Autoilu kallistuu taas vuonna 2027 — suomalainen maksaa autostaan paljon muutakin kuin polttoaineen!

Bensiiniä tankatessa harmittaa pumpun loppusumma. Mutta se on vasta alkusoittoa. Auton omistajaa odottavat vakuutuslaskut, ajoneuvovero, renkaat, huollot, korjaukset ja arvonalenema. Ja kun sähköautoilija on päässyt eroon huoltoasemalla käymisestä, verottaja muistuttaa muulla tavoin olemassaolostaan. Vuonna 2027 autoilijan kannattaa katsoa lompakkoonsa vähän tavallista tarkemmin.

Suomalainen autoilija on sitkeä kansalainen. Hän ajaa talvella pakkasessa, kesällä sateessa ja keväällä kuoppien yli. Hän maksaa polttoaineesta, vakuutuksista ja veroista, vaihtaa renkaat kahdesti vuodessa ja vie auton huoltoon aina myös silloin, kun kalenteri ja pankkitili ovat eri mieltä asiasta.

Auton ostaminen on kuitenkin vasta taloudellisen suhteen alku. Se muistuttaa hieman avioliittoa: alkuhuuma on mukavaa, mutta vuosien mittaan yhteiselämä paljastaa kustannuksia, joita ei ensitreffeillä tullut kysyneeksi.

Vuosi 2027 ei näyttäisi tuovan autoilijalle merkittävää taloudellista helpotusta, vaikka hallitus onkin päättänyt joistakin veronkevennyksistä. Samalla kansainväliset kriisit, öljymarkkinoiden epävarmuus, autojen kallistunut tekniikka ja muuttuva verotus pitävät autoilijan kukkaron jatkuvassa liikenteessä.

Ja mikä pahinta: auton todellinen vuosikustannus selviää monelle vasta silloin, kun kaikki laskut lasketaan yhteen.

Polttoaineen hinta määräytyy Teheranissa, Kiovassa ja Washingtonissa

Jos suomalainen autoilija kuvittelee, että bensiinin hinta määräytyy lähimmän huoltoaseman pomon mielialan mukaan, hän on vain pieneltä osin oikeassa. Huoltoasema päättää omasta hinnoittelustaan, mutta varsinainen näytelmä tapahtuu tuhansien kilometrien päässä.

Öljyn maailmanmarkkinahinta reagoi sotaan, poliittisiin päätöksiin, tuotantorajoituksiin ja kansainväliseen kysyntään. Ukrainan sota, Lähi-idän jännitteet ja erityisesti Iranin lähistöllä sijaitsevan Hormuzinsalmen liikenne vaikuttavat siihen, mitä suomalainen maksaa tankatessaan.

Hormuzinsalmi on yksi maailman tärkeimmistä öljynkuljetusreiteistä. Jos sen liikenne häiriintyy vakavasti, vaikutukset voivat tuntua nopeasti myös suomalaisilla huoltoasemilla. Samalla Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin poukkoilevaksi kuvattu kauppa- ja energiapolitiikka lisää markkinoiden epävarmuutta.

Tilastokeskuksen lokakuussa 2026 julkaisemien lukujen mukaan 95-oktaanisen bensiinin keskihinta oli 2,28 euroa litralta ja dieselin 2,49 euroa. Diesel oli noussut vuodessa peräti 54,7 prosenttia ja rikkonut aiemman kesäkuussa 2022 saavutetun hintahuipun. Bensiinin vuosinousu oli niin ikään yli 30 prosenttia.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että 60 litran bensatankin täyttäminen maksaa keskimäärin 136,80 euroa ja dieseltankin 149,40 euroa. Jos tankillinen riittää noin 800 kilometrin matkaan, polttoaineeseen kuluu jo melkoinen summa ennen kuin auto on ehtinyt edes ensimmäiseen liikennevaloon.

Vuoden 2027 polttoainehintaa on vaikea ennustaa. Öljyn tarjonnan ja kysynnän lisäksi siihen vaikuttavat euron ja dollarin välinen kurssi, jalostuskapasiteetti, kuljetuskustannukset, Suomen polttoaineverotus ja jakeluvelvoite.

Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n arvioissa öljymarkkinoiden tarjonnan niukkuuden odotettiin jatkuvan vuoden 2026 loppuun ja keskitisleiden, kuten dieselin, markkinatilanteen pysyvän tiukkana pitkälle vuoteen 2027.

Autoilijan kannalta ongelma on siinä, ettei tankkaamista voi loputtomiin lykätä parempaa pörssipäivää odotellessa. Työmatka on ajettava, lapset vietävä harrastuksiin ja jouluksi pitäisi päästä mummolaan. Öljymarkkinat eivät valitettavasti tunne perheiden kalenterimerkintöjä.

Verottaja ei ole unohtanut edes sähköautoilijaa

Polttoaineen hinnan lisäksi autoilija maksaa vuosittain ajoneuvoveroa. Se on siitä mukava vero, että se tulee maksettavaksi, vaikka auto seisoisi suurimman osan ajasta pihassa. Liikennekäytöstä poistaminen on toki mahdollista, mutta tavallisessa arkiajossa auto on yleensä rekisterissä liikennekäytössä.

Ajoneuvovero koostuu perusverosta ja tietyillä käyttövoimilla lisäksi käyttövoimaverosta. Perusvero määräytyy tavallisesti auton hiilidioksidipäästöjen perusteella, vanhemmissa autoissa usein massan perusteella.

Ja tässä kohtaa sähköautoilijalle tulee pieni yllätys. Sähköauto ei ole verotuksellisesti täysin päästötön, vaikka sen pakoputkesta ei tule mitään – eikä useimmissa malleissa ole edes pakoputkea.

Vuonna 2027 täyssähköauton käyttövoimavero on 1,9 senttiä päivässä jokaista alkavaa 100 kilogrammaa kohti. Bensiinikäyttöisen ladattavan hybridin vastaava luku on 0,95 senttiä ja dieselauton 5,5 senttiä.

Esimerkiksi 2 000 kilogrammaa painavan sähköauton käyttövoimavero on noin 139 euroa vuodessa. Kun mukaan lisätään sähköauton noin 171 euron perusvero, vuotuinen ajoneuvovero nousee noin 310 euroon. Polttomoottoriautoilija ei siis ole ainoa, joka maksaa verottajalle siitä hyvästä, että hänen autonsa liikkuu.

Hallitus on tosin päättänyt myös autoilijoita helpottavista toimista. Ajoneuvoveron perusveroa ehdotetaan kevennettäväksi yhteensä 30 miljoonalla eurolla. Kevennys kohdistuu pääosin vähintään kymmenen vuotta vanhoihin polttomoottoriautoihin, ja sen piirissä olevien autojen vero alenisi keskimäärin noin 18 euroa vuodessa. Uusien veroperusteiden on tarkoitus tulla sovellettaviksi vuoden 2028 alusta, vaikka verolippuja uusilla perusteilla lähetettäisiin jo tammikuusta 2027.

Siinä on autoilijan kannalta jotakin suomalaisen veropolitiikan luonteeseen sopivaa: ensin puhutaan miljoonista, sitten odotetaan, että yksittäinen autoilija ilahtuu 18 eurosta.

Vakuutusyhtiö ei välitä siitä, kuinka vähän ajat

Autovakuutus on yksi niistä autoilun menoista, joiden suuruus saattaa tuntua lähes sattumanvaraiselta. Naapuri kertoo maksavansa samanlaisesta autosta puolet vähemmän, vaikka molemmat ovat ajaneet vahingoitta viimeiset kymmenen vuotta.

Vakuutusmaksuun vaikuttavat muun muassa auton merkki ja malli, teho, ikä, asuinpaikka, kuljettajan tiedot, ajokilometrit, vakuutusturvan laajuus ja omavastuu.

