Kautta vuosikymmenten Renault on luonut trendejä, jotka ovat kasvaneet valtavirraksi. Esimerkiksi Renault 4L käynnisti monikäyttöautojen eli viisiovisten viistoperien vyöryn.
Renaultin pääjohtajana oli vuosina 1955-1975 Pierre Dreyfus, joka antoi uutta pientä automallia suunnittelevalle tiimille erikoisen tavoitteen: ”Haluan autoon suuren tavaratilan.”
Kun Renault käynnisti 1950-luvun loppupuolella 4-mallin kehitystyön, elettiin aikaa jolloin ranskalaiset alkoivat jättää maaseudun taakseen ja muuttaa kohti kaupunkeja. Julkisessa liikenteessä oli kuitenkin paljon toivomisen varaa, etenkin suuria kaupunkeja ympäröivissä taajamissa. Niinpä ihmiset tarvitsivat autoja, jotka sopivat yhtä hyvin niin maaseudulle kuin kaupunkiin.
Auton haluttiin tarpeet niin kauppa- kuin työmatkoilla. Lisäksi yhä useammat naiset alkoivat käydä töissä, mikä nosti perheiden ostovoimaa. Tuohon hetkeen vuonna 1961 esitelty Renault 4L oli vallankumouksellinen auto, joka täytti mainiosti kaikki toiveet.
Renault käynnisti 4L-mallillaan vallankumouksen tuomalla markkinoille monikäyttöauton. Siinä oli viisi ovea ja tasainen lattia, jotka tekivät autosta erittäin tilavan ja helposti lastattavan. Mukaan saattoi ottaa vaikka olkipaalin. Renault 4 oli yhtä aikaa henkilöauto, farmariauto ja pakettiauto.
Takaluukku tai viides ovi, miten sitä haluaakaan nimittää, antoi suunnittelijoille aivan uudenlaisen mahdollisuuden toteuttaa ideoitaan. Matkustamo muuntui neljän tai viiden hengen mukavasta tilasta tarpeen vaatiessa lähes pakettiautomaiseksi kontiksi.
Erillisen tavaratilan yhdistäminen matkustamoon ja viides ovi toivat vapauden. Ilman niitä ei olisi syntynyt tila-autoja eikä nykyisin niin suosittuja katumaastureita.
Tilavan arkiauton halunnut Dreyfus vaati, että auto sopii kaikenikäisille erilaisille ihmisille ympäri maailmaa. Pääjohtajan visio oli oivallinen, minkä jälkeen muotoilijat ja suunnittelijat tekivät loistavaa työtä. Lopputulos oli niin hyvä, että sitä valmistettiin 30 vuoden ajan. Tuotantomäärä oli runsas kahdeksan miljoonaa autoa, jotka myytiin yli sataan maahan.
Renault 4L:n valtava suosio antoi Renaultille uskoa siihen, että samaa kaavaa voisi käyttää paljon perinteisemmässä autoluokassa – suurissa perheautoissa, jotka olivat klassisesti porrasperäisiä. Vuonna 1965 esitelty Renault 16 vei vallankumouksen ylempään keskiluokkaan. Perustaltaan se oli kuin suurempi versio Renault 4:stä. Molemmat olivat viisiovisia viistoperiä, joissa oli valtavasti tilaa ja monikäyttöisyyttä.
Suurella takaluukulla varustettujen suosio kasvoi nopeasti ja Renaultilla ymmärrettiin, että uusi rakenne sopii mainiosti niin edustusautoihin kuin urheilullisiin coupé-malleihin.
Niin syntyivät hienostuneet R20 ja R30, joita seurasi myöhemmin R25 sekä Fuego. Perheautoluokassa nopeasti yleistyvää korimallia käytettiin R11:ssa.
Totta, että Renault 4L oli ensimmäinen 5-ovinen monikäyttöauto.
Ensimmäinen 3-ovinen puolestaan oli Austin A10, joka lanseerattiin samoihin aikoihin ellei aiemmin.
Kun palasin 3 vuoden Pariisin työmatkastani, niin ostin Suomessa Renault 4L auton. Olin siihen tyytyväinen.
Vaimokin oppi sitä ajamaan hyvin meidän uuden pienen lapsen kanssa.
Sitten työpaikkani tarjosi työsuhde autoa. Silloin oli Renaultilta tullut uusi Reanult 14.
Se oli Reanutl 4:sta isompi ja modenimpi auto. Hyvin sekin pelasi ja
sopi mainiosti lapsiperheelle, jolla on aina paljon tavaraa mukana.
Renault R 20/30 korvasivat R16:n vuonna 1975.
Vuotta aikaisemmin eli 1974 tähän monikäyttöautojen keskiluokkaan tuli Saab 99 Combi Coupe, jota valmistettiin myös Suomessa.