Invapaikkojen luvaton käyttö on lähes kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa, ja ilmiö kasvaa edelleen. Näin kertovat suomalaisten pysäköintialan toimijoiden yhdistys SPATY ry:n tilastot. Väärinkäyttötavat vaihtelevat luvan lainaamisesta sukulaiselle aina väärennettyihin ja ulkomailta ostettuihin tunnuksiin asti.
Liikkumisesteisen pysäköintitunnus, kansankielellä invalupa, on tärkeä apuväline monille, joiden liikkuminen on rajoittunutta. Se tekee mahdolliseksi pysäköidä pyörätuolimerkinnällä varustetuille paikoille, maksullisille paikoille ilman maksua sekä paikoille, joissa muuten pysäköinti olisi kielletty. Tunnuksen haltijoiden oikeuksia säädellään tieliikennelaissa, joka takaa heille merkittäviä vapauksia julkisilla alueilla.
SPATY ry:n hallituksen puheenjohtaja Christian Metsärannan mukaan tunnuksia väärinkäytetään vuosi vuodelta enemmän, ja väärinkäytösten kirjo on yllättävän laaja.
”Kyse ei ole vain siitä, että joku piipahtaa epähuomiossa invapaikalla kauppareissun ajan. Näemme tapauksia, joissa tunnuksia on väärennetty, kopioitu tai jopa ostettu ulkomailta. Joskus tunnuksen omistaja on jo kuollut, mutta kortti kiertää edelleen liikenteessä”, Metsäranta kertoo.
Luvan lainaaminen sukulaiselle yhtä laitonta kuin sen väärentäminen
Yleisin invatunnuksen väärinkäytön muoto on melko arkinen: luvan haltija lainaa tunnuksen perheenjäsenelle, joka hoitaa asioitaan yksin ilman, että liikkumisesteinen henkilö on kyydissä.
“Laki on tässä yksiselitteinen: tunnus oikeuttaa etuihin vain silloin, kun luvan haltija itse on matkassa”, Metsäranta muistuttaa.
Invalupa ei kelpaa automaattisesti paikalla, jota valvoo yksityinen yhtiö
Yleinen harhaluulo liittyy pysäköintialueiden sääntöihin. Moni olettaa, että esimerkiksi terveysaseman, Kelan tai kirjaston edessä oleva parkkipaikka on julkinen alue, jolla invatunnus käy sellaisenaan.
”Todellisuudessa yhä useampaa julkiseksi miellettyä aluetta valvoo yksityinen yhtiö. Kiinteistön omistajilla on oikeus määrittää pysäköintiehdot omalla alueellaan, eikä liikkumisesteisen pysäköintitunnus välttämättä yksinään oikeuta automaattisesti pysäköimään invapaikalle.
Metsärannan mukaan invapaikkojen pysäköintiehdot yksityisalueilla ovat autoilijoille usein yllätys.
“Jos yksityisalueella pysäköinti on maksullista, alueen ehdoista kertovassa kyltissä on tietoa myös liikkumisesteisen pysäköintiehdoista.”
Moni luulee invalupaa vapaakortiksi
Lisäksi Metsäranta muistuttaa, että invatunnus ei missään tapauksessa oikeuta pysäköimään pelastustielle tai toisen maksamalle autopaikalle, vaikka kyseessä olisi yksityinen alue.
“Näitäkin tapauksia esiintyy ajoittain. Jostain syystä moni luulee, että liikkumisesteisen pysäköintitunnus antaa vapaat kädet parkkeerata mihin tahansa.”
Metsäranta korostaa, ettei tunnuksen väärinkäyttö ole vain sääntörikkomus vaan välinpitämättömyyttä: se kohdistuu suoraan heikoimmassa asemassa oleviin.
“Sisäänkäynnin lähellä oleva invapaikka voi olla liikkumisesteiselle ainoa tapa asioida itsenäisesti. Jos paikka on luvattomassa käytössä, tilanne saattaa aiheuttaa jopa terveydellisiä haasteita tunnuksen haltijalle tai vähintäänkin hänen arkensa hankaloituu turhaan.”
Invaluvan manipuloiminen on väärentämistä
Metsäranta muistuttaa, että tunnuksen manipulointi voi olla asiakirjaväärennös.
”Invaluvan väärinkäyttö ei ole harmiton juttu. Se on parkkipaikan varastamista niiltä, joille pysäköintioikeus kuuluu.”
Moni luulee, että invalupa on autokohtainen, ja käyttää sitä, jos se on hansikaslokerossa, vaikka luvan haltija ei ole mukana.
Toinen väärinkäyttötapa on, että terve kuljettaja pysäköi invapaikalle, vaikka invaluvan haltija jää autoon eikä siten ole mitään syytä käyttää liikuntarajoitteisille tarkoitettua invapaikkaa.
Yleisesti ottaen herää kysymys myönnetäänkö invalupia liian löyhin perustein, sillä usein niitä käyttävillä kuljettajilla ei näytä olevan mitään liikuntarajoitteita.