Petri Suuronen
Puolue; Liberaalipuolue (sitoutumaton)
Vaalipiiri: Uusimaa
Ehdokasnumero: 242
Liikennettä voisi kehittää myös kokonaisuutena
Toivoisin, että Suomessa päästäisiin joskus pois siitä ajattelusta, jonka mukaan paras tapa joukkoliikenteen tukemiseen on autoilun tekeminen kalliimmaksi ja hankalammaksi. Kaikkia liikennemuotoja voi kehittää yhdessä, miksi ihmeessä niin ei toimita?
Viime vuosina suurissa kaupungeissa, Helsinki etunenässä on keskitytty kannustamaan kansalaisia joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen käyttäjiksi lähinnä tekemällä autoilua hankalammaksi ja kalliimmaksi. 26. maaliskuuta hyväksytty Helsingin seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL 2019 -suunnitelma jatkaa valitettavasti samoilla linjoilla.
HSL:n mukaan tavoitteena on muuttaa liikennejärjestelmää kestävämmäksi.
Suunnitelman sisältämät investoinnit raideliikenteeseen ja polkupyöräilyyn ovat ehdottomasti kannatettavia, mutta vikaan mennään autoilun tiemaksujen kohdalla.
HSL väittää, että tiemaksut vähentävät tehokkaasti ruuhkautumista ja helpottavat niiden liikkumista, joille autoilu on välttämätöntä. Näin ehkä teoriassa.
Käytännössä suurin vaikutus lienee autoilijan kukkaron lisäksi hänen verenpaineelleen, sillä monille autolle ei yksinkertaisesti ole toimivaa vaihtoehtoa.
Lisäksi suunnitelmassa mainitaan, että pysäköintipolitiikalla pitää ohjata kestävämpään liikkumiseen, eli suomeksi vähentää pysäköintimahdollisuuksia.
On valitettavaa, että tärkein keino vaihtoehtoisten liikennevälineiden tukemiseen tuntuu olevan autoilun haittaaminen.
Jos ihmisiä haluttaisiin oikeasti kannustaa joukkoliikenteen käyttöön (eikä ainoastaan rokottaa autoilijoita), tulisi siitä tehdä maksutonta kotikaupunkini Tallinnan tapaan.
Maksuttomuuden on arvioitu myös tuovan kaupungille 20 miljoonan suorat tulot ja lisäksi kaupunkilaisten kasvaneen liikkuvuuden myötä myös merkittäviä epäsuoria tuloja.
Hyvin toimivaa järjestelmää on hiljattain siirretty myös muualle Viroon ja lisäksi Tallinnan joukkoliikennettä sekä kevyen liikenteen väyliä kehitetään jatkuvasti.
Joukkoliikenteen maksuttomuus on tehokas tapa saada ihmiset käyttämään sitä. Käytän itseäni esimerkkinä: Minulla on auto, mutta en yksinkertaisesti aja sillä Tallinnassa, jos se ei ole ehdottoman välttämätöntä, ja minua sentään pidetään melkoisena moottoripäänä.
Toisaalta, jos joukkoliikenteen kuukausikortti olisi maksullinen, jäisi se lähes varmasti ostamatta. Irrationaalista, olen kuullut jonkun sanovan. Sellaisiahan me ihmiset olemme, irrationaalisia.
Ilmaista lounasta ei kuitenkaan ole olemassa. Esimerkiksi HSL:n lipputulot olivat vuonna 2018 noin 370 miljoonaa. Jos tämä laskettaisiin tasan kaikille pääkaupungin metropolialueen 1,6 miljoonalle asukkaalle, olisi kustannus noin 20 euroa kuukaudessa.
Tietenkään kaikki eivät ole esimerkiksi alaikäisinä veronmaksajia, mutta on helppo nähdä, ettei lipputulojen kattaminen verovaroin tulisi mahdottoman kalliiksi.
Itse arvostaisin paitsi maksuttoman joukkoliikenteen käyttömahdollisuuksien joustavuutta, myös autojen määrän vähentymistä, jopa siinä määrin, että hyväksyisin mahdollisesti vaaditut veronkorotukset.
Joukkoliikenteen maksuttomuus ei tietenkään asiana ole yksioikoinen, mutta toivoisin, että sitä edes tutkittaisiin ja jos se havaittaisiin hyväksi, suositeltaisiin suurten kaupunkien käyttöön.
Enkä epäile, etteikö Virossa toimivaa järjestelmää voitaisi saada toimimaan Suomessakin.
Moottoripyörät unohdettu kokonaan
Valitettavasti MAL 2019 -suunnitelmasta on myös unohdettu moottoripyörät täysin, vaikka moottoripyöräily olisi kätevä, nopea ja ympäristöystävällinen tapa liikkua suunnitelman vaikutusalueella.
Pari vuotta sitten eurooppalainen motoristijärjestö FEMA koordinoi liikkuvuustestin 14 eurooppalaisessa kaupungissa, myös Helsingissä, ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta moottoripyörä oli nopein liikkumismuoto, keskimäärin aikaa kului 53 % vähemmän kuin julkisen liikenteen käyttäjällä.
Lisäksi moottoripyörien käyttö lisää liikenteen sujuvuutta kaikkien tienkäyttäjien osalta.
Belgiassa tehdyn tutkimuksen mukaan matkaan keskimäärin käytetty aika ja liikenneruuhkien kesto lyheni 40 %, kun vain 10 % autoilijoista vaihtoi moottoripyörään.
Samalla liikenteen päästöt laskivat 6 %. Moottoripyörien suosiminen kaupunkiliikenteessä tukisi siis kaikkia suunnitelman tavoitteita, joten ne olisi ehdottomasti huomioitava.
Mielestäni on äärimmäisen valitettavaa, että Suomessa liikennettä ei keskitytä kehittämään kokonaisuutena, vaan yleensä toimien keskiössä tuntuu olevan autoilun hankaloittaminen tai kalliimmaksi tekeminen.
Kaupunkialueellakin esimerkiksi lasten kuljettaminen harrastuksiin tuskin onnistuu julkisia käyttäen kovin kätevästi kovinkaan monessa tapauksessa.
Sen, että kehitetään julkista tai kevyttä liikennettä, ei tarvitse tarkoittaa yksityisautoilun haittaamista vaan kaikkia liikennemuotoja voi kehittää samanaikaisesti.
Koska päästöjä käytetään toistuvasti autoilijoiden rokotuksen keppihevosena, otetaan vielä loppuun saastuttaja maksaa -periaattetta kuvaava ajatusleikki.
Lukuja on pyöristetty ja mutkia oiottu yksinkertaistamisen nimissä, toivottavasti pointti silti aukeaa.
Suomen CO2-päästöt ovat noin 50 000 000 tonnia ja päästöoikeuden hinta on noin 20 €/tonni.
Kokonaisuudessaan päästöjen hinta olisi yksi miljardi. Suomessa käytetään bensiiniä, dieseliä ja kevyttä polttoöljyä noin 7 miljardia litraa.
Jos näille asetettaisiin nykyisten verojen lisäksi ilmastotalkooveroa noin 0,14 €/ litra, voisimme ostaa päästömme pois markkinoilta.
Tämän nykyaikaisen anekaupan logiikan mukaan voisimme olla tyytyväisiä itseemme ja ympäristöystävällisyyteemme. Päästömme eivät silti olisi yhtään pienemmät.
Miettikääpä sitä.
Teksti: Petri Suuronen
