Ylen kanavilla esitettävästä Urheilulukio-televisiosarjasta tuttu kartingkuljettaja Aada Turpeinen puhuu asioista suoraan ja kainostelematta. Hän tietää, mitä haluaa, eikä arkaile sanoa tavoitteitaan ääneen.
– Tämän hetken tavoitteenani on päästä ajamaan naisille tarkoitettuun F1 Academyyn, jossa ajetaan Formula 4 -luokan autoilla. Päästäkseni sinne minun tulee treenata todella kovaa. Tiedän, että se tulee olemaan tosi vaikeaa, etenkin, kun Suomessa on F4-toiminta loppunut. Käytännössä minun pitäisi lähteä ulkomaille aloittamaan koko juttu. Sama lähtökohta on toki kaikilla suomalaisilla, Turpeinen sanoo.
Haastattelua tehdessä Turpeisen seuraava koitos siinsi lokakuun alussa, jolloin kartingmaailman kerma oli kokoontumassa Italiaan Franciacortaan kartingin MM-kilpailuihin.
Muutoin kilpakausi on mennyt EM-sarjassa ja sen Champions of the Future -esikisoissa. Maailmalla Turpeinen edustaa Ward Racing -tallia ja kotisuomessa Koski Motorsportia.
Kaikki eivät halua naisia kilparadoille
16-vuotias vaaleahiuksinen nuori naisenalku ei välttämättä ole se kaikista tutuin näky varikkopilttuissa ja radoilla. Turpeinen tiedostaa tilanteen, mutta ei ole siitä moksiskaan.
– Mua on kohdeltu monin eri tavoin. Osa ottaa sen hienosti ja on sillein “vau, tosi hienoa että täällä on naisia”. Osa taas ei siitä tykkää. Heidän mielestään minun paikkani ei olisi radalla, vaan jossain muualla. Alkuun mietin, että miksi kaikki tekee näin, mutta siihen kuitenkin tottuu, enkä välitä siitä. Ei se minuun enää vaikuta millään tavalla.
Turpeisen mukaan mieskuljettajia usein harmittaa tavallista enemmän, jos tyttö menee radalla ohi.
– Yleensä pojat yrittävät heti ensimmäisenä ajaa päälle, jotta minä keskeyttäisin. Heillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa. He eivät vaan ymmärrä sitä, että tytöt voivat pärjätä ihan samalla tavalla kuin pojatkin, Turpeinen toteaa.
Hän kertoo, että Suomessa naiskuljettajien arvostus on ihan hyvällä tasolla, mutta ulkomailla se on parempaa.
Nais- ja mieskuskeista puheen ollen, on Turpeisella toinenkin tavoite F1 Academyn lisäksi. Tarkoitus on työskennellä moottoriurheilun parissa pitkälle tulevaisuuteen.
– Jos en ole itse se kilpakuljettaja, niin sitten jollain muulla tavalla. Haluan olla esikuvana muille naiskuskeille, että me tytöt voidaan pärjätä ihan samalla tasolla mitä pojatkin. Että tytöt uskaltaa tulla tähän lajiin eivätkä luovuta. Pitää näyttää, että mekin pärjätään täällä. Ei sitä autoa palleilla ajeta!
Ensimmäisessä ajossa pojat jäivät kakkoseksi
Turpeinen sai ensikosketuksensa moottoriurheiluun kuusivuotiaana perheen lomamatkalla Kreikassa. Hotellin yhteydessä olleella sähköautoradalla kengitys oli sitä luokkaa, että kisailemaan lähteneet italialaispojat jäivät katsomaan perävaloja.
– Niiden iskä pomppi tasajalkaa ja huusi niille italiaksi, että mitä te teette! Se oli mun mielestä tosi hauskaa. Kun tultiin takaisin kotiin, halusin mennä ajamaan kartingia sisäradalle. Mun mielestä se oli tosi siistiä. Siitä se sitten lähti ja iskä alkoi katsella mulle käytettyä runkoa.
Kansainvälisen Autoliiton FIA:n ja EU:n Erasmus+ -ohjelman yhteinen The Girls on Track -hanke vei Turpeisen syksyllä 2021 formula 4:n rattiin Ranskaan, legendaariselle Paul Ricardin radalle.
– Ilman AKK:ta en olisi sinne päässyt. Sain sieltä esimerkiksi apua hakemuksen tekemisessä. Muutenkin AKK on auttanut minua urallani paljon, kuten järjestämällä leirityksiä. Sitä myöten olen oppinut paljon uusia asioita lajiin liittyen. Eikä pelkästään urheiluun, vaan kaikkeen muuhunkin mitä siinä ympärillä on, kuten ravinto ja uni.
The Girls on Track -hanke luotiin alun perin viisi vuotta sitten edistämään tyttöjen ja naisten asemaa autourheilussa sekä madaltamaan heidän kynnystään autourheilun aloittamiseen.
Arki on kiireistä koulun ja kisojen kanssa
Kun lukiolainen Aada kiertää Euroopassa ajamassa, mukana on joskus isä ja aina äiti, jonka työtehtäviin kuuluu olla, noh, äiti – ja vähän myös manageri.
– Mutta itse hoidan esimerkiksi sponsoriasioita, Turpeinen sanoo.
Sponsoreita tarvitaankin, sillä kauden hinta tällä tasolla nousee reippaasti yli 100 000 euroon ulkomaanmatkoineen ja -kisoineen. Nuoren kuljettajan tukena on myös monia muita tärkeitä ihmisiä.
– Axel Sarniala on ollut mun ajovalmentajana jo nelisen vuotta. Mun tiimit, Koski Motorsport ja Ward Racing, “Jantsu” Jan Koski sekä Rebecca ja Joachim Ward ovat tämän minulle mahdollistaneet. Ja fyysisessä kunnossa personal trainerini Paula Kujala ja Olli-Pekka Remes ovat auttaneet paljon, Turpeinen luettelee.
Mutta miten lukion ja kilpa-ajajan elämän yhdistäminen sujuu? Päivät ovat pitkiä radalla, reissussa tulee oltua silloin tällöin ja kouluasioitakin pitäisi hoitaa. Ja nuoruutta elää.
– Olen saanut tähän mennessä kaikki kurssit kunnialla läpi ja olen ollut tyytyväinen siihen, miten olen saanut ne tehtyä. tällä hetkellä on suunnitelmissa käydä lukio 3,5 vuoteen. Olen niin paljon kisareissuilla ja treeneissä, että kolmeen vuoteen se ei olisi tullut onnistumaan, Turpeinen sanoo.
Toista vuottaan lukiota käyvälle Turpeiselle arki on kiireistä koulun ja kisojen myötä. Etenkin jos on kisamatka ja pitäisi hoitaa myös koulu.
– Normaalissa lukiossa tämä ei onnistuisi, ja sen takia olen kiitollinen, että pääsin opiskelemaan Mäkelänrinteen Urheilulukioon, koska siellä on täysi ymmärtämys ja tuki meitä kilpaurheilijoita kohtaan.
– Mun päivät on todella pitkiä. Aamulla seitsemältä radalle ja päivä loppuu siinä vähän ennen kahdeksaa illalla. Eli noin 13 tuntia päivässä radalla, niin ei hirveästi jää sitten aikaa koululle.
Hän kuitenkin toteaa samaan hengenvetoon olevansa todella kiitollinen siitä, että on päässyt ajamaan huipputasolla.
– Vaikka se on rankkaa, se on sen arvoista. Tämä on minun intohimoni. En koskaan vaihtaisi tätä mihinkään.
Minä olen -juttusarja on AKK:n uusi viestintäkampanja, jonka tarkoituksena on nostaa esille suomalaisia autourheilijoita eli lentäviä suomalaisia. Syksyn 2023 ajan valokeilassa ovat suomalaiset naisautourheilijat. Ensimmäinen osa kertoo kartingkuljettaja Aada Turpeisesta.
// TILAA TÄSTÄ AUTOTODAYN UUTISKIRJE //