Sähköautojen kohdalla vakuutusyhtiöitä kiinnostavat erityisesti korjauskustannukset. Akuston, tai korirakenteiden vaurioituminen voi tehdä suhteellisen pieneltä näyttävästä kolarista kalliin korjausoperaation. Myös varaosien saatavuus ja merkkikorjaamoiden hinnoittelu vaikuttavat.

Kaskovakuutusta ei kannata valita pelkästään hinnan perusteella. On syytä tarkistaa esimerkiksi lasiturva, pysäköintivahingot, eläinkolarit, hinauspalvelut ja sijaisauto.

Vakuutusyhtiöiden välillä voi olla huomattavia hintaeroja, joten kilpailuttaminen kannattaa. Ja jos vakuutusyhtiö ehdottaa samalla kertaa kotivakuutusta, tapaturmavakuutusta ja matkavakuutusta, kannattaa muistaa, ettei kyseessä välttämättä ole joululahja, vaan myyntitilanne.

Korjaamo kiittää – nykyauton tekniikka ei ole halpaa

Auton huoltaminen ei ole enää aivan samanlaista kuin silloin, kun naapurin autotallissa vaihdettiin öljyt, sytytystulpat ja ehkä vähän pakoputkea.

Nykyautossa on kameroita, tutkia, antureita, ohjainlaitteita, sähkömoottoreita ja ohjelmistoja. Tuulilasin vaihtaminen voi edellyttää kameroiden kalibrointia. Pieni kolari saattaa vaurioittaa pysäköintitutkaa, tai tutkayksikköä. Sähköauton akuston jäähdytysjärjestelmän ongelma voi puolestaan aiheuttaa laskun, joka saa omistajan harkitsemaan pyöräilyä.

Sähköautossa on vähemmän perinteistä huollettavaa tekniikkaa: ei moottoriöljyä, sytytystulppia, jakohihnaa, eikä pakoputkistoa. Tämä tuo etua määräaikaishuoltoihin, mutta ei tarkoita, että sähköauto olisi huoltovapaa.

Renkaat ovat yhteinen menoerä. Sähköautojen suuri massa ja voimakas vääntö voivat lisätä renkaiden kulumista, vaikka kuljettajan ajotapa vaikuttaa siihen paljon.

Myös renkaiden koko on muuttunut. Kun autoon hankitaan 20-, tai 21-tuumaiset vanteet, renkaanvaihdon yhteydessä voi huomata, että yksi rengas maksaa enemmän, kuin entisaikojen koko rengassarja.

Ja sitten ovat vielä auton arvonalenema ja rahoituskulut. Ne ovat usein koko autoilun suurimpia menoeriä, mutta niitä ei huomata samalla tavalla, kuin huoltoaseman kassalla maksettavaa summaa.

Tuleeko autoiluun kilometrivero?

Tämä on yksi autoilijoita eniten kiinnostavista tulevaisuuden kysymyksistä.

Kun liikenne sähköistyy, valtion polttoaineverotulojen rakenne muuttuu. Bensiiniautoilija maksaa polttoaineen hinnassa huomattavan määrän veroja jokaisesta ajamastaan kilometristä. Sähköautoilija puolestaan lataa autonsa sähköverkosta, jonka verotus ei ole samanlaista kuin liikennepolttoaineiden verotus.

Valtiontalouden näkökulmasta yhtälö on hankala. Jos polttoaineverojen tuotto vähenee sähköautojen yleistyessä, jostakin pitäisi löytää korvaavia verotuloja.

Yksi mahdollisuus olisi kilometriperusteinen vero eli vero, joka määräytyisi ajettujen kilometrien mukaan. Ajatus on periaatteessa yksinkertainen: mitä enemmän ajat, sitä enemmän maksat. Se voisi myös tasata eri käyttövoimien verotusta.

Mutta käytännössä kysymykset ovat vaikeampia:

  • Maksettaisiinko sama vero Helsingissä ja Lapissa?
  • Olisiko työmatka-ajaminen verotuksellisesti erilaista kuin vapaa-ajan ajaminen?
  • Miten ulkomailla ajetut kilometrit huomioitaisiin?
  • Seurattaisiinko ajokilometrejä katsastuksessa, ajoneuvon järjestelmistä, vai erillisellä laitteella?
  • Miten yksityisyys ja ajotietojen suojaaminen järjestettäisiin?

