Kunnon talvikelillä autoilijan tärkein varuste ei ole neliveto, lämmitettävä ratti, eikä edes kahvimuki mukitelineessä, vaan se ainoa kosketuspinta tien ja fysiikan välillä: rengas. Suomessa valinta tehdään useimmiten kitka- ja nastarenkaiden välillä.
Vaikka keskustelu käy kuumana vuodesta toiseen, viime vuosien tutkimukset osoittavat, että vastaus ei ole mustavalkoinen. Se on pikemminkin harmaan, valkoisen ja kiiltävän jään sävyinen kokonaisuus.
Kuiva ja märkä asfaltti suosivat usein kitkaa
Kuivalla asfaltilla kitkarenkaiden vahvuus nousee selvästi esiin. Niiden pehmeä, kylmään optimoitu kumiseos säilyttää joustavuutensa ja maksimoi kosketuspinta-alan tien kanssa. Nastarenkaissa metallinastat puolestaan nostavat osan kumista irti asfaltista, mikä voi heikentää pitoa ja pidentää jarrutusmatkaa.
Tämä havainto toistuu useissa kansainvälisissä testeissä, muun muassa Tyre Reviewsin vertailuissa, joissa kitkarenkaat ovat olleet nastarenkaita edellä kuivalla asfaltilla sekä lyhyempien jarrutusmatkojen, että ajotuntuman säilyttämisen suhteen.
Sama ilmiö korostuu märällä asfaltilla. Kitkarenkaiden uritus ja lamellointi poistavat vettä tehokkaasti renkaan alta, kun taas nastoista ei ole apua vesikalvon rikkomisessa. Nokian Renkaiden tutkimuksissa todetaan, että märällä asfaltilla nastarenkaiden pito voi olla jopa heikompi kuin laadukkailla kitkarenkailla, erityisesti lämpötilan liikkuessa nollan molemmin puolin.
Jäällä nastat näyttävät kyntensä
Kun tie muuttuu peiliksi ja jää on sileää ja kovaa, nastarenkaat pääsevät elementtiinsä. Metallinastojen mekaaninen pureutuminen jäähän tuottaa edelleen etua, erityisesti jarrutuksissa ja liikkeellelähdöissä.
EngineerFix-sivustolla esiteltyjen testitulosten mukaan nastarenkaat voivat lyhentää jarrutusmatkaa kirkkaalla jäällä useita metrejä verrattuna kitkarenkaisiin, etenkin tilanteissa, joissa jää on täysin sileää, eikä sen pinnassa ole muuta karheutta.
Myös Tyre Reviewsin viimeisimmät vertailut tukevat tätä havaintoa, mutta samalla ne osoittavat, että ero ei ole enää niin suuri kuin vielä kymmenen, tai viisitoista vuotta sitten. Modernit premium-kitkarenkaat ovat kaventaneet kuilua merkittävästi, ja tietyissä jääolosuhteissa erot jäävät marginaalisiksi.
Lumi ja sohjo tasoittavat peliä
Äskettäin satanut lumi ja pehmeä sohjo ovat olosuhteita, joissa kitkarenkaat voivat olla yllättävän vahvoilla. Syvä urakuvio ja joustava rakenne mahdollistavat niin sanotun lumi-lumi -pidon, jossa lumi puristuu renkaan uriin ja tarttuu itseensä.
Useissa Tyre Reviewsin ja pohjoismaisten testien tuloksissa kitkarenkaat ovat pärjänneet lumella vähintään yhtä hyvin kuin nastarenkaat, ja joissain tapauksissa jopa paremmin ajettavuuden ja hallittavuuden osalta.
Nokian Renkaat on havainnut saman omissa testiaineistoissaan: nastojen etu katoaa usein silloin, kun alla ei ole kovaa jäätä, vaan pehmeää, tai osittain pakkaantunutta lunta.
Lämpötila ratkaisee enemmän kuin moni arvaa
Ilman lämpötila vaikuttaa ratkaisevasti renkaiden toimintaan.
Washingtonin yliopiston liikennetutkimuslaitoksen julkaisu (dept.washington.edu) osoittaa, että nastarenkaiden suurin hyöty syntyy nollan tuntumassa olevilla lämpötiloilla, jolloin jää on hieman pehmeämpää ja nastat pääsevät pureutumaan siihen tehokkaimmin.
Kovilla pakkasilla jää kovettuu ja nastojen suhteellinen etu pienenee samalla, kun laadukkaiden kitkarenkaiden elastinen kumiseos säilyttää ominaisuutensa.
