätä kysymys, että miksi se tapahtui vasta nyt, Mälkönen toteaa.

Enni Mälkönen ja Sami Pajari. Kuva: Hannu Rainamo.

Hän painottaa, että on tärkeää saada lisää naisia mukaan moottoriurheiluun ja korostaa AKK:n ja seuratoiminnan roolia mahdollistajina, erityisesti niille, joilla ei ole suuria taloudellisia resursseja tai valmiita suhteita alalle. Mälkönen myös huomauttaa naisurheilun näkyvyyden tarpeellisuudesta, jotta nuoremmilla olisi roolimalleja ja unelmia, joiden perään pyrkiä.

Mälkönen sai itse koulutusta vuonna 2013 AKK:n Driver academyn kartturivalmennuspuolella pian ensimmäisen kisansa jälkeen. Hänen mukaansa koulutuksesta sai uran alkuun hyviä neuvoja ja kontakteja, jotta pystyi ottamaan ensimmäisiä askeleita.

Uran alussa mahdollisuuksien saaminen voi olla haastavaa, ja siksi Mälkönen koki oman kartturivalmennuksensa varsin tärkeänä.

– Moottoriurheilu on kallista myös kartturille, ja voi olla liian haastavaa päästä edes kokeilemaan sitä. Raha voi olla liian iso kompastuskivi jo heti alkumetreillä, jos ei ole mahdollisuutta edes matalalla kynnyksellä kokeilla. Sen takia ei ehkä saada mukaan tyttöjä tai naisia, sitä massaa, josta voi olla mahdollisuus päästä sitten huipulle – tai edes pyrkiä sinne, Mälkönen miettii.

Tytöt tarvitsevat esikuvia naisista

Enni Mälkönen uskoo, että suhtautuminen naisiin moottoriurheilussa muuttuu positiivisemmaksi koko ajan. Tähän auttaa, kun hommiin saadaan mukaan lisää naisia moniin eri tehtäviin lajissa – ei välttämättä pelkästään kilpailijoiksi.

– Totta kai toivon myös, että naiset voisivat yhdessä yhtenä rintamana mennä eteenpäin ja tsempata toinen toistaan. Että voitaisiin olla vahvoja siellä niiden ennakkoluulojen keskellä.

Entä uskooko hän, että jonain päivänä ei ole enää merkitystä, onko auton sisällä mies vai nainen?

– Kyllä uskon. Tällä hetkellä itselleni riittää, että minä uskon siihen ja minun kuljettajani uskoo siihen. Oikeastaan kenenkään muun mielipiteellä siinä ei ole merkitystä. Kello on tasa-arvoinen kaikille. Sehän on se, mikä sen pätkän ajan ja rallin voittajan määrittää.

Tulevaisuudelta Mälkönen toivoo, että he voivat Sami Pajarin kanssa askel askeleelta edetä uralla kohti lajin huippua.

Ja samalla näyttää mallia nuorille tytöille?

– No joo. Me tarvitaan tarinoita. Tarvitaan sitä, että naisurheilijat tulevat tässäkin lajissa näkyviksi, jotta niitä unelmia voi nuoremmille tytöille syntyä ja heillä voi olla jotain mitä kohti he tähtäävät.

Minä olen -juttusarja on AKK:n uusi viestintäkampanja, jonka tarkoituksena on nostaa esille henkilöitä suomalaisesta autourheilusta. Syksyn 2023 ajan valokeilassa ovat suomalaiset naisautourheilijat. Aikaisemmin esillä ovat olleet Aada Turpeinen, Emma Kimiläinen, Reeta Hämäläinen ja Janni Hussi.

Lue myös nämä

Kartingkuljettaja Aada Turpeinen: Pojat eivät sulata, jos tyttö ajaa ohitse!

Alastonkuvat kuuluivat Emma Kimiläiselle ehdotettuun Yhdysvaltojen ajosopimukseen!

Reeta Hämäläinen: Sukupuolella ei ole väliä rallissa!

Janni Hussi: Rallipiireissä hyvä vastaanotto, mutta kyllä törkeyksiäkin on tullut!

 

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän