Kevääseen kuuluva pyöräilyn lisääntyminen tuo vilskettä ja monilla eri nopeuksilla liikkuvia kulkijoita erityisesti yhdistetyille pyöräteille ja jalkakäytäville.
Liikenneturva ja Etelä-Savon Näkövammaiset ry muistuttavat, että muiden liikkujien on huomioitava näkövammaiset ja vältettävä vaikeasti ennakoitavaa käyttäytymistä.
Näkövammaisuuden eri muotoja on paljon heikosti näkevistä kokonaan sokeisiin. He ilmaisevat itsensä käyttämällä joko valkoista keppiä, opaskoiraa tai näkövammaismerkkiä. Nämä kertovat kanssaliikkujille, että on syytä olla erityisen tarkkana esimerkiksi ohitustilanteissa.
– Muiden kulkijoiden on syytä ottaa näkövammaiset huomioon ensisijaisesti siten, että välttää vaikeasti ennakoitavaa käyttäytymistä. Lisäksi tilanteen vaatiessa on hyvä ilmaista itsensä äänimerkillä – kävelijänä luonteva tapa siihen on puhe, pyöräilijänä taas soittokello, kertoo Liikenneturvan yhteyspäällikkö Eini Karvonen.
Yhdistetyllä pyörätiellä ja jalkakäytävällä tilanteet voivat tulla eteen nopeastikin, jos vauhdikkaasti etenevä pyöräilijä kohtaa esimerkiksi opaskoiran kanssa liikkuvan näkövammaisen. Huomaavaisuus ja tilan antaminen ovat valttia, ja yhteispeli takaa turvallisen liikkumisen kaikille osapuolille.
– Soittokellon käyttö on ainoa keino kertoa lähestymisestä näkövammaiselle. Tämän jälkeen on syytä tehdä ohitus mahdollisimman etäältä – ei siis missään nimessä esimerkiksi opaskoiran ja väylän reunan välistä puikahtamalla. Tärkeää on pitää oma toiminta mahdollisimman ennakoitavana, selvittää Etelä-Savon Näkövammaiset ry:n Erkki Juntikka.
Kun minä en näe, onneksi sinä näet minut
Näkövammainen hyödyntää liikkuessaan kuulo- ja tuntoaistiaan. Esimerkiksi kulkuväylän materiaali- ja tasoerot, vaikkapa jalkakäytävän muuttuminen ajoradaksi, tuntuvat valkoisen kepin avulla tai jalkapohjan alla. Myös liikennevalojen ääniopasteet ovat tärkeässä asemassa turvallisessa kadun ylityksessä.
– Autoilijan viestintäkeinot näkövammaisen kanssa ovat rajalliset, mutta esimerkiksi suojatien kohdalla on tärkeää pysähtyä ajoissa ja kokonaan, jotta vastapuoli voi olla varma kuljettajan aikeista, Karvonen alleviivaa.
Näkövammainen pystyy liikkumaan itsenäisesti tutussa ympäristössä, mutta uusiin kohteisiin hän tarvitsee aluksi ohjausta tai opastusta. Siksi apu on joskus tarpeen, ja sitä on muiden liikkujien syytä tarvittaessa tarjota. Opaskoiria ei kuitenkaan pidä mennä häiritsemään, vaan kontakti pitää tehdä koiran kanssa liikkuvaan ihmiseen.
– Apua tai tukea voi tarjota ottamalla puhekontakti näkövammaiseen. Meluisassa ympäristössä voi myös koskettaa hänen käsivarttaan kevyesti huomion kiinnittääkseen. Näkövammainen voi sitten kertoa, millaista apua tarvitsee. Esimerkiksi kadun ylityksessä voi tarjota käsivartta tueksi. Tärkeää on pitää puhekontakti yllä ja kertoa, mitä tapahtuu, kertaa Juntikka.
Kansainvälistä opaskoirapäivää vietetään keskiviikkona 24.4.