Ajotilanne, nopeus ja auton kuorma muuttavat kaiken
Renkaan pito ei ole vain rengaskysymys. Nopeuden kasvaessa renkaan ja tien välinen kosketusaika lyhenee, ja erityisesti jäisellä pinnalla pienikin lisävauhti kasvattaa liukuriskiä nopeasti.
Kaarteissa sivuttaisvoimat nousevat ratkaisevaan rooliin, jolloin kitkarenkaiden ennakoitava käyttäytyminen lumella voi olla etu, kun taas nastarenkaat tarjoavat lisäturvaa jäisissä mutkissa.
Ilmanpaineet vaikuttavat molempiin rengastyyppeihin samalla logiikalla: liian korkea paine pienentää kosketuspintaa, liian matala heikentää renkaan rakennetta ja hallittavuutta. Auton paino ja kuorma lisäävät pitoa suorassa jarrutuksessa, mutta samalla kasvattavat liike-energiaa, joka on saatava hallintaan liukkaalla.
Tutkimukset tukevat monta totuutta
Tutkimuspalvelu SpringerLinkissä julkaistu tutkimus on nostanut esiin mielenkiintoisen ilmiön: runsas nastarenkaiden käyttö voi karhentaa jäistä tienpintaa, mikä parantaa pitoa myös kitkarenkaille. Tämä tarkoittaa, että nastojen vaikutus ei rajoitu vain niitä käyttäviin autoihin, vaan koko liikenneympäristöön.
Tuoreiden tutkimusten mukaan nastarenkaat ovat edelleen parhaimmillaan sileällä jäällä ja vaikeimmissa yksittäisissä ääritilanteissa. Kitkarenkaat taas tarjoavat erinomaisen kokonaispidon lumella, märällä ja kuivalla asfaltilla, sekä tasaisemman ja hiljaisemman ajokokemuksen.
Sopivan rengastuksen valinnassa ei ole niinkään kysymys siitä, kumpi on parempi, vaan siitä, millaisissa olosuhteissa autoa käytetään eniten. Ja myös miten autoa käytetään.
Talvi testaa fysiikkaa, kumia ja kuljettajaa. Sopivin mahdollinenkaan rengas ei tee ajamisesta riskitöntä, mutta väärä rengas tekee siitä todennäköisesti turhankin jännittävää.
Lue myös
Tekniikan Maailman talvirengastestin kärjessä oli hyvin tasaista
Moottori-lehti selvitti, pärjääkö käytetty talvirengas uutta vastaan!
Mites sitten, kun verrataan toisiinsa kuluneita talvirenkaita? Urasyvyydeltään puoliksi kuluneissa nastarenkaissa ehjiä nastoja on yleensä enää puolet jäljellä. Ja nekin kärjeltään pyöristyneitä.
Sellaisia nastarenkaita ei saa enää käyttää.
Molempi parempi, sanotaan. Kaupunkiajossa kitkarengas on keskimäärin parempi, mutta jäisellä kesämökkitiellä pärjää vain nastarenkailla. Valitettavasti useimmilla ei ole mahdollisuutta vaihtaa renkaita talven aikana ajotilanteiden ja kelien mukaan, vaan on valittava renkaat pahimman tilanteen varalle.
Muuten olen artikkelissa kerrottujen tulosten kanssa samaa mieltä, mutta kitkarenkaan lumi vs. lumi -pito arveluttaa. Kun renkaan urat täyttyvät lumesta, rengas ei enää uppoa tien pinnassa olevaan lumeen vaan luistaa lumen pinnalla. Samoin arveluttaa väite nastarenkaan vesiliirto-ominaisuuksista. Renkaan vesiliirtoherkkyydessä ei ole kysymys nastan kyvystä rikkoa vesikalvo vaan renkaan kyvystä poistaa vettä kosketuskuviosta renkaan ja tien välistä. Mitä karkeampi renkaan kulutuspinnan kuviointi on, sitä enemmän uriin mahtuu vettä ja vesiliirtoriski vähenee. Sohjossa tämä asia vielä korostuu. Tästä syystä renkaille säädetty minimiurasyvyys, joka on talvirenkaissa suurempi kuin kesärenkaissa. Säädetyt minimiurasyvyydet eivät kuitenkaan riitä pahimmissa ajo-olosuhteissa, vaan niissä tarvittaisiin ainakin tuplasyvyys. Siksi ajonopeuden laskeminen on järkevä vaihtoehto.
Tämä näyttäisi siis olevan amerikkalainen tutkimus, jonka tulos Tekniikan maailman ja muiden arvostettujen autolehtien lukijoille on vanhan kertausta. Mutta hyvä, jos amerikkalaisetkin saavat saman ymmärryksen kuin meillä täällä Pohjolassa on jo vuosia ollut.