Onnettomuustietoinstituutin juuri julkaistussa teemaraportissa on tarkasteltu vuosina 2018–2022 maanteillä tapahtuneita kuolemaan johtaneita suistumisonnettomuuksia.
Viiden vuoden aikana tapahtui 180 suistumisonnettomuutta, joissa menehtyi 198 henkilöä. Suistumisia aiheuttivat pääasiassa kuljettajien ajokunnon puutteet, eivät olosuhteet. Raportin tiedot perustuvat liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimiin onnettomuuksiin.
Yhdeksän kymmenestä kuolemaan johtavasta suistumisonnettomuudesta maanteillä tapahtuu hyvällä ajokelillä. Tutkijalautakuntien tutkintojen perusteella tie oli tyypillisesti sula ja kuiva (72 % onnettomuuksista), ja oli valoisaa (88 % onnettomuuksista). Maanteiden suistumisonnettomuudet painottuvat kesäkuukausille, kesäkuusta elokuuhun, jolloin tapahtui 45 prosenttia onnettomuuksista. Tammi-maaliskuussa kuolemaan johtavia suistumisia tapahtui maanteillä kaikkein vähiten.
Kuolemaan johtaneista suistumisonnettomuuksista kolme neljäsosaa tapahtui henkilö- ja pakettiautojen kuljettajille. Raportissa tarkasteltiin tieltä suistumisia, joissa ei törmätty muihin osapuoliin tai ajoneuvoihin. Yleisin onnettomuustyyppi oli suistuminen oikealle vasemmalle kääntyvässä kaarteessa. Suurin osa suistumisista tapahtui teiden kaarteissa (63 %). Suoralta tieltä suistui 35 prosenttia ajoneuvoista ja risteysalueilla 2 prosenttia.
− Se voi yllättää, että tyypillinen kuolemaan johtanut tieltä suistuminen tapahtuu kesällä, hyvällä säällä ja kolmanneksessa tapauksista jopa suoralla tiellä. Ilmiötä selittävät kuljettajien ajokunnon puutteet ja riskinotto. Kuljettajat ajavat väsyneinä ja päihtyneinä. Lisäksi moni ajaa merkittävää ylinopeutta ja jättää turvavyön kiinnittämättä, OTIn liikenneturvallisuuspäällikkö Esa Räty selventää.
Vain harva turmakuljettaja oli ajokunnossa ja ajoi kohtuullisella nopeudella
Kuolemaan johtaneen suistumisonnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista 26 prosentilla oli ajo-oikeus kunnossa, he ajoivat selvin päin ja ylinopeutta oli korkeintaan 20 km/h. Selvästi suurempi osuus tieltä suistuneista kuljettajista oli päihtyneitä ja ajoi huomattavaa ylinopeutta. Lähes joka neljäs kuljettajista oli ajokiellossa tai muuten vailla ajo-oikeutta.
Suistumisonnettomuuksissa henkilö- ja pakettiautoissa menehtyneistä henkilöistä 86 ei ollut kiinnittänyt turvavyötä. Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien arvioiden mukaan heistä suurin osa, 61 henkeä, olisi voinut pelastua turvavyötä käyttämällä.
Erilaisiin esteisiin kuten kiviin, kantoihin, ojanpenkkoihin ja sivutien luiskiin törmääminen yleensä pahensi tieltä suistumisen seurauksia, sillä kovassa vauhdissa luisuva auto pyörähtää herkästi ympäri tai kyljelleen esteeseen osuessaan. Auto pysyi pyörillään alle puolessa tapauksista (40 %).
− Moni ajoneuvon tieltä suistumisessa menehtynyt olisi selvinnyt hengissä, jos turvavyö olisi ollut kiinni. Onnettomuustutkinnan perusteella ajoneuvo harvoin meni edes ympäri pyöriessään niin ruttuun, etteikö ajoneuvossa olisi voinut selvitä hengissä, jos turvavyö olisi ollut pitämässä paikoillaan, Räty kertoo.
Moottoripyöräilijät suistuivat päihtyneinä ja kovalla vauhdilla alemmalla tieverkolla
OTIn teemaraportissa on tarkasteltu 27 vuosina 2018–2022 maanteillä tapahtunutta moottoripyöräilijän kuolemaan johtanutta suistumisonnettomuutta. Moottoripyöräilijöiden suistumisonnettomuudet tapahtuivat enimmäkseen alemmalla tieverkolla eli seutu- ja yhdysteillä.
Moottoripyöräilijät suistuivat yleensä teiden kaarteissa. Joka kolmas moottoripyörän kuljettaja oli päihtynyt ja 40 prosenttia ajoi ylinopeutta vähintään 20 km/h.
Kuljettajien ajokunnon varmistaminen on tärkeintä onnettomuuksien vähentämiseksi
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat ovat esittäneet tutkintojensa perusteella, että kuljettajien ajokunnon varmistaminen ehkäisisi tehokkaimmin kuolemaan johtavia tieltä suistumisia. Lautakunnat ehdottavat muun muassa, että lääkärien ja poliisin yhteistyötä ajoterveydenvalvonnassa tulee syventää, liikennevalvontaa tehostaa päihteiden ja ylinopeuksien osalta ja alkolukkoja asentaa toistuvasti rattijuopumuksesta kärähtäneille.
Suistumisonnettomuuksissa olleista kuljettajista hieman useampi kuin joka neljäs (28 %) oli alle 25-vuotias.
− Maanteiden kuolemaan johtaneissa suistumisonnettomuuksissa menehtyi usein nuori kuljettaja. Kuten muillakin turmakuljettajilla, myös nuorten kuljettajien onnettomuuksien taustalla on usein erilaisia elämänhallintaan liittyviä haasteita, kuten päihdeongelmia. Liikenne ei ole muusta elämästä erillinen saareke, joten ongelmia ennaltaehkäisevä työ kasvatuksen saralla ja sosiaali- ja terveydenhuollossa vaikuttaa myös liikenneturvallisuuteen, OTIn liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari muistuttaa.
Lisäksi suistumisten seurauksia voidaan lieventää suunnittelemalla erityisesti uudet väylät aiempaa turvallisemmiksi. Onnettomuustutkinnan perusteella esimerkiksi törmäysesteiden poistaminen ja turvalliset kaideratkaisut ovat avainasemassa.
− Ei ole realistista olettaa, että koko nykyiselle maantieverkolle saataisiin rakennettua kaiteet, riittävän loivat luiskat ja törmäysesteistä raivatut suoja-alueet. On siis panostettava siihen, että kuljettajat ovat ajokuntoisia ja ajoneuvot pysyvät kuljettajien hallinnassa. Työtä teiden reunaympäristöjen pehmentämiseksi on kuitenkin jatkettava. Uudet väylät tulee alusta alkaen rakentaa mahdollisimman turvallisiksi, ja siinä työssä voidaan hyödyntää myös onnettomuustutkinnassa kerättyä tietoa, Räty toteaa.
OTIn teemaraportti: Suistumisonnettomuudet maanteillä 2018-2022
Raportin aineistosta:
- Raportissa on tarkasteltu taajamien ulkopuolisilla maanteillä tapahtuneita kuolemaan johtaneita suistumisonnettomuuksia vuosina 2018–2022
- Aineisto perustuu liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimiin onnettomuuksiin
- Mukana on vain moottoriajoneuvo-onnettomuuksia
- Aineistosta on rajattu pois tietoisesti aiheutetut onnettomuudet sekä onnettomuudet, joissa kuljettaja menehtyi sairauskohtaukseen
Lue myös