Tässä piilee myös poliittinen ongelma. Kaupunkilaiselle auto voi olla vaihtoehto joukkoliikenteelle, mutta monelle maaseudulla asuvalle se on käytännössä välttämättömyys. Sama kilometrivero voisi tuntua hyvin erilaiselta ihmisestä, joka voi kulkea töihin metrolla, ja ihmisestä, jonka työpaikalle on 40 kilometriä, eikä julkista liikennettä ole tarjolla.

Vuoden 2027 osalta kilometriveroa ei pidä kuitenkaan pitää päätettynä uutena verona. Se on mahdollinen tulevaisuuden verotusmalli, ei nyt vahvistettu autoilijan lisälasku.

Vuonna 2027 tapahtuu sen sijaan konkreettisempi muutos työmatkakulujen verotuksessa: hallitus on esittänyt vähennyksen enimmäismäärän nostamista 7 000 eurosta 7 800 euroon. Tämä voi helpottaa erityisesti pitkiä työmatkoja omalla autolla ajavia, jos vähennyksen ehdot täyttyvät.

Sähköauto, vai polttomoottoriauto – kumpi syö enemmän rahaa?

Tässä kohtaa kannattaa unohtaa hetkeksi automerkkien välinen kilpailu ja ottaa esiin laskin.

Tehdään kaksi esimerkkiautoa, joilla ajetaan saman verran eli 15 000 kilometriä vuodessa.

  • Bensiiniauto kuluttaa keskimäärin seitsemän litraa sadalla kilometrillä.
  • Sähköauto kuluttaa lataushäviöt huomioiden 22 kWh sadalla kilometrillä.
  • Bensiinin hinnaksi otetaan Tilastokeskuksen lokakuun 2026 keskihinta 2,28 euroa litralta.
  • Sähkön kokonaishinnaksi oletetaan 20 senttiä kilowattitunnilta. Tämä on laskennallinen oletus, ei valtakunnallinen keskihinta.
  • Vakuutukset ja muut kulut ovat havainnollistavia esimerkkisummaa.

Kahden auton vuotuiset käyttökustannukset

Bensiiniauto

4 672 €

Esimerkkilaskelma / vuosi

Sähköauto

2 820 €

Esimerkkilaskelma / vuosi

KustannusBensiiniSähkö
Polttoaine/sähkö2 394 €660 €
Ajoneuvovero178 €310 €
Vakuutus (oletus)900 €900 €
Huollot ja renkaat (oletus)900 €650 €
Pysäköinti (oletus)300 €300 €
Yhteensä4 672 €2 820 €

 

Laskelma on suuntaa-antava esimerkki, ei markkinoiden keskiarvo. Ajoneuvoverossa käytetään valtion vuoden 2027 henkilöautojen keskimääräistä perusveroa ja esimerkin sähköautolle noin 2 000 kg:n massaa. Sähköauton veroon sisältyvät perusvero ja käyttövoimavero. Vakuutus-, huolto- ja pysäköintisummat ovat oletuksia. Auton hankintahintaa, arvonalenemaa, rahoituskuluja ja latauslaitteen hankintaa ei ole laskettu mukaan. Sähkön oletetaan latautuvan pääosin kotona.

Esimerkin perusteella sähköauto säästää käyttökustannuksissa lähes 1 900 euroa vuodessa. Viidessä vuodessa ero olisi jo yli 9 000 euroa.

Mutta tässä on yksi olennainen varaus: jos sähköauto maksaa hankittaessa esimerkiksi 15 000 euroa enemmän ja menettää enemmän arvoaan, käyttökulujen säästö voi huveta nopeasti.

Julkisilla latausasemilla sähkö on myös usein selvästi kotilatausta kalliimpaa. Siksi sähköauton taloudellisuutta ei kannata laskea pelkän kotisähkön hinnan perusteella, jos autoa ladataan pääasiassa tien päällä.

Polttomoottoriautoilijan on puolestaan muistettava, että dieselissä on oma käyttövoimaveronsa ja dieselin tankkaaminen voi olla bensiiniautoilijaa kalliimpaa. Käyttövoiman valinta riippuu lopulta ajomäärästä, auton hankintahinnasta ja latausmahdollisuuksista.

Suurin lasku ei tule huoltoasemalta, vaan auton arvonalenemasta

Autoilun kustannuksista puhuttaessa unohdetaan usein yksi asia: auton arvo laskee myös silloin, kun sillä ei ajeta.

Uuden 40 000 euron auton arvo voi pudota ensimmäisinä vuosina tuhansia euroja vuodessa. Käytetyssä autossa arvonalenema voi olla maltillisempi, mutta siinä puolestaan korjausriski kasvaa.

Erityisen kiinnostava tilanne on sähköautomarkkinoilla. Teknologian nopea kehitys, uusien autojen hintakilpailu ja akkujen parantuminen voivat tehdä muutaman vuoden ikäisestä sähköautosta huomattavasti alkuperäistä halvemman.

Se on käytetyn auton ostajalle hyvä uutinen, mutta ensimmäiselle omistajalle joskus varsin kallis kokemus.

Jos esimerkiksi auton arvo laskee 40 000 eurosta 32 000 euroon vuodessa, omistaja on menettänyt 8 000 euroa auton arvosta. Se vastaa yli 660 euron kuukausittaista kustannusta, vaikka auto ei olisi kuluttanut tippaakaan polttoainetta.

Siksi auton todellista hintaa pitäisi aina arvioida kokonaisuutena:

  • Hankintahinta ja arvonalenema.
  • Rahoituksen korot ja kulut.
  • Polttoaine, tai sähkö.
  • Ajoneuvovero.
  • Vakuutukset.
  • Huollot ja korjaukset.
  • Renkaat ja niiden uusiminen.
  • Pysäköinti ja muut käyttömaksut.

Kun nämä kaikki lasketaan yhteen, voi huomata, että autoilun suurin kustannus ei olekaan se, mitä maksaa auton liikuttaminen, vaan se, mitä maksaa auton omistaminen.

Autoilijan kannattaa varautua yllätyksiin

Mitä suomalaisen autoilijan sitten pitäisi odottaa ensi vuodelta?

Todennäköisesti ainakin epävarmuutta. Polttoaineiden hintaan vaikuttavat kansainväliset kriisit, öljyn tarjonta ja poliittiset päätökset. Autoverotus muuttuu vähitellen liikenteen sähköistyessä ja vakuutus-, sekä korjauskustannukset riippuvat yhä enemmän autojen monimutkaistuvasta tekniikasta.

Sähköautoilija voi säästää merkittävästi energiakustannuksissa, mutta joutuu edelleen maksamaan ajoneuvoveroa, vakuutuksia ja renkaista. Polttomoottoriautoilija puolestaan on riippuvainen öljymarkkinoiden heilahteluista, mutta voi hyötyä edullisemmasta käytetystä hankintahinnasta.

Ja jos tulevaisuudessa otetaan käyttöön kilometriperusteinen verotus, myös sähköautoilija saattaa huomata, ettei verottaja ole kiinnostunut siitä, tuleeko auton voima akusta, vai bensiinisäiliöstä.

Ehkä autoilijan kannattaisi jo nyt opetella yksi uusi laskutapa: ei enää euroja tankillista kohden, vaan euroja jokaista omistettua vuotta kohden.

Sillä kun seuraavan kerran joku kysyy, paljonko autosi kuluttaa sadalla kilometrillä, kannattaa vastata vastakysymyksellä: Tarkoitatko bensaa, sähköä, vai rahaa?

Lue myös

Sähköautolla syksyisellä retkellä Hangosta Utsjoelle

Yksi auto näistä kuudesta on Vuoden Auto Suomessa 2027

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän