Autotoday testasi: Mercedes-Benz GLC 350e 4Matic – Jos vastine rahalle merkitsee

10.1.2017 10.30

Saksalaisen Daimlerin vuonna 2008 esittelemä katumaasturi GLK sai vuonna 2015 seuraajakseen toisen sukupolven GLC:n. Huomattavan kantikas edeltäjä erottui pyöreäkulmaisista kilpailijoistaan, mutta monen mielestä ei kuitenkaan edukseen. Uusi GLC hoitaa tämänkin haasteen historian lehdille.

Kaikkein hämmästyttävintä uudessa lataushybridissä on keskikulutuksen ja suorituskyvyn summa: keskikulutukseksi luvataan 2,6 litraa, ja sillä ulkoisesti ihan tavallisen näköinen katumaasturi tuottaa 325 hevosvoimaa, 690 newtonmetrin väännön ja noin kuuden sekunnin kiihtyvyyden nollasta sataan. Lisäksi auton päästöt jäävät 59 grammaan kilometrillä.

Verrattuna edeltäjäänsä, GLK 350:een, polttoaineen kulutus ja hiilidioksidipäästöt ovat pudonneet 70 prosenttia, vääntö kasvanut lähes 90 prosenttia ja kiihtyvyys 10 prosenttia. Hämmästyttävää!

Salaisuus kannen alla

Mercedes-Benz GLC 350e:n salaisuus löytyy moottoritilan kannen alta. Pellin alla kehrää bensiinikäyttöisen poltto- ja sähkömoottorin yhdistelmä, joista edellinen tuottaa tehoa 155 ja jälkimmäinen 85 kilowattia (211 + 116 hv). Huippunopeutta yhdistelmä kehittää 235 kilometriä tunnissa.

Sähkömoottorin luvataan kyydittävän katumaasturia 33 kilometriä maksimissaan 140 kilometrin vauhdilla, mutta tätä ei päästy tässä yhteydessä testaamaan. Energiatasosta huolehtiva korkeajännitteinen litiumioniakku sijaitsee auton tavaratilan lattian alla, ja latautuu suko-pistorasiasta noin kolmessa ja pikalaturilla reilussa parissa tunnissa.

Uutta GLC:tä voi käskyttää eri moodeissa. Hybrid-asennossa käytetään poltto- ja sähkömoottoria, E-Modessa ajellaan pelkällä sähköllä, E-Savessa lataustasoa pidetään yllä ja Charge-asennossa sitä nostetaan ajon aikana.

Auton elektroniikka valitsee aina automaattisesti taloudellisimman yhdistelmän. Lisäksi kuljettaja voi valita kolmesta ajo-ohjelmasta Economyn, Economy Plussan tai Sportin.

Kuljettaja voi aistia jalkapohjallaan, milloin polttomoottori tulee hätiin; näin omalla ajotavallaan voi vaikuttaa, kuinka usein joutuu hakeutumaan makselemaan kohtuuttomia veroja tankkausasemille. Niiden käyntien minimoimiseksi auton rullaus- ja jarrutustoiminnot lataavat akkuja minkä pystyvät.

Lataushybridi kuluttaa vähiten polttoainetta silloin, kun auton pystyy aina pysäköitäessä pistämään töpseliin – käytännössä alle 30 kilometrin ajomatkojen välillä. Silloin polttomoottorin ei yleensä tarvitse juurikaan vaivautua, vaan sähkömoottori hoitaa hommat. Omalla kohdallaan voi miettiä, mistä käytännössä löytyy pistoke tyypillisille ajoreiteilleen.

Itse pistorasia sijaitsee GLC:ssä menosuuntaan oikeassa takapuskurissa luukun takana; jotkut kuljettajat ovat raportoineet letkuissa olevan GLC:n haasteista esimerkiksi lumipyryn tunkiessa samaan latausaukkoon töpselin kanssa.

Kelpaisi Helsingin vihreillekin

Daimlerin uusi katumaasturi edustaa ekoautoilua jopa siinä määrin, että ehkä jopa kateellisimmat Helsingin vihreät sallisivat autoa tarvitseville kanssa-asukkaille auton omistamisen, käytön ja pysäköinnin lähellä omaa kotia.

GLC:n päästöt ovat 200 000 ajokilometrin aikana lähes 30 tonnia eli 44 prosenttia edeltäjäänsä pienemmät, ja jos vielä lataussähkö tuotetaan uusiutuvilla energiamuodoilla, päästöt voivat pudota nykyisestä yli 60 prosenttia eli autoa kohden yli 40 tonnia.

Edeltäjäänsä verrattuna GLC:ssä on yli viidennes enemmän uusiutuvista raaka-aineista tehtyjä rakenteita. Kiloissa laskien yli kaksi tonnia painavassa autossa on yli 40 kiloa kierrätysmuoviosia ja noin 25 kiloa erilaisia luonnonmateriaaleja. Näissä lukemissa auton oman painon putoaminen 80 kilolla edeltäjäänsä verrattuna ei tunnu missään.

GLC on varsin kompakti kärry, jolla on pituutta noin 4,6 metriä, leveyttä 1,9 metriä ja korkeutta 1,6 metriä. Auton sisätilat ovat riittävät esimerkiksi neljälle keskikokoiselle henkilölle matkatavaroineen, mutta erityisen tilavana sitä ei voi pitää. Auton ulkomittojen pitäminen aisoissa vaatii tasapainoilua matkustamon ja 395 litran tavaratilan välillä.

Lipuen läpi loskan

Auto hiipii liikkeelle lähes äänettömästi, mitä polttomoottoriautoihin tottunut jaksaa yhä hämmästellä. Myös sähkömoottorin kaverina oleva polttomoottori on poikkeuksellisen hiljainen, mikä tekee liikkumisesta hallitun eleganttia.

Jos sitten GLC:lle antaa kunnolla kaasua, sähkö- ja polttomoottori yhdistettynä jatkuvaan 45/55-suhteella vetävään nelivetoon jättää muut sutimaan lähtöruutuun.

Seitsenportaisen automaattivaihteiston vaihtamisen kyllä huomaa, eli siinä on vielä virittämistä, jos tavoitteena on huomaamattoman sulava liike.

Hanki- ja loskakelille GLC on lähes immuuni niin, että vähän isommatkaan kokkareet eivät sitä juuri hetkauta. Auton virallinen kahluusyvyys on 30 senttiä.

GLC:n ohjaamon näkymä on hienostuneen tekninen. Hallintalaitteita riittää, mutta kaikki on hyvin käden ulottuvilla käyttöpaneelien, viiksien, kosketusnäytön, keskikonsolin ”joystickin” ja monitoimiratin avulla. Kaikesta huokuu laadukas viimeistely aina pintojen pianolakkausta, nahkasomisteita ja verhoilujen ompeleita myöten.

Kirkas ja sopivan suuri näyttö kojelaudalla auttaa kameroiden avulla pysäköinnissä ja varoittaa muusta liikenteestä. Näytön kautta saa hyvin informaatiota ja oppii hetkessä hallitsemaan auton sisätilan asetuksia, ympäröivää ajomaisemaa, reittivalintoja, energian kulutusta ja auton viihdejärjestelmiä. Kuljettajan muista valinnoista raportoi kuljettajan edessä viisarimittarien välissä sijaitseva digitaalinen näyttö.

Koeajoauton reisi- ja sivutuetuissa nahkaistuimissa istuu kuin aidoissa Recaron kilpapenkeissä. Keskikonsolissa on runsaasti helppokäyttöistä säilytystilaa. Kuljettajan näkymä kaikkiin suuntiin on erittäin hyvä, kun lasipintaa takalasia myöten on riittävästi, ja pystypilarit oikein sijoitettu.

Melkein omalla rahalla

Yksi GLC:n parhaista piirteistä on hinta, joka auton pienien päästöjen ansiosta alkaa reilusta 61 000 eurosta, josta autoveron osuus on vain noin 5300 euroa.

Jos GLC:tä haluaa varustella, saa avata kukkaronnyörejä ihan reippaasti. Tässä Mercedes ei poikkea muista saksalaisista autovalmistajista. Lisävarusteiden karkkikaupassa ei tarvitse käyttää kovin suurta mielikuvitusta, kun hinta ylittää kirkkaasti 70 000 euroa.

Toinen suomalaisittain mukava piirre on GLC:n valmistuspaikka eli Uusikaupunki päävalmistuspaikan Saksan Bremenin lisäksi. Jos haluaa vielä uskoa suomalaiseen laatuun, Valmet Automotive edustaa maan parhaimmistoa.

GLC:tä varten Valmet kaksinkertaistaa robottiensa määrän tilaamalla ABB:ltä kerralla yli 250 robottia, mikä on Suomen historian suurin robottihankinta. Robotit vastaavat jatkossa pääosasta GLC:n hitsaustyövaiheista.

Mercedes-Benz GLC 350e 4Matic on autoteollisuuden tämän päivän parasta antia. Se on onnistunut yhdistelmä ekologisuutta, mukavuutta, turvallisuutta ja suorituskykyä.

Jos auton toimitusaika olisi jotain järjellisempää, kuin tällä hetkellä tarjottava yhdeksän kuukautta, saattaisin itsekin siihen haksahtaa.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän