Päivän museoauto: Vaiherikkaan historian läpikäynyt Mercedes-Benz 230 Cabriolet b 1937

Neljän hengen avovaunulla on pituutta 4,4 metriä ja leveyttä 1,71 metriä. Auton kokonaispaino on 1 900 kg. Malli W143 oli tuotannossa vuosina 1936 – 1941. Kuva: Marko Mäkinen.

Tällä kertaa Päivän museoautoksi valikoitui Mercedes-Benzin avoauto vuodelta 1937. Vehon toimittamassa tiedotteessa kerrotaan auton mielenkiintoinen historia.

Vuosimallin 1937 Mercedes-Benz 230 Cabriolet b Typ W 143 on neljän hengen avoauto, jota vauhdittaa suora kuusisylinterinen 2229-kuutioinen 40 kW (55 hv)/3600 r/min sivuventtiilimoottori. Moottorin maksimivääntö on 136 Nm/1800 r/min.

Polttoaineensaannista vastaa Solex 30 JFKK kaksoisputouskaasutin. Auton 4.70 -perävälitys on mitoitettu siten, että nelivaihteisen ZF-vaihteiston avulla vaunun huippunopeus nousee 109 km/h.

Mercedeksen konservointityö valmistui vuonna 2014. Viimeiseksi säädettiin moottori, jonka jälkeen Mercedes museokatsastettiin alkuperäisen rekisteritunnukselle AF-357 elokuun 1. päivä vuonna 2014. Kuva: Marko Mäkinen.

Mercedes-Benz 230 Cabriolet b rakennettiin alun perin samalle 2,7 metrin akselivälille kuin edeltäjänsä Typ 200 -malli.

Klassikkoautomme on pidempää Lang-mallia, jossa akseliväli on 3,05 metriä. Edeltäneestä mallista mukaan periytyi muun muassa hienostunut jousitusjärjestelmä, joka koostuu edessä poikittaisesta lehtijousesta ja takana erillisistä lehtijousista ja heiluriakselista.

Neljän hengen avovaunulla on pituutta 4,4 metriä ja leveyttä 1,71 metriä. Auton kokonaispaino on 1 900 kg. Autossa on useita hienoja yksityiskohtia, kuten kromatut landauraudat, nahkaverhoilu, kromatut suuntavilkut, kromattu polttoainesäiliön korkki sekä varapyörien pidikkeet.

Mercedes-Benz 230 Cabriolet b rakennettiin alun perin samalle 2,7 metrin akselivälille kuin edeltäjänsä Typ 200 -malli. Klassikkoautomme on pidempää Lang-mallia, jossa akseliväli on 3,05 metriä. Kuva: Marko Mäkinen.

Sotasankarilta Tekniikan Maailman perustajille

Aktiivisen Mercedes-Benz -klubilaisen Heikki Helmisen Suomi-autoon liittyy mielenkiintoinen taustahistoria. Mercedes myytiin vuonna 1937 uutena Suomeen everstiluutnantiksi ylennetylle Hans Olof von Essenille, jonka isä kenraali Georg Didrik von Essen tunnettiin muun muassa innokkaana automiehenä ja moottoriurheilijana.

Hans Olof von Essenille myönnettiin Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti nro 30 lokakuussa 1941. Hän oli osoittanut erinomaista johtajataitoa sekä rohkeutta, suorittaessaan vahvistetulla rykmentillä vaikean maaston kautta äärimmäisiä ponnistuksia vaatineen ja häikäilemättömäksi kuvatun noin 50 km mittaisen takaa-ajohyökkäyksen, joka yllätti vihollisen, tuhoten neljä vihollisen komppaniaa sekä hajottaen vihollisen johdon. Von Essen itse haavoittui hyökkäyksessä.

Autossa on useita hienoja yksityiskohtia, kuten kromatut landauraudat, nahkaverhoilu, kromatut suuntavilkut, kromattu polttoainesäiliön korkki sekä varapyörien pidikkeet. Kuva: Marko Mäkinen.

Jatkosodan jälkeen von Essen toimi sotilasasiamiehenä Tukholmassa operaatio Stella Polarikseen liittyen mukanaan myös Mercedes, jonka jalkatilasta löytyvät edelleen omistuslaatta ja vuoden 1945 Ruotsin veromerkki.

von Essen tunnettiin myös taitavana ratsastajana. Hän sijoittui vuoden 1928 Olympialaisten kenttäratsastuksessa Amsterdamissa viidenneksi ja hän toimi myös muun muassa Suomen ratsastusjoukkueen johtajana Helsingin Olympialaisissa vuonna 1952.

Heikki Helminen on entisöinyt auton alkuperäiseen asuun. Kuva: Marko Mäkinen.

Mercedes säilyi von Essenin omistuksessa aina 1960-luvun alkuun asti, jolloin Tekniikan Maailma -lehden toinen perustajaveljeksistä Auvo Toivonen teki von Essenin kanssa autosta kaupat. Samassa yhteydessä toinen veljeksistä TM:n päätoimittaja Rauno Toivonen kiinnostui samanlaisesta vuoden 1938 Mercedes 230 Cabriolet b -autosta, jollaisen hän myös osti. Veljesten Mercedekset esiintyivät muun muassa Tekniikan Maailma nro 7/1961 kansikuvassa.

1960-luvun lopulla kumpikin Toivosten Mercedeksistä olisi vaatinut kunnostustoimia. Veljekset päättivät, että yksi hyvä auto on aina parempi kuin kaksi heikkokuntoista. Kanta-autoksi valikoitui Auvon Mercedes rekisterinumeroltaan AF-357. Toisen Mercedeksen kohtalosta ei ole tietoa.

Aikakauden tapaan Mercedes-Benz 230 b:n mittaristo ja katkaisijat on keskitetty jalopuisen kojetaulun keskelle. Kuva: Marko Mäkinen.

Luodinreikä sufletissa

Mercedes periytyi myöhemmin Auvolta hänen pojalleen Pekka Toivoselle. Jossain kohtaa auton vaalean keltaisen ja sinisen värin yhdistelmä oli muuttunut kokosiniseksi. 1980-luvun taitteessa Mercedekselle oli löytynyt koti Espoon automuseosta, jossa se oli esillä vuoteen 2002.

Toivoselta Mercedes oli siirtynyt Espoon automuseon aktiiviselle puuhamiehelle, joka 2000-luvun alussa laittoi Mercedeksen hiljaiseen myyntiin. Samaisessa museossa esillä oli myös Heikki Helmisen omistama ja hänen vaarinsa aikanaan uutena Suomeen ostama vuosimallin 1958 Mercedes-Benz 180 eli niin sanottu ponttoni-Mercedes. Helminen sai mahdollisuuden ostaa Mercedeksen. Autosta oli kiinnostunut myös ruotsalainen ostaja, mutta auton historia tuntien sen ei haluttu siirtyvän ulkomaille.

– Olin ollut Mercedes-harrastaja jo pitkään ja etsin kokoelmaani Cabriolet-mallia. Tiesin Mercedes 230:n historian, sillä kyseinen auto oli seissyt vuosia samassa museossa melkein oman autoni vieressä. Tein tarjouksen ja kaupat syntyvät. En etsinyt näin vanhaa autoa, mutta kun en löytänyt mitään järkevää uudempaa mallia niin ajattelin, että miksei se avoauto voisi vanhakin olla, Helminen hymyilee.

Neljän hengen avoauton kulusta vastaa 2,3-litrainen kuusisylinterinen sivuventtiilimoottori. Entisöinnin yhteydessä myös moottori purettiin osiin ja kunnostettiin. Kuva: Marko Mäkinen.

Mercedes seisoi useita vuosia Helmisen autotallissa kunnes auton entisöintityöt päätettiin aloittaa. Auto päätettiin konservoida mahdollisimman alkuperäiseen asuun. Kori purettiin, jarrut ja muu tekniikka huollettiin, jalopuiset kori- ja ohjaamorakenteet sekä kojetaulu korjattiin ja konservoitiin. Moottori purettiin ja kunnostettiin läpikohtaisin.

Maski ja puskurit kromattiin uudelleen, runko puhdistettiin ja maalattiin, ja auton kori maalattiin monien maalikerrosten alta paljastuneen alkuperäisen väriyhdistelmän mukaiseksi. Astinlaudat uusittiin, istuimet puhdistettiin ja ovien ja takaosan sivupaneelit verhoiltiin alkuperäisen mallin mukaisesti nahalla.

Mercedeksen historiasta tiedettiin, että autoa käytettiin sodan aikana myös rintamalla. Tätä tietoa vahvisti entisöinnin aikana Mercedeksen sufletista eli kattokuomusta löytynyt pyöreä luodinreikä.

Mercedeksen konservointityö valmistui vuonna 2014. Viimeiseksi säädettiin moottori, jonka jälkeen Mercedes museokatsastettiin alkuperäisen rekisteritunnukselle AF-357 elokuun 1. päivä vuonna 2014.

Auton kori maalattiin monien maalikerrosten alta paljastuneen alkuperäisen väriyhdistelmän mukaiseksi. Kuva: Marko Mäkinen.

Suomessa nyt ja tulevaisuudessa

Helminen on ajanut arkiajot kymmeniä vuosia Mercedeksillä. Tällä hetkellä hän omistaa kymmenkunta museoikäistä Mercedestä.

– von Essenin Mercedes on yhä hyvä, tasapainoinen ja pehmeää kyytiä tarjoava auto. Aina se on lähtenyt käyntiin vaikka olisi kuukausia tallissa seisonut.

Autossa on useita hienoja yksityiskohtia, kuten kromatut landauraudat, nahkaverhoilu, kromatut suuntavilkut, kromattu polttoainesäiliön korkki sekä varapyörien pidikkeet. Kuva: Marko Mäkinen.

– Kovin kovaa en viitsi sillä ajella. Sellainen 80-90 km/h on hyvä matkanopeus, vaikka auto 109 km/h huippunopeuden omaakin. Olen osallistunut Mercedekselläni useisiin harrasteajoihin. Auton kuomun rakenne on kolmikerroksinen ja se on hyvin lämpöeristetty.

Katso tästä muita Päivän museoautoja.

Helminen kertoo, että Mercedes-Benz 230 Cabrioletin 83 vuotta kestänyt matka jatkuu Suomessa yhä edelleen ja myös tulevaisuudessa.

– Ei von Essenin Mercedes minultakaan mihinkään lähde. Auto jää joskus lapsilleni, jotka myös haluavat, että se säilyy suvussamme.

// TILAA TÄSTÄ AUTOTODAYN ILMAINEN UUTISKIRJE //   

 

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here